Olen tässä pohtinut.

Kun tämä blogi ei tunnu oikein enää kiinnostavan, niin pitäisköhän lopettaa kokonaan. En ole saanut uusia tekstejä väsättyä kuukausiin. Osasyyllinen on varmasti työ, mutta ei sekään kaikkea selitä. Kaikki loppuu joskus. Turha pitää elossa sellaista, joka on kuollakseen.

Tai ehkä teen taas harppauksen johonkin suuntaan ja muutan blogin aihepiiriä niin että tulee kirjoiteltua enemmän, siis sellaiseen suuntaan, joka kiinnostaa minua itseäni nykyään enemmän. Olen saanut itseni kuntoon. Voin hyvin, eikä minua enää oikeastaan kiinnosta saarnata toisille ravinnosta ja lisäaineista ja kemikaaleista. Niinpä jätän sen homman muille, itseäni paremmille, jotka tietävät asioista enemmän. Minä tiedän vaan oman kokemukseni.

Muutenkin netti on alkanut ahdistaa minua. Blogiin tai naamakirjaan ei tarvitse vetäistä kuin yksi tyhmä repäisy (vrt. Halla-ahon heitto sotilasjuntasta Kreikkaan), niin rakkikoirat räksyttävät heti nilkoissa ja jatkavat jäkätystä seuraavan puoli vuotta. Koko internet on muuttunut yleiseksi kyttäysareenaksi. Kaikki halutaan tahallaan käsittää väärin, jotta saadaan isoja lehtiotsikoita ja voidaan usuttaa ihmiset toisiaan vastaan.

Ehkä minä kohta muutan johonkin peräkorven pirttiin ja heitän kännykänkin järveen.

Hyvin menee. En ole koskenut lisättyyn sokeriin pitkällä tikullakaan sitten sunnuntain. Olo on pirteämpi ja tasaisempi, ja tuntuu että olen ylipäätään syönytkin vähemmän.

Jatketaan samaa rataa.

Voin onnitella itseäni. Olen viimeinkin viettänyt kokonaisen päivän ilman sokeria. Ruokatunnilla tosin ostin raakasuklaapatukan. Ja karkkien tilalle keksin kuivatut, omenamehulla makeutetut karpalot, mutta niitä ei voitane laskea sokeriksi. Tuo raakasuklaa ainakin on niin tömäkkää tavaraa, että pari pienenpientä puraisua riittää tyydyttämään suklaanälän.

Aloitin päivän, kuten yleensä, juustomunakkaalla, pekonilla ja teellä. Nälkä pysyikin noilla eväillä poissa reilut viisi tuntia. Ruokatunnilla vedin leikkelettä (makeuttamaton) suoraan paketista sekä sitä raakasuklaata, ja kotiin tultua lämmitin itselleni ja pikkuakalle eilisen kermakanasoossin jämät. (Kermakanasoossi: kanafileesuikaleita, mausteita, vihanneksia, juustoraastetta ja puoli purkkia luomukermaa.) Jälkkäriksi kuivattuja karpaloita ja pähkinöitä. Ei muuten tehnyt enää yhtään mieli mitään "pientä" ruuan jälkeen. Iltapalaksi hotkaisin vielä turkkilaista jogurttia ja mustikoita. Olen tänään ollut harvinaisen virkeä ja jaksava. Pientä ärtymystä on kuitenkin ilmassa, mutta en usko sen johtuvan sokerista, jota en enää syö, vaan lähinnä siitä, että tuntuu ettei mikään toimi tai onnistu…

En voi olla ajattelematta, että ehkä se on ihan totta: sokeri todella syö elimistöstä jotakin ja aiheuttaa muun muassa sitä tappavaa väsymystä. En tosin voi sitä näin nopsaan mennä sanomaan, mutta oikealla tiellä olen kuitenkin.

Sokeri on pahuksen tehokas aine. Bitten Jonssonin kirjassa Sokeripommi sitä verrattiin jopa heroiiniin, sen verran vaikeaa siitä on päästä irti. Olen lukenut kyseisen kirjan moneen kertaan ja tunnistan siitä itseni osittain. Olin penskana melkoinen karkkihiiri ja olen vieläkin makean perään. Tosin nyt, kun en enää syö viljaa ja ruokavaliossa on enemmän rasvaa, sokerinhimo on huomattavasti hallitumpaa. Mutta vieläkin silloin tällöin, kun tunteet kuohuvat tai ketuttaa tai muutenvaan ottaa päähän, rupeaa tekemään mieli suklaata. Eikä se ole mikään pieni mieliteko.

Sokeri koukuttaa. Se aiheuttaa ja ylläpitää tulehduksia ja migreeniä, tuhoaa elimistön antioksidantti-, hivenaine- ja vitamiinivarastoja, rappeuttaa näköä, väsyttää, saa verensokerin ajamaan vuoristorataa, vanhentaa ihoa ja elimistöä muutenkin. Sokeria on monta lajia, joista tunnetuimmat lienevät glukoosi, fruktoosi, sakkaroosi, maltoosi ja laktoosi. Fruktoosia eli hedelmäsokeria mainostetaan terveyssokerina, mutta sellaista sanaa kuin terveyssokeri ei ole edes olemassa, se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Terveys ja sokeri eivät nimittäin kuulu edes samaan lauseeseen. Fruktoosin liika nauttiminen on varma keino aiheuttaa itselleen rasvamaksa. Keinomakeuttajat kuten aspartaami eivät ole sen parempia, sillä useimmat niistä hajoavat elimistössä myrkyllisiksi yhdisteiksi.

Hiilihydraatti toimii elimistössä puhtaan sokerin tavoin. Esimerkiksi ranskanleipä pamauttaa verensokeriarvot pilviin - ja se tekee sen nopeasti, joillakin ihmisillä jopa nopeammin kuin ruokosokeri. Sitä seuraa sitten romahdus. Ja kun verensokeri on matalalla, olemme ärtyisiä, äkkipikaisia ja nälkäisiä ja haluamme nopeasti jotakin syötävää. Yleensä hiilihydraattipitoista, kuten makeisia, ranskanperunoita, limsaa tai leipää. Verensokeri nousee taas. Ja sitä seuraa taas uusi lasku…

Ihminen ei itse asiassa tarvitse hiilihydraatteja ja sokeria mihinkään. Maksa valmistaa kaiken kehon tarvitseman sokerin itse. Nykykulttuurimme on vain ihastunut makeaan ja puhdistettujen hiilarien tuottamaan nopeaan verensokeripiikkiin, joka kohottaa vireystasoa - hetkeksi. Mikä olisikaan mukavampi tapa hankkia itselleen diabetes, verenpainetauti, ms-tauti, migreeni ja mitä vielä!

Tätä kirjoittaessani syön Conscious-raakasuklaapatukkaa. Yritän pidättäytyä raakasuklaassa, vaikka eilenkin meni Fazerina-levy ja lakritsijäätelöä (se oli joskus suurta herkkuani, mutta nyt se maistui ällöttävän makealta; miksi hitossa siihen pitää lisätä neljää erilaista makeutusainetta?). Olen helvetin turhautunut ja äkäinen tähän sokerin mussuttamiseen. Viimeisen parin kuukauden ajan elämässäni on ollut niin paljon muutoksia ja stressitekijöitä, että olen syönyt suklaata ja herkkuja kuin penskana ikään. Sen seurauksena olo on väsynyt ja ahdistunut, sormia ja naamaa turvottaa, päätä särkee, silmät eivät toimi kunnolla, päässä suhisee ja huimaa, ja mielialatkin vaihtelevat kuin kaleidoskoopin kuvat. Nyt saa rittää. En jaksa enää herätä joka aamu niin että joudun kiskomaan itseni väkisin sängystä ylös ja katsomaan kylppärin peilistä Oopperan kummitusta.

Meinaan nyt viettää kaksi viikkoa niin etten syö yhtään ylimääräistä sokeria. Sallittuja herkkuja ovat suklaa (vähintään 70-prosenttinen suklaa jossa ei ole lisättyä sokeria tai soijaa), taatelit ja kuivatut marjat, ja teelusikallinen mansikkahilloa turkkilaiseen jugurttiin. Jos karmea makeanhinku iskee, niin vedän fenkoli-,  lakritsinjuuri- tai rooibosteetä. Mitään semmoista, jota voisin mättää kourakaupalla (kuten nyt vaikka sitä Fazerinaa), en syö. Hullun tummassa suklaassa samoin kuin taateleissa on semmoinen hyvä ominaispiirre, että niistä saa hyvin nopeasti tarpeekseen. Ei tee edes mieli vetäistä koko annosta kerralla ja sitten vielä ottaa lisää.

Raportoin kerran tai pari päivässä, todennäköisesti aina niinä hetkinä kun vituttaa. Päänsärkyihin varautuen…

Päivitetty 25.6.2011

Tanskassa meni läpi laki, jonka turvin kaikki rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulee karkottaa maasta. Ylen piti tietenkin huomauttaa, että lain on arveltu rikkovan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ja Hyysäri Hesarikin ehti jo kastaa lusikkansa soppaan. Ruotsissa asiasta nousi mieletön älämölö. Suomessakin ollaan jo vinguttu, kuinka tanskalaiset ovat kauheita rasisteja ja ksenofoobikkoja. Itku ja parku on sitä luokkaa kuin Tanska olisi hyväksynyt lain, joka mahdollistaa kaikkien ulkomaalaisten ampumisen tältä seisomalta.

Hetkinen nyt. Kelataanpas nauhaa vähän taaksepäin.

Onko Tanska karkottamassa KAIKKI maahanmuuttajat/ulkomaalaiset? Ei ole.

Onko Tanska karkottamassa tiettyyn uskontoon, ihonväriin tai etnisyyteen kuuluvia ulkomaalaisia? Kukaan ei ole sanonut näin.

Tanska ei myöskään ole karkottamassa vähäisiin rikkeisiin syyllistyneitä ulkomaalaisia.

Tanska aikoo karkottaa vakaviin rikoksiin syyllistyneet (Information-lehden mukaan esim. vankilatuomioita saaneet) ulkomaalaiset. Uskontoon, ihonväriin, kieleen ym. katsomatta. Ja minusta tämä on ihan oikein.

Kansalaisoikeudet ovat asia, joka pitää ansaita. Ei sitä voi saapastella johonkin maahan ja kuvitella, että siellä saa perseillä miten huvittaa, eikä rangaistuksena tule muuta kuin sormen heristelyä. Tanska ei ole karkottamassa niitä ulkomaalaisia, jotka käyttäytyvät ihmisiksi ja elättävät itse itsensä. Se karkottaa ne, jotka ovat osoittaneet olevansa uhka tanskalaiselle yhteiskunnalle.

Jos pääset asumaan johonkin maahan, erityisesti jos olet pakolainen, pitäisi osata olla edes pikkuisen kiitollinen.

Hyvä Tanska! Jos osaisin kieltä ja olisin paremmin koulutettu, harkitsisin vakavasti sinne muuttamista.

Päivitetty 24.6.2011

Termi "aivosumu" ei taida olla ihan tieteellinen. Se on kuitenkin oire, jota lääketiede ei taida tuntea, ainakaan siinä mielessä kuin minä sen tunnen (ja monet muutkin). Voisin sanoa, että tieteen kielellä se tarkoittaa jotakin samaa kuin sekavuus tai disorientoituminen. Tosin tämä on vain aivosumun pahin muoto. Sen lievemmätkin vaiheet ovat hyvin ärsyttäviä, jopa pelottavia. Kenties syy siihen, miksei lääketiede tunne tätä oiretta, on siinä, ettei se ole keksinyt siihen lääkettä. Allopaattisen lääketieteen mukaan sitä, mitä ei voi mitata suurein tai mihin pilleri ei toimi, ei ole olemassa.

Aivosumu on lyhyesti sanottuna sitä, ettet tunne olevasi oma itsesi tai omassa kehossasi. Olo on kuin pikkuisen kännissä: pää tuntuu olevan jotenkin eri paikassa kuin muu keho, yläpuolella, edessä tai jäljessä. Kroppa ja pää eivät elä samaa todellisuutta. Fiilis on ajelehtiva, sekava, ehkä hiukan huimaava. Et pysty keskittymään kunnolla etkä ole ihan varma oletko unessa vai hereillä. Äärimmäisen häiritsevä mielentila siis.

Olen itse elänyt pitkiä aivosumukausia. En vieläkään pysty sanomaan varmaksi, mikä ne aiheutti, vaiko kaikki epäilemäni tekijät yhdessä, mutta yritän tässä parhaani mukaan eritellä vaihtoehdot sekä mahdolliset apukeinot. Luulen nimittäin, että neljä viidestä suomalaisesta on jossain vaihessa kokenut aivosumun, jos ei muuten niin huonossa humalassa. Toivottavasti tästä listasta on jollekulle lohtua ja apua.

Aivosumun mahdollisia syitä:

1) Kilpirauhas- tai lisämunuaissairaus. Oma sekavuuteni johtui aikoinaan hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ainakin osittain. Kilpirauhasen, samoin kuin kaikkien muidenkin sisäeritysrauhasten, tuottamat hormonit vaikuttavat aivotoimintaan. Ja koska hormoneissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, häiriö hormonijärjestelmän yhdessä osassa aiheuttaa helposti kaaoksen koko systeemissä. Veisi ikuisuuden selittää hormonien toiminta ja keskinäinen riippuvuus, enkä sitä paitsi edes tiedä siitä niin paljon että kykenisin sen selittämään, joten tyydyn tässä vain toteamaan, että aivosumupotilaan kantsii ihan ekana käydä mittauttamassa kilpirauhashormonitasonsa. Jos ne ovat ok, sitten vika saattaa olla lisämunuaisissa ja kortisolintuotannossa.

2) Suolan puute. Saamme aivan liikaa natriumia, jota tavallinen pöytäsuola ja elintarvikkeisiin lisätty suola on pullollaan. Natrium ja kalium toimivat kimpassa ja tasapainottavat toinen toisiaan; ilman toista toinen saa kehossa ylivallan, joka aiheuttaa monia häiriöitä. Aivo- ja solukemia on riippuvainen natriumista ja kaliumista. Niiden tasot ovat elimistössä erittäin tarkkaan säädeltyjä. Pienetkin heitot voivat olla hengenvaarallisia. Vaihda siksi pöytäsuola merisuolaan tai ruususuolaan, jossa suolan elintärkeät mineraalit ovat oikeassa suhteessa. Suolattomuuskaan ei ole hyvä asia. Ilman suolaa ihminen kuolee. Huom: merisuolaan siirryttäessä saattaa esiintyä huimausta, joka voi kestää päivästä viikkoon. Minulla kesti kaksi kuukautta, mutta taisin olla poikkeus.

3) Vitamiinien ja/tai hivenaineiden puute. Erityisesti D-vitamiini on "aivovitamiini". Ja koska D on rasvaliukoinen, vähärasvainen tai pelkkiä kasvirasvoja sisältävä ruokavalio tekee ennen pitkää D-vitamiinin puutoksen. D:tä saa kesällä auringosta, talvella ei (Suomessa) mistään tarpeeksi. Siispä sitä kantsii ottaa purkista. Ja rasvaisen ruuan kanssa, muuten se ei imeydy! Hivenaineista ainakin rauta ja magnesium ovat tärkeitä aivojen toiminnalle. Rauta kuljettaa happea elimistössä, magnesium huolehtii hermojen toiminnasta. Ja hivenaineisiin lukeutuvat jo kerran mainitut natrium ja kalium.

4) Väsymys. Tämä voi johtua monesta tekijästä. Olen käsitellyt väsymystä monessa aikaisemmassa postauksessani.

5) Liika toimettomuus. Aivojumi voi johtua siitä, ettet tee tarpeeksi asioita kehollasi. Kaikki energia - myös ajatusenergia - pohjautuu liikkeeseen, eikä mieli ole elämässä mukana, jos keho ei liiku. Jos pää aina vaan jumittaa, kokeile liikuntaa. Mielellään jotakin reipasta, kuten pyöräilyä.

6) Väärä ruokavalio. Liikaa hiilihydraattia/sokereita, liian vähän proteiinia ja rasvaa. Näistä on moni aivosumu tehty. Myös omani aikoinaan. Kokeile aivosumuun enemmän laadukasta, luonnollista rasvaa, enemmän proteiinia ja vähemmän viljatuotteita, sokeria ja tärkkelystä.

7) Liikaa sokeria. Tämä pitäisi oikeastaan kehystää ja panna seinälle. Sokeri ei koskaan ole hyväksi päivittäin nautittuna. Kokeilepa jättää sokeripitoiset välipalat ja herkut pois viikoksi tai pariksi ja katso mitä päälle tapahtuu! Saatat kokea tunteen, joka on lähellä henkistä heräämistä.

8) Myrkyt. Näitä on paljon: homeet, kemialliset aineet, kosmetiikan ja ruuan lisäaineet, lääkkeet, tuholaismyrkyt ruuan seassa, sähkömagneettinen säteily… tarkista ympäristösi ja minimoi luonnottomat aineet ja säteilyt sen verran mitä on mahdollista.

Tämä on vanha, jo kertaalleen poistettu postaus. Löysin sen ja ajattelin postata sen uudestaan hieman paranneltuna.

Terveet ihmiset eivät tiedä, miten arvokas lahja heille on suotu. Olen niin kyyninen paska, että väitän, etteivät ihmiset ylipäätään todella osaa arvostaa mitään ennen kuin ovat vaarassa menettää tai jopa menettävät sen. En minäkään osannut. Terve keho oli itsestäänselvyys, jota en kunnioittanut.

Mistä se lähtee

Sairauden aiheuttama väsymys on salakavala seuralainen. Se ujuttaa pienet lonkeronsa ihmiseen kuin köynnöskasvi, joka kiertyy isäntäkasvin ympärille ja tukahduttaa sen pikkuhiljaa. Ensin väsymys tulee kohtauksittain, tai kausittain. Sitten se lisääntyy ja alkaa painaa raajoja kuin sementti. Tähän voi kulua aikaa vuosia, ja ihminen tottuu uuteen tilanteeseen hiljalleen. Liikunta, pyöräretket ja pitkät shoppailureissut jäävät tipoittain pois, kun niitä ei vaan jaksa. Kämppä alkaa näyttää sikolätiltä kun ei jaksa siivota. Imurointikin hengästyttää. Silloin tällöin suosta vielä noustaan, ja saattaa olla päiviä, viikkojakin, kun jaksaa taas ihan hyvin ja luulee, että kuvitteli kaiken väsymyksen.

Mutta väsymys ei ole kadonnut minnekään. Se palaa. Uudestaan, ja uudestaan. Pidemmiksi ajoiksi. Kunnes lopulta kuukaudessa on vain muutama sellainen päivä, kun jaksaa sen mitä ennenkin - ja aina näiden päivien jälkeen on levättävä monta päivää että jaksaa suoriutua taas arjesta. Siinä vaiheessa ihminen yleensä vasta havahtuu. Miksi minua väsyttää aina näin kamalasti? Hullua kyllä, yleensä ensimmäinen kysymys ei silloin suinkaan ole: Olenko sairas?, vaan: Syönkö tarpeeksi, ulkoilenko riittävästi? Muistatteko viime postaukseni? Ihminen on nykyään aina ensimmäisenä huolissaan siitä, miten hän on itse tuhonnut kehoaan.

No sitten yleensä alkaa asiaintilan korjaaminen. Tai korjaamisen yrittäminen. Jos lääkärikäynnillä ei löydetä mitään vikaa - kuten ei yleensä löydetäkään, jos oireena on vain invalidisoiva väsymys - ihminen alkaa itse etsiä parannusta olotilaansa (ellei satu saamaan masennuslääkkeitä, jotka eivät auta, jos väsymys johtuu elimellisestä viasta). Hän ostaa vitamiineja, karsii ruokavaliostaan pois turhat sokerit ja kenties vielä turhat hiilihydraatitkin, ja alkaa liikkua enemmän. Tämä saattaa jopa auttaa. Hetkeksi. Kilpirauhasen temppuillessa on vain se harmillinen juttu, että kehon aineenvaihdunta ei toimi oikein. Siinä tapauksessa olotila ei kohene edes liikkumisella, vaan saattaa jopa huonontua. Vasta silloin ihminen yleensä ymmärtää, että hei, nyt on jotain oikeasti pielessä: hän on syönyt vitamiineja monta kuukautta, nukkuu yöt hyvin, liikkuu monta kertaa viikossa (vaikkei jaksa, mutta liikkuu kuitenkin) ja syö terveellisesti, mutta silti häntä aina vaan väsyttää.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä väsymys on jotakin aivan hirvittävää. Se on lamauttava, koko kehon ja mielen valtaava tunne, joka painaa niskassa ja raajoissa kuin pyykkisäkki. Se on sitä, kun makaat sängyssä etkä jaksa, oikeasti jaksa, liikauttaa kättäsikään, kun sekin hengästyttää. Se on sitä, kun käyt kauppareissulla ja sen jälkeen makaat loppupäivän sängynpohjalla. Se on sitä, kun sadan metrin ripeä kävely vie voimat, jos ylipäätään jaksat lähteä kävelemään sen sata metriä - ripeästä puhumattakaan. Se on sitä, että tiskatessa ja imuroidessa on pidettävä taukoja ja istuttava hetkeksi alas, koska silmissä mustenee muuten. Se on sitä, ettet pahimmillaan jaksa muuta kuin istua/maata aloillasi ja tuijottaa seinää ja toivoa että kuolisit pois. Keho tuntuu painavan satoja kiloja, veri kiertää jähmeästi ja pään ympärillä on kuin jonkinlainen kupla, kelmu tai sumu, jonka läpi maailma tuntuu etäiseltä ja unenomaiselta. Ajattelu on tahmaista ja pää tuntuu kerta kaikkiaan tyhmentyneen. Olo on omituinen, epätodellinen, hiukan leijuva: kuin näkisi unta koko ajan. Minullakin on välillä ollut hetkiä ja päiviä, jolloin on pitänyt ihan toden teolla pysähtyä pohtimaan, näenkö unta vai olenko hereillä, tapahtuuko tämä kaikki oikeasti.

Ja joskus lääkärit eivät löydä mitään vikaa. Jos kilpirauhasarvot ovat viiterajoissa, asiaintila ei voi johtua siitä. Piste. Suomessa on ihan liikaa näitä orjallisesti viiterajoja tuijottavia lääkäreitä. En itse ole lääkäri enkä edes hoitaja, mutta olen lukenut kilpirauhasen toimintahäiriöistä paljon. Tässä lyhyesti se, mitä minä tiedän.

Kilpirauhashormoneista ja vasta-aineista

Kilpirauhasen toimintaa mitataan pääasiassa kahdella kokeella, jotka ovat molemmat hormonipitoisuuksien määrityksiä verestä: TSH (tyreotropiini) ja T4V (vapaa tyroksiini). Muita suuntaa antavia arvoja ovat T3V (vapaa trijodityroniini) sekä kilpirauhasen vasta-aineet, yleensä TpoAB (tyreoideaperoksidaasi) ja TyglAB (tyreoglobuliini), jotka määrittävät, onko kehossa kilpirauhaseen kohdistuvaa autoimmuunitulehdusta.

TSH on yleisin käytetty indikaattori. Se on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka pitää kilpirauhasen toiminnassa. Sen viiterajat ovat Suomessa hieman laboratorioista riippuen 0,4 – 4,0 mU/l, mutta terveen ihmisen TSH ei normaalisti nouse yli kahden. Jos TSH-pitoisuus veressä on optimaalinen, kilpirauhanen yleensä toimii kuten kuuluukin. Jos kilpirauhasta laiskottaa, TSH nousee ja patistaa sitä toimimaan vauhdikkaammin. Jos taas kilpirauhanen toimii liian sukkelaan, TSH laskee, jotta kilpirauhanen rauhoittuisi. Loogista. On joitakin harvinaisia sairauksia, jotka voivat nostaa TSH:ta, jolloin yksin TSH saattaa antaa virheellisen kuvan kilpirauhasen tilasta. Siksi pitäisi aina kilpirauhassairautta epäiltäessä mitata myös vapaa tyroksiini eli T4V.

T4V on kilpirauhasen erittämän tyroksiini-nimisen hormonin pitoisuus veressä. Sen viiterajat Suomessa ovat (taas hiukan labroista riippuen) 9–19 pmol/l, ja jokaisella ihmisellä on oma optimiarvonsa, jonka vallitessa hän voi hyvin. Yleisesti ottaen kuitenkin T4V:n tulisi olla viitteen puolivälin yläpuolella, mieluiten yläkolmanneksessa. Liian korkea T4V-pitoisuus merkitsee, että kilpirauhanen toimii liian kovalla tahdilla. Viiteasteikon alle tipahtanut T4V taas tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa eli hypotyreoosia. Myös vain viitteen alarajoilla roikkuessaan T4V saattaa merkitä alkavaa tai jo käynnissä olevaa hypotyreoosia. Tätä eivät useimmat lääkärit tiedä. Jo yksin alhainen T4V-pitoisuus veressä voi saada aikaan vakaviakin hypotyreoosin oireita, ja vastaavasti himpunkin verran kohonnut T4V voi aiheuttaa sangen epämiellyttävää hypertyreoosia.

T3V:n, trijodityroniinin, viitearvot ovat paikkakunnasta ja laboratoriosta riippuen 2.8 - 7.1 pmol/l. Tämä hormoni on epäspesifimpi mittari kuin edelliset. Se on käytännössä merkityksellinen ainoastaan silloin, kun sekä TSH ja T4V ovat viitteissä, mutta potilaalla on silti vakavia oireita. Vaikeat yleissairaudet voivat vaikuttaa T3V-arvoon veressä, joten seulottaessa muita kuin kilpirauhassairauksia määrityksestä ei juuri ole apua. Lääkityllä kilpirauhaspotilaalla T3V-arvo voi kuitenkin olla korvaamattoman arvokas lääkityksen toiminnan mittari.

Kilpirauhasen vasta-aineet, esim. TpoAb, lamaavat tai kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa. Kyseessä on ns. autoimmuunireaktio, eli elimistö käy tuntemattomasta syystä omien kudostensa kimppuun kuin ne olisivat vierasta kudosta ja pyrkii tuhoamaan ne. En tiedä muista vasta-aineista, joten käsittelen tässä vain TpoAb:ta. Jos se on koholla, se tarkoittaa autoimmuunitulehdusta, joka oireilee hypotyreoosina. Kilpirauhasen toiminta hidastuu ja saattaa pikkuhiljaa lakata kokonaan; rauhanen saattaa surkastua tai kasvaa (= struuma). Joskus sattuu niin hullusti, että sekä kiihdyttävät että lamaavat vasta-aineet ovat yhtä aikaa koholla, jolloin oireisto voi olla niin sekava, ettei ole ihme, etteivät lääkärit osaa sanoa mikä potilasta vaivaa.

Oirekuva

Kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoosi, oirehtii hyvin moninaisesti. Tyypillisiä oireita ovat väsymys, painonnousu, palelu, turvotus (erityisesti kasvoissa ja käsissä), ummetus, muistin heikentyminen, hiusten ja kynsien haurastuminen, ihon kuivuminen, vähentynyt hikoilu ja sydämensykkeen hidastuminen. Veren kolesteroliarvot voivat nousta eikä paino putoa vaikka potilas syö terveellisesti ja liikkuu. (Joskus hypotyreoosipotilaat laihtuvat, kuten allekirjoittanut. Luulen sen johtuvan suoliston imeytymishäiriöistä.) Monet ovat myös masentuneita, alakuloisia, itkuherkkiä ja hermostuneita ilman syytä. Hiukset lähtevät, kynnet katkeilvat, iho hilseilee. Kalpeus, äänen käheys, vatsaongelmat ja sydämen rytmihäiriöt ovat myös yleisiä. Asioita ei jaksa enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Masennus vaivaa, mikään ei oikein innosta. Tunne-elämä latistuu eikä seksi kiinnosta enää. Jopa näkö saattaa huonontua lyhyessä ajassa merkittävästi. Itse olen monesti kuvannut vajaatoiminnan aiheuttamaa oireistoa sanomalla, että on kuin keho olisi kauttaaltaan liiman peitossa: kaikki toimii hyvin jähmeästi.

Suomessa harvat lääkärit tietävät tämän, mutta potilas voi kärsiä hypotyreoosista, vaikka TSH ja T4V olisivat viitearvojen sisällä. Valtaosa hypotyreoosipotilaista saa ensimmäiseksi avukseen masennuslääkettä tai kehoituksen hakeutua psykologille masennuksen vuoksi. Suomen viitearvot ovat liian väljät. Liian moni jää ilman apua.

Hypertyreoosi saattaa myös aiheuttaa väsymystä. Yleensä kuitenkin asiat menevät ihan päinvastoin: potilas hikoilee, on ylivirittynyt, vatsa toimii liiankin hyvin, kilot tippuvat vauhdilla, sydän lyö lujaa (ja joskus epäsäännöllisesti). Jos hypotyreoosissa ollaan kuin liimassa, niin hypertyreoosissa keho on kuin superhyvin rasvattu: kaikki pelittää ihan liian vikkelään. Jostain syystä lääkärit reagoivat nopeammin ja herkemmin hyper- kuin hypotyreoosiin. Se saattaa johtua siitä, että hypertyreoosissa kuolema tulee hyvin nopsaan, jos tilanne pääsee tosi pahaksi: pahimmillaan sydän pettää. Vajaatoiminnassa ihminen sen sijaan saattaa kärsiä vuosikausia, vuosikymmeniäkin, olon pikkuhiljaa vain huonontuessa.

Sekä kilpirauhasen vajaa- että liikatoiminnassa saattaa olla myös psyykkisiä oireita. Yleensä ahdistus, paniikkikohtaukset ja hermoilu yhdistetään hypertyreoosiin, mutta monet vajaatoimintapotilaat ovat myös kertoneet kärsineensä epämääräisestä levottomuudesta ja suoranaisesta paniikista ja ahdistuksesta.

Hoito

Hypertyreoosia lääkitään kuolettamalla kilpirauhanen lääkityksellä tai leikkaamalla se pois kokonaan tai osittain, josta yleensä seuraa vajaatoiminta. Vajaatoimintaan on taas lääke nimeltä tyroksiini (Thyroxin taitaa olla Suomessa yleisin, liekö ainoa). Se on keinotekoista T4-kilpirauhashormonia, jolla pyritään korvaamaan kehon oma sammunut hormonintuotanto. Jos pelkkä tyroksiini ei riitä, hypotyreoosia voidaan myös lääkitä T3-valmisteella (Liothyronin) ja/tai Armour Thyroidilla, joka on kuivattua sian kilpirauhasta. Jostain syystä Suomen lääkärit ovat yleensä kuitenkin hirveän nihkeitä määräämään mitään muuta kuin Thyroxinia. Armourista ei taida edes tietää kuin kourallinen lääkäreitä. Lisäys 1.1.2010: Armourin valmistus on lopetettu, mutta Suomessa saa nykyään toista eläinperäistä hormonia, Thyroidia.

Tyroksiini - T4V siis - muuttuu osittain elimistössä T3V:ksi, joka on varsinainen aktiivinen kilpirauhashormoni. Joskus jostain syystä tämä muunto ei kuitenkaan toimi. Kaikkien keho ei osaa käyttää hyväkseen teollisesti tuotettua hormonia. Silloin TSH ja T4V -pitoisuudet voivat olla optimaaliset, mutta T3V on alakantissa, ja potilas oirehtii. Tämä tilanne korjataan T3-lisällä tai Armourilla, joka sisältää kaikkia kilpirauhashormoneja.

Yleensä kilpirauhassairauksien hoito onnistuu hyvin. Joskus kuitenkin on niitä tapauksia, jotka eivät syystä tai toisesta reagoi lääkkeisiin toivotulla tavalla. Näitä ihmisiä pitäisi tutkia ja kuunnella tarkemmin eikä lyödä luulosairaan leimaa otsaan. Samoin ihminen pitäisi ottaa tosissaan, kun hän tulee vastaanotolle valittamaan voimakasta väsymystä. Ei ole normaalia, että pelkät arkiaskareet ottavat voimille niin että hengästyttää.

On toki koko joukko muitakin sairauksia, jotka aiheuttavat lamaavaa väsymystä. Mutta veikkaanpa, että kilpirauhasen toimintahäiriöt, erityisesti vajaatoiminta, ovat niistä yleisimpiä - ja vähätellyimpiä.

 

Katsoin juuri ensimmäisen osan BBC:n dokumentista nimeltä The Nazis - A Warning from History. Suomessa monet yhteiskuntatieteilijät ja muutkin ovat tutkineet historiaa ja todenneet huolestuneina, että nykyajalla ja 30-luvulla on paljon yhteistä; että me elämme nyt sotaa edeltävää aikaa. Tuon dokumentin katsottuani kallistun itsekin sille kannalle.

Perussuomalaisia on verrattu natseihin, Timo Soinia jopa Hitleriin. Minä en näe heissä mitään yhteistä - muuta kuin sen, että kumpikin pyrki(i) toimimaan oman kansansa hyväksi. Soinin keinot ovat vain hiukan humaanimmat kuin Hitlerin. Persujen nousua on jopa selitelty sillä, että Suomessa on paljon köyhiä ja työttömiä, jotka luottavat "voimakkaan johtajan" sanaan aivan kuten saksalaiset 30-luvulla. Minä luulen että Suomessa on vaan yksinkertaisesti paljon herraskansan touhuihin vittuuntunutta porukkaa.

Totuutta ei kukaan tiedä enää näin pitkän ajan kuluttua, mutta sen perusteella, mitä olen kuullut ja lukenut, minusta vaikuttaa siltä, että Hitler perusti ideologiansa vihaan ja pelkoon. Todennäköisesti hän - ainakin osan ajasta - toimi vilpittömin mielin, uskoen siihen, että hän oli hyvällä asialla. Niin ovat monet diktaattorit toimineet. Itse asiassa kaikkein vaarallisimmat ajatusrakennelmat ihmiskunnan historiassa ovat muodostuneet niiden mielistä, jotka ovat vakaasti uskoneet toimivansa hyvän aatteen puolesta. Huom: aatteen puolesta.

Mitä enemmän olen 30-luvun ja nykyajan tapahtumia pyöritellyt ja mietiskellyt, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että diktaattorien ja ääripuolueiden nousuun liittyy aina valtava kansan pahoinvointi. 30-luvulla Saksassa vallitsi massiivinen työttömyys ja köyhyys, ruuan hinta ampaisi pilviin, ja valtaapitävä luokka senkun juhli. Kun siihen vielä lisättiin ranskalaisten harjoittama saksalaisten systemaattinen nöyryytys, soppa oli valmis ja ihmiset uskoivat ihan mihin vaan, kunhan vaan heille luvattiin parempaa. Nykyään Suomessa on enemmän köyhiä kuin koskaan hyvinvointivaltion aikakaudella. Leipäjonot kasvavat, työttömyys rehottaa, työpaikat karkaavat ulkomaille, ruuan hinta ja asumisen kustannukset nousevat nousemistaan. Ihmiset elävät keskellä epävarmuutta, pelkoa ja turvattomuutta. Ja valtaapitävä luokka senkun juhlii ihan kuin ykkösluokan matkustajat uppoavassa Titanicissa.

Pelkäävää ihmistä on helppo ohjailla ulkoapäin. Ja mikäs ihmisiä sen varmemmin pelottaisi kuin työttömyys tai ylipäätään epävarmuus tulevaisuudesta? James Hollis kirjoitti: "Olivatpa kyseessä muslimit, juutalaiset tai kristityt, fundamentalismi kukoistaa siellä, missä vallitsee pelko ja epävarmuus." Tämä pätee myös aateliikkeisiin. Ääriliikkeet saavat aina jalansijaa siellä, missä ihmiset ovat peloissaan ja vihaisia. Epävarmojen aikojen koittaessa oma kansa on tärkein ja muut saavat väistyä syrjään. Vastaavasti kun omat asiat ovat hyvin, ihmiset sietävät vieraitakin (= maahanmuuttajia) paremmin.

En nyt muista kuka viisas ihminen sanoi näin ihan vasta, mutta joka tapauksessa: älkää koskaan äänestäkö eduskuntaan ihmistä, joka edustaa jotakin aatetta. Äänestäkää aina sitä, joka toimii ihmisten parhaaksi. Aatteilla on paha tapa kasvaa ja jyrätä ihmiset alleen. Ollaan pian tilanteessa, jossa aatteesta ja sille uskollisena pysymisestä tulee tärkeämpi kuin ihmisistä, jotka tätä aatetta ajavat. Ihan kuten kävi Saksassa ennen toista maailmansotaa. Ja ihan kuten on vaarassa käydä Suomessa nyt. Ne puolueet, jotka ajavat jotakin agendaa tai ideologiaa, ovat minusta äärettömän vaarallisia, vaikka se ideologia olisi kuinka järkevän kuuloinen.

Onnellinen maa rakentuu onnellisista ihmisistä. Ihmiset ovat onnellisimmillaan silloin, kun he kokevat, että heidän tekemisillään on merkitystä ja että he voivat vaikuttaa elämäänsä ja ympäristöönsä. Siksipä valtiovallan suurin virhe on ali- tai yliarvioida ihmisten tarpeet.

Natsipuolue ei päässyt valtaan siksi, koska se ajoi ääriaatetta, eikä siksi, kun se vihasi juutalaisia. Se pääsi valtaan siksi, koska Saksa valtiona oli unohtanut kansansa ja jättänyt tavalliset ihmiset kurjuuden keskelle. Natsit lupasivat parempaa. Ihmiset uskoivat. Epätoivoissaan ihminen tarttuu vaikka mihin. Niin että jos valtaapitävät haluavat tyytyväisen kansan, ja jos he haluavat välttää sisällissotaa ja kapinoita (ja sitä kammottavaa "rasismia"), heidän on parempi ruveta toimimaan ihmisten eikä ideologian hyväksi.

Tässäpä kasa ohjeita kissaa hankkivalle tai vasta semmoisen hommanneelle. Nämä ovat aikojen varrella tulleet mieleen, kun olen katsellut noiden karvakasojen toilailuja.

 

Kissan perustarpeet:

Huolehdi siitä että ruuat tulevat ajallaan ja kupissa on aika vettä. Vesikupiksi kannattaa hankkia sellainen astia, jota kissa ei saa kaadettua.

Jos ruokit kissaa kuivaruualla, valitse laadukkain markkinoilla oleva ruoka. Esim. Acanalla on hyviä ja kohtuuhintaisia sapuskoja. Halvat ruuat tulevat todennäköisesti aikanaan maksamaan satakertaisesti kissan sairasteluna ja lopulta ennenaikaisena kuolemana. Märkäruuan laatuun kannattaa myös panostaa. Moni kissa ei edes huoli mitään halpissotkua. Paras on tietysti syöttää kissalle lihaa, sitähän se on luotu syömään. Käsittelemätön lehmänmaito voi myös olla superherkkua!

Siivoa hiekkalaatikko kerran päivässä. Likainen laatikko karkottaa kissan tekemään tarpeensa muualle. 

Kannattaa valita kissan hiekaksi mikrohiekkaa. Everclean on mielestäni parasta, se ei päästä hajuja läpi. Unohda puupelletit! Kissa on aavikolta kotoisin eikä voi ymmärtää, mitä hittoa sen pitäisi tehdä niillä teräväsärmäisillä kalikoilla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että hiekan vaihtaminen puupelletteihin ennusti eksponentiaalisesti lisääntynyttä pyykkäämistä ja lattioiden luuttuamista.

Huolehdi siitä, ettei kissa saa ulottuvilleen naruja tai lankaa. Jotkut kissat syövät niitä ja voivat tukehtua niihin, tai narut voivat kiertyä solmuksi suolessa ja aiheuttaa kovia kipuja ja jopa kuoleman. Nosta myrkylliset huonekasvit pois ulottuvilta ("pois" ei tarkoita kaapin päälle; kissat hyppäävät uskomattoman korkealle, jopa parvisänkyyn suoraan lattialta) tai hävitä ne. Kissa kestää myrkyllisiä kasveja yleensä ihmistä paremmin, mutta makuaisti ei aina ehdi varoittaa sitä ajoissa. Älä jätä tiskivettä seisomaan tai vessanpöntön kantta auki.

Kissa on lihansyöjä. Se tarvitsee ravinnokseen valkuaisiaineita ja laadukasta rasvaa. Kasviksilla, sokerilla ja viljalla se ei tee mitään, vaan ne ovat sille jopa haitallisia. Silloin tällöin kissa haluaa kuitenkin syödä kasveja, ilmeisesti suolistoa puhdistaakseen. Rönsylilja ja vehnänoras ovat hyviä ja myrkyttömiä naposteltavia. Varaudu pulautusreaktioon pian rehujen hotkimisen jälkeen.

 

Kissan luonne ja käytös:

Valmistaudu luovuttamaan paikkasi asunnon omistajana kissalle. Sinä kuulut tästä lähtien sen reviiriin. Olet ihan kiva, mutta et välttämätön lisä. (Joskus kissan mielestä olet myös vähän harmillinen tai kummallinen, etenkin silloin kun yrität käskeä sitä tekemään jotakin mitä se ei tahdo tehdä.)

Kissa ei tottele kuten koira. Se ei ole laumaeläin, eikä kissojen maailmassa määrätä mitään muuta kuin ruokaa ja nukkumapaikkoja. Et siis saa sitä pysymään poissa esim. kirjahyllyiltä tai tietystä huoneesta, vaikka huutaisit pää punaisena. Jos katti tunkee lautasellesi, ein toistaminen on yhtä hyödytöntä kuin huutaminenkin. Sähise. Varmuuden vuoksi näytä vähän hampaita. Tarkkaile miten kissat viestivät toisilleen. Sähinä, puhina ja murina tarkoittavat: Mene pois, en halua sinua lähelleni! Kissa ei ymmärrä ihmisten kieltä. Se ymmärtää kissojen kieltä, vaikka ihmisenkin murteella puhuttuna.

Kissan rakkautta ei voi ostaa. Se joko pitää sinusta tai sitten ei, etkä oikeastaan voi tehdä mitään asian eteen. Kissan luottamuksen voi kuitenkin hyvin nopeasti pilata huutamisella ja arvaamattomalla käytöksellä.

Kaikki kissat eivät pidä sylittelystä. Jokainen kissa myöskin määrittelee itse, mistä sitä saa silittää/rapsuttaa ja kuka siihen saa koskea, ja kissan tahtoa pitää kunnioittaa. Kissa, joka antaa mieluusti emännän nostaa itsensä syliin, saattaa paeta paikalta tai hyökätä, mikäli joku muu yrittää samaa. Sitten on näitä lötkökatteja ja seurakissoja, kuten meidän Tikku, jota saisi vaikka roikottaa jaloista eikä se inahtaisikaan.

Kehräys tarkoittaa ystävällistä sosiaalista mielentilaa. Kehräävä kissa sanoo: Saat olla siinä, tykkään läheisyydestäsi.

Kissat saavat säntäilykohtauksia. Ne saattavat yhtäkkiä rynnätä kämpän päästä päähän, tuijottaa sinua villisti, rynnätä uudelleen - ja sitten asettua makaamaan ja olla kuin kotonaan. Tämä on ihan normaalia. Kissan mieliala seilaa päivän aikana äärilaidasta toiseen.

Yksinäinen kissa haastaa sinut usein leikkipainiin. Tämän se tekee mukavasti hyppäämällä kiinni sääreesi ja ryntäämällä sitten karkuun. Se odottaa, että sinä seuraat; se on kissojen hippaa. Yksin elävä kissa leikkii usein myös rapsuttajien käsillä. Tämä piirre katoaa joko sillä, että sähiset kissalle tarmokkaasti aina kun se käy käteen kiinni, tai sitten sillä, että hommaat sille toisen kissan leikkikaveriksi.

Kissa on yöeläin, etenkin nuoret kissat. Siksi herkkäunisten kantsii ehkä eristää makuuhuone kissavapaaksi. Älä välitä siitä mitä muualta asunnosta kuuluu yöaikaan. Jos ryntäät katsomaan joka rasahdusta ja rysähdystä, kissa oppii pian, että sinut saa paikalle pudottamalla kukkamaljakon lattialle. Jos kissa raapii ovea tai naukuu, ole kuin et kuulisikaan. Jokainen huomionosoitus on kissalle palkkio ja vahvistaa sen käytöstä.

 

Terveys ja vaarat:

Opettele tuntemaan kissasi luonne ja tapa liikkua. Muutokset olemuksessa voivat olla merkki sairaudesta. Esim. rauhallinen kissa voi yhtäkkiä muuttua ärtyisäksi tai säpäkästä kaverista voi tulla apaattinen. Yleisesti ottaen yhtäkkiä alkanut jossain nurkassa piileskely tarkoittaa aina, ettei kissa voi hyvin. Kissat menevät piiloon tuntiessaan olonsa huonoksi tai uhatuksi.

Jos kissa ripuloi, tilannetta voi seurata vuorokauden rauhassa, mikäli ulosteessa ei ole verta. Oksentelukin on aika normaalia, mikäli oksuja ei tule useita päivässä. Kissa saattaa oksentaa etenkin jos se on syönyt kasveja tai jos se on saanut uutta ruokaa. Oksentelu voi olla myös stressin tai pelon merkki. Useimmiten yrjön määränpää on matto. Etenkin bukleepintainen matto on suosittu. Meillä niitä sanotaankin puklimatoiksi.

Kun kissa tekee tarpeensa muualle kuin laatikkoonsa, se voi tarkoittaa neljää asiaa: 1) hiekkis on likainen, 2) kissalla on kiima, 3) kissaa ahdistaa jokin, tai 4) kissa on sairas. Tarkistuslista:
- Katso onko hiekkalaatikko puhdas ja onko siellä miellyttävää hiekkaa.
- Onko kissa leikattu tai steriloitu? Leikkaamattomat merkkaavat reviiriään pissalla.
- Onko kissan ympäristössä tapahtunut muutoksia lähiaikoina, esim. muutto, uusi perheenjäsen, tuttu perheenjäsen poistunut kuvioista (vaikka ollut työttömänä ja sitten lähtenyt töihin)? Myös kovat, jatkuvat äänet stressaavat kissaa, vaikkapa remontin meteli.
- Käytä kissa eläinlääkärissä. Sillä voi olla virtsatietulehdus tai virtsakiteitä. Tässä tapauksessa pissaaminen on kivuliasta, ja kissa yrittää epätoivoisesti etsiä parempaa, vähemmän kipeää paikkaa pissimiseen. Myös vikapaikkaan kakkiminen voi olla merkki virtsateiden kipeästä häiriöstä! Hoitamattomana virtsatietulehdus voi levitä munuaisiin, ja sitä myöten voit sanoa hyvästit karvaiselle kaverillesi.

 

Ja lopuksi:

Kissankarvaa on sitten joka paikassa. Vaatteisiin sitä ilmaantuu heti lisää kun saat harjattua entiset pois. Tulet elämäsi aikana syömään ehkä miljardi kissankarvaa, joten siihen kannattaa totutella saman tien. Kissanomistajan kannattaa harjoitella pientä boheemiutta sipisiisteyden sijaan.

Kaikki, mihin et tahdo kissan koskevan, kannattaa siirtää kissan ulottumattomiin. Se kun ei tottele, vaikka komennat sitä. Niin että teidän molempien mielenrauhan kannalta, laita ne arvokkaat tavarat lasioviseen kaappiin ja huonekasvit amppeleihin.

Eläinkaupoissa myytävät karvaiset leluhiiret eivät sovi kaikille kissoille. Meillä jonkin aikaa asustellut Leevi-kolli nuoli ne kaljuiksi ja söi niiltä hännät. Sitten se pulautteli karvapalloja, yleensä sohvalle.

Kissat ovat melko taitavia livahtamaan paikkoihin, joihin niillä ei ole mitään asiaa, kuten vaikka rappukäytävään ja korkealle parvekkeelle. Niin että katso jalkoihisi. Kannattaa muutenkin katsoa jalkoihin kävellessään. Kissoilla on outo himo kampittaa omistajansa tai tulla vahingossa potkaistuksi. 

 

Kissataloudessa saa varautua kummalliseen, hieman aavemaiseenkin ilmiöön. Saatat kuulla outoja ääniä, aivan kuin jotakin putoaisi tai kaatuisi, mutta kun vilkaiset ympärillesi, mitään erikoista ei näy. Kissa sen sijaan näyttää viatonta naamaa. Et todennäköisesti saa koskaan tietää mitä on tapahtunut. Tavaroilla, etenkin pienillä ja helposti liikkuvilla sellaisilla, on myös taipumus kadota tai joutua esim. kaapin alle.

Eiköhän siinä ollut kaikki tärkein. 

Allekirjoittanut ei nyt käsitä enää yhtään mitään.

VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, amerikkalaisittain LCHF = Low Carb High Fat) on tuonut erittäin hyviä tuloksia diabeteksen, samoin kuin muidenkin ns. elintasosairauksien hoidossa, niin Euroopassa kuin rapakonkin takana. Kolesteroli- ja rasvamyytit on kumottu ja osoitettu huijauksiksi jo aikaa sitten ja monen pätevän kirjan ja tutkimuksen voimalla. Puhuttiin jopa siitä, että virallisterveellinen lautasmalli muuttuisi VHH:n suuntaan.

Ja nyt tämä.

Näyttää entistäkin pahemmalta!

1/4 hedelmiä
1/4 viljaa, leipää, pastaa ym.
1/4 vihanneksia
1/4 proteiinia (tarkoittaa ilmeisesti tarkemman lukemisen perusteella erittäin niukkarasvaista tai rasvatonta lihaa tai proteiinipitoisia kasvikunnan tuotteita)
Pikkuisen maitoa ja muita meijerituotteita

Ensinnäkin, mihin se rasva jäi? Unohtuiko se kenties tahallaan vai vahingossa? Ihmisen solukalvot rakentuvat rasvasta. Lähes kaikki hormonitoiminta perustuu kolesterolille ja eläinrasvalle. Rasvaliukoiset vitamiinit eivät imeydy ilman tyydyttynyttä rasvaa. Noin niukkarasvaisella ruokavaliolla ihminen näivettyy hengiltä.

Ja toisekseen, mitä tuo älytön hedelmien ja viljojen tuputtaminen on? Viljatuotteet aiheuttavat monille ongelmia ja lukemattomia epämääräisiä oireita. En suosittelisi niitä kenellekään muulle kuin aasialaisille, joilla on niiden käytöstä tuhansien vuosien perinteet ja jotka tuntuvat sietävän niitä kohtalaisen hyvin.

Proteiinikin on huono asia, jos sitä syö liikaa tai täysin ilman rasvaa. Keskiajalla vankeja kidutettiin antamalla heille syötäväksi pelkkää rasvatonta lihaa (= proteiinia). He kuolivat pikkuhiljaa rasvan ja vitamiinien puutoksiin.

Rasvakauhu on näköjään USA:ssa edelleen voimassa. Stephen King kirjoitti: "Ääliöksi voidaan määritellä ihminen, joka ei usko sitä, minkä silmillään näkee." On hyvin ääliömäistä olla uskomatta tutkimustuloksia, jotka todistavat rasvahypoteesia vastaan, ja niiden tuhansien ja taas tuhansien ihmisten sanoja, jotka kertovat vaivojensa helpottaneen vähähiilarisella ruokavaliolla ja viljojen pois jättämisellä.

Okei, ehkä tässä jutussa on jotain hyviääkin? No, etsitäänpä.

- Vihannesten suuri määrä. 
- Vältä sokerisia juomia, juo mieluummin vettä.
- Valitse vähäsuolaisia tuotteita.
- … … … minne ne loput hyvät asiat jäivät? Niin, tuota, katsokaas kun niitä ei ole.

Mitä muuta jutussa sanotaan sitten? Otetaanpa väitteet käsittelyyn yksi kerrallaan.

● Enjoy your food, but eat less. / Nauti ruoastasi, mutta syö vähemmän.
- Tämä onnistuu erittäin helposti rasvaa lisäämällä ja hiilihydraattia karsimalla. Maha täyttyy nopeammin, eikä nälkä riivaa tuntikausiin. Yritäpä samaa jollain rasvattomalla salaatilla.

● Avoid oversized portions. / Vältä liian suuria annoksia.
- Erittäin vaikea toteuttaa noin hiilihydraattipitoisella lautasmallilla. Tulee väkisinkin hotkittua liikaa, kun ruoka ei täytä vatsaa. Ja sitten tunnin päästä tekeekin jo mieli jotain välipalaa…

Foods to increase / Lisää näitä:

● Make half your plate fruits and vegetables. / Lautaselle puolet hedelmiä ja kasviksia.
- Vihanneksia, ei hedelmiä. Hedelmät sisältävät liikaa sokeria.

● Make at least half your grains whole grains. / Valitse viljatuotteista vähintään puolet kokojyvätuotteita.
- Kyyllä, jos "kokohyvätuote" on esimerkiksi kunnolla tehty alkuperäinen leipä, josta on pitkän paistamisvaiheen aikana tuhoutunut suurin osa viljan myrkyistä. Muussa tapauksessa unohda koko viljahömpötys. Kokojyväviljassa on enemmän haitallisia aineita kuin kuoritussa viljassa, ja kuorittu vilja taas on pelkkää hiilaria. Niin että mieluiten unohda koko viljahömpötys.

● Switch to fat-free or low-fat (1%) milk. / Vaihda maito rasvattomaan tai vähärasvaiseen.
- Tämän järjettömämpää neuvoa en ole eläissäni kuullut. Paitsi jos lehmä ruokitaan väärin niin että sen maitorasvasta tulee epäterveellistä, ja sitten tämä luonnoton maito tehdään vielä luonnottomammaksi pastöroimalla ja homogenoimalla.

Foods to decrease / Vähennä näitä:

● Compare sodium in foods like soup, bread, and frozen meals ― and choose the foods with lower numbers. / Vertaa natriumin määrää (valmis)ruoissa ja valitse ne tuotteet, joissa on vähemmän natriumia.
- Pätevä neuvo. Muutenkin voisi ylipäätään jättää ne valmisruuat kokonaan pois.

● Drink water instead of sugary drinks.  / Juo vettä sokeroitujen juomien sijaan.
- No tämä oli ainoa järkevä lause koko sivulla.

Ennustan, että mikäli tätä lautasmallia noudatetaan, USA:ssa seuraavien tuotteiden myyntikäyrät tulevat ampaisemaan taivaisiin:

- Kolesterolilääkkeet
- Insuliini ja muut diabeteksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet
- Mielialalääkkeet
- Laihdutuslääkkeet
- "Terveellisiksi" tehdyt elintarvikkeet (ne TERVEELLISET margariinit!!)
- Hiusvärit ja hiustenhoitotuotteet (rasvan puute tappaa hiukset) ja meikit (rasvan puute tekee ihosta huonokuntoisen) sekä ylipäätään kaikenlainen muka terveyttä edistävä ja nuorentava roska
- snacksit, sokeriset ja suolaiset välipalanaposteltavat, sipsit, karkit, limpparit, leivokset, leipä, vanukkaat, muut herkut ja nopeat hiilarit, koska rasvavajauksella elimistö huutaa energiaa hiilareista.

Toisekseen ennustan, että diabetes, MS-tauti, lihavuus, sydän- ja verisuonitaudit, aivohalvaukset ja muut elintasosairaudet kaatavat noin puolet USA:n väestöstä vuoteen 2050 mennessä.

Way to go, mikäli tavoite oli karsia ihmiskuntaa!

Muoks 5.6.2011: Joku on päivittänyt lautasmallin! :D

 

Olen muistaakseni narissut tästä joskus ennenkin, mutta otetaan vielä kerta kiellon päälle.

Rakastuminen on ihana asia. Ihmiset ovat ihan hassuja, kun he ihastuvat ja rakastuvat. Heiltä lähtee päästä viimeinenkin järjenhiven päästä, katse on kuin lampaalla ja suu on koko ajan hymyssä. Rakastuminen on kuulemma biokemiallisesti sama kuin pakko-oireinen häiriö. Niin kai, mutta silti se on minusta aika julmasti sanottu. Rakastumisen tehtävä on taata ihmislajin jatkuminen. Ja sitä paitsi se on tunteena aika miellyttävä.

Mutta se, mitä minä en voi ymmärtää, on se, että vanhat ystävät unohtuvat sen sileän tien, samoin kummankin yksilöllisyys. Hyvin usein silloin, kun ihmiset alkavat seurustella, kihlautuvat tai menevät naimisiin, heistä tulee raudanluja yksikkö, jonka nimi on "ME". Sen jälkeen ei ole enää olemassa Mattia ja Maijaa, on vain ME. ME menemme yhdessä kutsuille, juhliin ja illanviettoon, ME menemme yhdessä baariin, ME käymme yhdessä kaupassa ja salilla ja lenkillä. MEILLÄ on yhteiset ystävät, rahat, ruuat, sukunimi ja koti, joskus jopa vaatteet. Hitto, ME jaamme jopa samat mieltymykset ja ajatuksetkin.

Tämä on sairasta.

Yksikään toinen ihminen ei voi tyydyttää toisen kaikkia tarpeita. Ihmiset tarvitsevat ympärilleen muitakin kavereita kuin sen puolison (ja lapset): eri ikää ja sukupuolta olevia ystäviä. He tuovat elämään perspektiiviä. Jos viettää kaiken aikansa puolisonsa kanssa, pariskunta yrittää sulautua toisiinsa, tulla samaksi. Ja se jos mikä rikkoo molemmat ennen pitkää. Ihmiset tarvitsevat tilaa hengittää. Sitä ei tällaisessa ME-liitossa ole. Ihan samalla tavalla vesi alkaa haista seisovassa lammikossa.

Mikä ihme siinä on, että kun ihmiset menevät naimisiin, he kuvittelevat olevansa siitä lähtien yksi ja sama henkilö? Ja toisekseen, miksi he lakkaavat siitä lähtien liikkumasta yksinään? He vahtivat mustasukkaisesti toisiaan eivätkä päästä toista edes kahville vanhan ystävän kanssa ilman nalkutusta ja mököttämistä. Kaikkialle pitäisi mennä kahdestaan. Ja tätä tekevät miehet siinä missä naisetkin. Ja mihin ne vanhat ystävät jäävät? Sinkuilla ei tunnu olevan asiaa pariskuntien pyhään elämään. Tai ehkä sinkut eivät halua pitää pariskuntiin yhteyttä juuri tästä "ME"-syystä.

Ei kannata rakentaa identiteettiään toisen ihmisen varaan. Se korttitalo tulee aina kaatumaan ennen pitkää. Pensaskin tukehtuu, jos sitä kuristava köynnös pääsee kasvamaan tarpeeksi suureksi.

Niin että hyvät ihmiset, älkää unohtako itseänne toisen vuoksi. Rakkautta ei ole uhrautua toisen puolesta eikä olla yhtä toisen kanssa; rakkautta on antaa toisen olla omanlaisensa, taistella omat taistelunsa itse - ja kehittyä ihmisenä.

Rakasta ja päästä irti.

Ajattelin, etten lietso itseäni raivoon enää näin myöhään illalla, mutta en kerta kaikkiaan nyt malta pitää näppejäni erossa tästä jutusta.

Muistatteko, miten joka ikinen puolue oli ennen vaaleja kilvan parantamassa lapsiperheiden ja köyhien asemaa? No, Kataisen porukan säästölista näyttää nyt yllättäen tältä:

- Lapsilisien verottaminen toisi 500 miljoonaa euroa, josta valtiolle noin sata ja kunnille runsaat 300 miljoonaa.
- Lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen säästäisi valtion menoja 50 miljoonaa euroa ja kustannussäästöjä siitä tulisi lähes kaksisataa miljoonaa.
- Arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen lisäisi verotuloja noin kaksi ja puoli miljardia euroa.
- Kuntien valtionosuuksien leikkauksista paperissa on erilaisia malleja, joissa valtio säästäisi satoja miljoonia euroja.
- Kotitalousvähennyksen pudottaminen 2 000 euroon paikkaisi valtion kassaa yli 200 miljoonaa euroa.
- Uusista liikenneväylähankkeista luopuminen toisi valtiolle runsaan sadan miljoonan euron säästöt.
- Armeijan hankintamenoja lykkäämällä voitaisiin säästää sata miljoonaa euroa.
- Uusiutuvan energian tukiin eli niin sanottuun risupakettiin tehtävä kymmenen prosentin leikkaus vähentäisi valtion menoja noin kolmella kymmenellä miljoonalla eurolla.

Lähde: Yle.fi (kannattaa erityisesti vilkaista kommentit)

Lienee turha sanoakaan, että vaalilupaukset olivat jälleen kerran vain keppihevonen, jolla päästiin valtaan. Vaalien jälkeen kansalle annetuilla lupauksilla voi näköjään pyyhkiä perseensä.

Lapsilisät verolle? Vastahan niitä nostettiin huimat 40 senttiä per kuukausi! Siitä olen samaa mieltä, että suurituloiset eivät tarvitsisi lapsilisiä lainkaan. Lapsilisät vain pieni- ja keskituloisille!

Lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ihan ok, jos toinen vanhempi tai molemmat ovat kotona. En näe mitään järkeä siinä, että lapsi lykätään hoitoon, vaikka hänestä voitaisiin huolehtia itsekin. Lapselle löytyy kavereita puistoista ja äidille/isällekin tekee hyvää poistua välillä neljän seinän sisältä. Mutta työssäkäyville ja opiskelijoille pitää ehdottomasti taata oikeus saada lapsi hoitoon.

Joka tapauksessa lapsilisään ja kotitalousvähennyksiin kajoaminen toisi lapsiperheitä yhä enemmän toimeentulotukiluukuille, eli hyöty tästäkin farssista olisi pyöreä nolla. Eikös ihan vasta luvattu korottaa pienimpiä etuuksia sadalla eurolla? No näyttää siltä, että vaikka tuo lupaus toteutuisikin, se sata euroa napataan hyvin pian pois jostain muusta, kuten nyt vaikka jostain niinkin turhasta kuin lapsilisästä. Mistä tämä hölmöläissakki oikein saa nämä ideat? Hei, minulla on parempi tuuma. Otetaan pienituloisilta KAIKKI tuet pois! Sitten ne ainakin kuolevat nälkään nopeammin. Ja valtio säästää vielä enemmän!

Lapsiperheille kannatan itse sellaista uudistusta, että lasta kotona hoitavalle vanhemmalle täysi palkka käteen. Eli vähintään tonni kuussa. Minusta lasten kotona hoitamiselle pitäisi antaa työn arvon mukainen palkka.

Niin ja annetaan niiden teiden ja rautateidenkin rapistua, mitä niillä tekee. Toisaalta voisi lopettaa kaiken sen turhanpäiväisen liikenneympyröiden ja liittymien rakentelun sinne missä tieverkot ovat ihan kunnossa, vaikkakin ehkä vähän ruuhkaiset. Ja niitä autoja rikkovia hidastetöyssyjäkin on ilmaantunut viime vuosina kuin sieniä sateella. Niidenkin pykäämistä voisi vähän rajoittaa.

Armeijasta nyt viimeisenä kannattaa leikata näin epävakaina aikoina.

Sanokaa minun sanoneen: jos tämä tahti jatkuu, ei mene kauaa, kun Suomessa on täysi sisällissota päällä. Jos olisin Katainen, pöksyni tutisisivat.

Ps. Äyräväisen Tapsa kirjoitti asiasta nasevan jutun. Lopussa oli myös oiva säästökohde: kehitysapu pois ja maahanmuuttoon järkeä. Säästyisi tuplasti tuo summa.

Mielenkiintoinen havainto sokerista taas.

Olen jo pari vuotta ihmetellyt, miksi joinakin öinä ja aamuina sormet ja naama ovat ihan turvoksissa ja toisinaan taas eivät. Pitkään epäilin suolaa. Nyt epäilys alkaa kallistua sokerin ja viljojen puoleen.

Tytön synttäreillä söin kakkua, jonka olin tehnyt tattarijauhoista. En ollut aikoihin syönyt mitään viljoja sitä ennen. Seuraavana aamuna sormet olivat kuin makkarat ja peilistä tuijotti Oopperan kummitus. Ja eilen tein sitten kokeen: söin ennen nukkumaan menoa suklaapatukan. (Yleensä semmoinen on äärimmäisen huono idea, koska sillä saa takuuvarmasti pienen kankkusen seuraavalle aamulle.) Mutta yllätys oli suuri, kun aamuyöllä heräsin ja totesin, että sormia turvottaa niin että sormukset puristavat. Osansa saattoi myös olla sillä, että eilen söin myös leipää (tosin gluteenitonta), mutta luulen kuitenkin tuon sokerin olevan pääpiru tässä asiassa.

Nyt kokeilen olla syömättä makeaa vähään aikaan ja katson mitä sormille tapahtuu.

Ps. Matti Uusitupa, leivän armoitettu sanansaattaja, ampuu kovilla. Leipä on terveellistä vain jos tietyt ehdot täyttyvät: leipä on kunnolla tehty, lisäaineeton, ja tuore. Ja olettaen ettei sen syöjä ole gluteeniherkkä tai taipuvainen lihomaan.

Poliisi on määrätty tutkimaan perussuomalaisia kohtaan kohdistuvaa vihaa, uutisoi Iltasanomat. Asiaa sinänsä, kun jutun lukee tarkemmin. Mutta olenko ainoa, jonka mielestä tutkimuksen asettelu on hieman omituinen? Poliisi tutkii vihaa.

Netti ja lehdet suorastaan pursuavat uutisia siitä, kuka vihaa ketäkin. Kuka milloinkin on suoltanut vihapuhetta tai vihakirjoittelua tai viha-sitä-tai-tätä milloin ketäkin kohtaan. Viimeisin taisi olla Teuvo Hakkarainen, jota syytettiin vihapuheen levittämisestä neek mustia vastaan.

Allekirjoittaneelle ei nyt ole ihan selvää, missä vaiheessa vihasta tuli rikollista. Silloinko, kun eduskunta hyväksyi kiistellyn ns. vihapuhelain? Joka tapauksessa tämä on hyvin omituista ja tavallaan aika pelottavaa.

Muistaakseni kirjoitin tästä jo joskus aikaisemmin, mutta toistanpa vielä itseäni, sillä kertaushan on opintojen äiti. Viha on tunne. Tunnetta ei voi kriminalisoida. VIHA ON TUNNE. Tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa, samoin puhe ja teot. Viha ei tapa eikä vahingoita ketään. Saat vihata ihan sydämesi kyllyydestä jotakin ihmistä, asiaa, aatetta tai esinettä, mutta niin kauan kuin et toimi (eli vaikka mene pätkimään kyseistä henkilöä tai aatteen edustajaa päähän), olet vapaa ja syytön kuin taivaan lintu.

Vai miltä kuulostaa maailma, jossa et saa ilmaista negatiivista tunnetta tai kritiikkiä tiettyjä aatteita kohtaan, tai muuten sinut tuomitaan vihapuheesta? Eri asia on puhe, jossa selvästi kiihotetaan toimimaan rikollisesti. Tässä pari esimerkkiä.

"Minä sitten niin vihaan/inhoan/halveksin X:ää!" (Ilmaisee vihaa, kiukkua tai turhautumista, ei kerro puhujan aikeista mitään.)
"X:n pitäisi käristyä helvetissä!" (Sama kuin edellä, ei kerro puhujan aikeista tämäkään.)
"X on typerä/laiska/kyvytön/ruma." (Ilmaisee lähinnä sanojan hölmöyttä. Ei ole rikollista. Saattaa johtaa kunnianloukkaussyytteeseen.)
"Y:t ovat tyhjäntoimittajia/varkaita/huoria/juoppoja." (Ilmaisee puhujan ennakkoluuloja. Ei minun moraalintajuni mukaan ole rikollista, typerää kylläkin. Tämä on kai sitä mitä nykyään käsitetään vihapuheella.)
"X on semmoinen/tämmöinen ja tehnyt sitä ja tätä, hakatkaa se jos se tulee kadulla vastaan!" (No niin! Tämä on sitä rikokseen yllyttämistä.)

Selvensinkö asiaa yhtään? 

Lopuksi kehotus näille vihapuhelain laatijoille: menkää kipin kapin psykologian kurssille. Sellaiselle, joka oppii erottamaan tunteet ja ajatukset teoista. Tämä taito tosin opitaan yleensä 3-5 ikävuoteen mennessä.

Viitasaarelainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on joutunut varsinaiseen myllytykseen. Syy tähän on pääasiassa se, että hänen suustaan on loikannut iso sammakko: sana neekeri, ja vielä moneen kertaan. Julkisuus alkoi, kun Hakkarainen totesi, että Helsingissä aseman nurkilla roikkuu "neekeriukkoja tyhjän panttina, töihin ne pitäisi panna" tai jotain sinne päin. Lehdet kiljuivat kissan kokoisin otsikoin, että Persujen Hakkarainen on RASISTI! Sen jälkeen onnettoman Hakkaraisen taustoja ruvettiin kaivelemaan, ja nyt hänestä on tehty juoppo ja varaskin vielä. (Kukaan muuhan ei ole ikinä tanssinut baarissa ilman paitaa? Eikä kukaan muu kuin Hakkarainen ole näpistänyt ikinä mitään?) Todellinen piru ja anti-ihminen siis!

Historiasta tunnetaan monia tapauksia, kun vihollisesta muokataan propagandalla epäihminen, jolloin hänelle saa tehdä ihan mitä vaan. Esimerkiksi natsit tekivät tätä juutalaisille ja luultavasti myös kreikkalaiset roomalaisille ja toisinpäin. Kun viholliseen projisoidaan kaikki pahuus, omaa varjopuoltaan ei tarvitse kohdata.

Nykyään "rasistin" leima tekee ihmisestä käytännössä lainsuojattoman; rasisti ei ole oikeastaan ihminen ollenkaan, hän on jossakin koiran ja kärpässienen välimaastossa. Häntä saa parjata ja potkia eikä hänen mielipiteitään tai kannanottojaan tarvitse kuunnella, kun ei hän kuitenkaan tajua mistään mitään. Näin ajattelevat ovat usein sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. He eivät vain kiihkoissaan huomaa, että "rasistikin" on ihan oikea ihminen, ei mikään buldoggi tai tatti, ja että hänellä saattaa - mielipiteistään huolimatta - olla jotain asiaakin sanottavana.

Minusta Hakkarainen ei ole rasisti. Rasismi on lyhyesti sanottuna sitä, että ihmisrodut asetetaan paremmuusjärjestykseen jonkin (kuvitellun) ominaisuuden perusteella. Hakkarainen ei ole sanonut, että musta on tyhmempi tai huonompi tai laiskempi kuin valkoinen. Sanan "neekeri" käyttäminen on sama kuin sanoisi "valkolainen". Miksi edellinen on kriminalisoitu, jälkimmäistä ei? Sama halveksiva sävy on molemmissa. Ja tämäkin riippuu siitä kuka sanoo. Minä voin ihan kernaasti nimittää itseäni valkoperseeksi. Se ei loukkaa, koska se on totuus.

Ja entäs sitten, vaikka joku onkin rasisti? Ei se määrittele häntä ihmisenä. Minulla on muutama mukava ystävä, joilla on rasistisia mielipiteitä, eikä se häiritse minua lainkaan. Mikäs minä olen heille sanomaan, että heidän maailmankatsomuksensa on väärä ja syntinen? Ihmisillä on jonkinlainen kumma mielikuva, että "rasisti" on kiroileva siilitukkainen tai kalju juntti mies, jolla on isot hauikset ja joka etsii "neekereitä" ja ulkomaalaisia päästäkseen vain pieksemään heistä mehut pihalle. Kenellekään ei tule mieleen, että se naapurin Maijakin voi omata muutaman rasistisen mielipiteen ja silti esimerkiksi hoitaa lapsensa ihan mallikkaasti.

Hakkaraisen tapauksesta vielä. Muistaakseni se oli Heikkilän Antti, joka sanoi, että silloin, kun lööpeissä pyörii joku todella turhanpäiväiseltä vaikuttava uutinen (kuten nyt vaikka tämä Hakkaraisen suusta hypännyt Kauhean Paha Sana -tapaus, joka tosiasiassa on suuruudeltaan jotakin koiran pierun luokkaa), taustalla on yleensä tekeillä jotakin muuta, josta ihmisten huomio halutaan ohjata pois. Kannattaa siis seurailla lehtien pikku-uutisia tämän Hakkarais-kohun aikana. Se saattaa nimittäin olla tarkoitushakuinen sumuverho.

Mitä yritetään viedä läpi tai tehdä ihmisten huomaamatta, tämän kohun suojissa?

HK:n rypsiporsas-tuote on osoittautunut fiaskoksi. Hölmöt ihmiset eivät tajua ostaa "sydämelle ystävällistä" possunlihaa, ja Evirakin kehtasi ärähtää rypsipossun mainoskampanjasta. Kuluttajaliitollakin paloivat käämit. Viime syyskuussa Jarkko kirjoitti Raikaswebissä lyhyen pätkän rypsiporsaasta. Hän kertoikin kaiken oleellisen.

Rypsi ei ole sian luontaista ravintoa. Väärä ravinto vahingoittaa laajasti eläimen (myös ihmisen, ihminenkin on eläin) elimistöä, sitä pahemmin, mitä luonnottomampaa ravinto on ja mitä pidempään altistus kestää. Rypsiä syötettiin koemielessä teuraseläimille jo 70-luvulla juurikin "terveellisemmän" lihan toivossa. Kokeet lopetettiin pian, sillä eläimet sairastuivat vakaviin tulehduksiin ja tarvitsivat lähes jatkuvaa antibioottihoitoa. Miten juttu voisi onnistua nyt? Rypsipossun liha on taatusti ainutlaatuista: täynnä omegakuutosia ja antibiootteja. Bon appetit!

Toisekseen, rypsipossun lihassa ei ole merkittävästi vähempää sitä pahaa kovaa rasvaa kuin tavallisenkaan sian lihassa. Prosentuaalinen vähennys on enimmillään vain 15%. Useimmissa tuotteissa prosentit eivät yllä edes siihen.

Ja kolmanneksi, unohtakaa jo helkkarissa se rasvan jakaminen hyvään pehmeään ja pahaan kovaan.

Eilen kaupassa käydessämme huomasin kaksi seikkaa. Ensinnäkin, kaikki HK:n pekonit olivat rypsiporsas-pekonia, ja laari oli niitä täynnä. Toisekseen, hylly ammotti tyhjyyttään Saarioisen kastikelihapakettien kohdalla. (Nämä kastikelihat ovat siis ohuita sian kylkiviipaleita, joista saa erinomaista lisäaineetonta pekonia.) Jos Saarioisen tuontiketjussa ei ole katkosta, niin tämä kertoo minun mielestäni siitä, että ihmisten järki toimii.

Tällainen pieni pakina muotoutui päässäni pari päivää sitten. Leikitäänpä, että seuraavat olisivat palkattuja ammatteja!

Kylähullu.
Jokaisessa kylässä pitää olla oma kylähullu. Kylähullun peruspiirteisiin kuuluvat omituinen käytös, pitkä tukka (miehillä myös parta) ja tuijottava tai harhaileva katse. Vaatteet ovat käytetyt mutta eivät likaiset, kengät ja sukat ovat mielellään eri paria. Kylähullu asuu kaupungin tai pitäjän laidoilla vanhassa mummonmökissä ja pääasiassa viljelee ruokansa itse. (Joskus ruoan joukkoon saattaa livahtaa kärpässieniä tai sudenmarja, minkä jälkeen kylähullu on ymmärrettävästi hieman pihalla hetken aikaa.) Lihat hän hankkii metsästämällä (luvattomalla aseella, jota ei koskaan löydy, kun poliisi sattuu sitä etsimään). Kylähullulle maksetaan palkka edellä olevien meriittien perusteella, mutta bonuksia saa yksin höpöttämisestä, maailmanlopun julistamisesta ja pontikan keittämisestä. Kylähullun ainoa sallittu kulkupeli on vanha mummopyörä tai pappatunturi. Talvella saa käyttää suksia.

Juoppo.
Juoppo asuu joko kunnan maksamassa ylläpitolaitoksessa tai sillan alla. Vaihtoehtoisesti asuinpaikaksi saa merkitä kaverin tai äidin sohvan. Juopon on oltava joka päivä kännissä, tai jos ei kännissä niin hiprakassa tai krapulassa, pääasia että elimistössä on alkoholia tai alkoholin poistumisen jälkimaininkeja. Juoppo kuljeksii kaduilla piilopullo taskussa ja pysäyttää välillä jonkun selväpäisemmän kanssakulkijan valittaakseen tälle maailman epäreiluutta. Ammattirooliin kuuluvat myös ruokkoamaton olemus, sammaltava puhe ja verestävät silmät, pahanhajuista hengitystä unohtamatta. Kävelyn pitää olla hoippuvaa ja mielellään laahustavaa. Bonuksia juopolle maksetaan pyörällä (kännissä) kaatumisesta ja lasinpesunesteen juomisesta. Sen sijaan väkivaltaisesta käytöksestä bonukset karisevat pois, sillä tosijuoppo ei ole rähisijä, vaan seurankipeä herkkis, joka liimautuu ihmisten seuraan kuin itikka kärpäspaperiin. Juoppoja on sekä mies- että naispuolisia, ensin mainittuja huomattavasti enemmän. Juopon on kiellettyä ajaa autoa tai käyttää bussia, mutta pyörällä saa ajaa.

Kukkahattutäti.
Tämä taitaa olla nykyajan inhokki. Kukkahattutädiksi kelpaa joko viisikymmentä täyttänyt naisihminen tai sitten kahdeksantoistakesäinen sinisilmäinen yliopistotyttö; tähän ammattiin ei huolita miehiä. Kukkahattutädin tehtävänä on kertoa ihmisille, miten epäreilu paikka maailma on, että me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia ja että meillä on pyhä velvollisuus auttaa niitä jotka eivät itse pysty auttamaan itseään. Näitä sanoja hän vuodattaa niin netissä, sanomalehtikirjoituksissa kuin kadullakin. Hän saarnaa ystävilleen ihmisarvosta ja maailmanparantamisesta niin tiuhaan, että kaverit kyllästyvät, ja niinpä hän joutuu vaihtamaan ystäviä kuin vanhoja sukkia. Kukkahattutädin mielestä verorahat pitää kohdentaa kehitysapuun, monikulttuurisuuden ylläpitoon, syöpäjärjestöille, juopoille ja narkkareille, vanhuksille ja vähävaraisille. Hän käskee kaikkien auttaa kaikkia, muttei ole itse valmis tekemään mitään, kuten vaikka vapaaehtoistyötä. Kukkahattutädille maksetaan bonuksia mieltä kiihottavien palopuheiden pitämisestä, erityisesti jos niihin sisältyy sanoja "voimavara", "erilaisuus = rikkaus", "hädänalainen" ja "velvollisuus". Kaksinkertainen bonus räpsähtää, mikäli kukkis onnistuu syyllistämään kantaväestöä tai työtä tekeviä, omillaan pärjääviä ihmisiä erityisen nerokkaalla tavalla. Sallittu kulkupeli kukkahattutädille on oma pieni auto tai bussi.

Jaa miksikö edelliset ovat hyödyllisiä ammatteja? Ne ovat antiesikuvia. Kunta voisi palkata ihmisiä juopoiksi, kylähulluiksi ja kukkahattutädeiksi näyttääkseen nuorille, millaisia heistä ei kannata tulla.

Olen nyt nelisen kuukautta käyttänyt fluorittomia hammastahnoja. Kokeilin ensin Weledan tuotteita, mutta sitten tykästyin Logonan Organic Peppermint -hammastahnaan. Se ei sisällä fluoria ja ilmeisesti suurin osa ainesosista on luomua. Lisäksi se maistuu kivasti mintulle. Hampaat eivät ehkä putsaannu niin hyvin kuin Pepsodentilla, mutta pitää vain harjata paremmin.

Jotakin merkillistä on tapahtunut: hampaitani ei enää vihlo. Aikaisemmin vihlonta oli jokapäiväistä. Tajusin tänään, ettei minun ole tarvinnut enää ehkä pariin kuukauteen varoa kuumia tai kylmiä juomia tai makeaa. En ole muuttanut mitään muuta, joten sen täytyy johtua hammastahnan vaihdosta. Muita vaikutuksia en ole huomannut, paitsi sen, että pää on ehkä selkeämpi ja päänsäryt ovat vähentyneet entisestään. Fluori on myrkky, ja on typerää kuvitella, ettei se imeytyisi ikenistä ja suun limakalvoilta elimistöön. Ja lähimpänähän siinä ovat aivot ja kilpirauhanen.

Facebookissa on levinnyt kulovalkean tavoin seuraava kieltämättä aika provosoiva pätkä:

Jos astut Pohjois-Korean rajan yli laittomasti, saat 12v pakkotyötä. Jos astut Afganistanin rajan yli laittomasti, sinut ammutaan. Jos astut Suomen rajan yli laittomasti, saat: rahaa, ruokaa, paikan elää, asumistukea, terveydenhuoltoa, koulutusta, lapsilisää, töitä, hommata loputkin sukulaisesi tänne asumaan. Tarvitseeko minun jatkaa? Ei ihme, että maallamme on velkaa! Laita tämä statukseesi, jos olet samaa mieltä.

Minä laitoin. Moni kaverini kopioi sen myös sen jälkeen. Mielenkiintoista oli seurata, mitä tuosta seurasi parin tutun kohdalla.

Mitä tuossa tekstissä tarkalleen ottaen sanotaan? Lyhennettynä sanoma kuuluu näin:

- Pohjois-Koreassa ja Afganistanissa laittomia maahantulijoita kohdellaan aika kovakouraisesti.
- Suomessa laittomia maahantulijoita kohdellaan kuin VIP-vieraita.
- Suomelle tämä tietää kestämätöntä julkisen sektorin kuormitusta tulijoiden määrän vain lisääntyessä, sillä sana leviää, ja se leviää kuulkaa nopeasti.
- Hillitön humanitäärinen maahanmuutto on yksi syy Suomen velkaantumiseen.

Minun mielestäni viimeinen lause oli se tekstinpätkän painavin asia. Silti 80% niistä, jotka sen lukivat, kiinnittivät huomionsa ensimmäiseen pariin lauseeseen ja alkoivat rähjätä. Onko Afganistanissa sitten asiat hyvin, häh? Pitäisikö suomalaistenkin ampua kaikki laittomasti maahan yrittävät? Onhan suomalaisissakin sossupummeja, pitäisikö ne ampua/hirttää/panna pakkotyöhön jne? Ja ehkä hilpein kaikista oli yksi bongaus erään kaverin seinältä - se meni jotenkin näin: Mutta saathan säkin lapsilisää, asumistukea, opintotukea jne, niin että säkin teet Suomelle velkaa!

Se, että suomalaisissakin on sossupummeja (puhumattakaan sitten siitä, että suomalainen saa Kelan tai sossun tukia hankalassa elämäntilanteessa), ei oikeuta maahanmuuttajia olemaan sellaisia myös. Me emme voi potkia suomalaisia juoppoja ja pummeja muualle, koska he ovat suomalaisia ja meillä on velvollisuus pitää huolta omistamme. Mutta meillä ei ole velvollisuutta eikä resursseja toimia kärjistetysti koko maailman sosiaalitoimistona. Luin jostakin hyvän vertauksen tähän liittyen: se, että Suomessa on jo vaarallisia tarttuvia tauteja, kuten HIV, ei ole järkevä syy tuoda tänne vielä ebolaakin. Jos meillä on omasta takaa ihan tarpeeksi sossua kuormittavia yksilöitä, ei ole kovin fiksua päästää niitä tänne lisää.

Selvennänpä kantojani vielä hieman.

Maahanmuutto ei automaattisesti ole hyvä eikä huono asia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomeen tullaan tekemään töitä ja kehittämään tätä yhteiskuntaa yhdessä syntyperäisten suomalaisten kanssa, olivatpa maahanmuuttajat sitten mustia tai valkoisia tai keltaisia tai vaikka vihreitä. (Kunhan vaan ensin suomalaiset työttömät työllistetään ennen kuin ulkomaalaisille annetaan työpaikkoja.) Minusta on hienoa olla tekemisissä erimaalaisten ihmisten kanssa, puhua vieraita kieliä ja vaihtaa kulttuurinäkemyksiä. Mutta se on väärin, että Suomeen muutetaan a) siksi, koska täällä ei ole pakko mennä töihin jos ei halua, tai b) siksi että tehtäisiin Suomesta jotain muuta kuin mitä se nyt on, räikeänä esimerkkinä vaikkapa muslimimaa. Onnistunut maahanmuutto tarkoittaa onnistunutta integraatiota, niin tylsää ja epävärikästä kuin se onkin.

Ja ehkä juuri sen takia, että pidän vieraista kulttuureista, minusta holtiton maahanmuutto on vastenmielistä. Kun joka maassa on vastassa sama eriväristen ja erikielisten ihmisten sekamelska, mikään maa ei enää ole omanlaisensa, vaan kaikkialla on samaa harmaanruskeaa massaa.

Yleensä maahanmuuttoa perustellaan sillä että Suomen huoltosuhde on vääristynyt: lapsia ja vanhuksia, eli hoidettavia, on liikaa hoitajiin nähden. Mutta se, että Suomeen roudataan porukkaa muslimimaista, ei todellakaan korjaa asiaa. Yleensä se vääristää huoltosuhdetta entisestään. Miksikö? Siksi, koska muslimikulttuureissa on aika pitkälti tapana, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia (joita on monta) ja mies käy töissä. Joissakin muslimimaissa miehellä on monta vaimoa ja kenties kymmeniä lapsia. Tätä tapahtuu Suomessakin: samalla miehellä voi olla 3-4 eri epävirallista vaimoa, jotka kaikki ovat "yksinhuoltajia". Vika ei sinänsä ole näissä ihmisissä, vaan systeemissä. Ihminen on luonnostaan sellainen eläin, että se menee siitä missä aita on matalin. Aina on porukkaa, joka käyttää systeemiä hyväksi. Hyvä yhteiskunta kestää sellaisen vähäisessä määrin. Mutta kun hyväksikäyttö kasvaa, systeemi romahtaa. Ihan kuin köynnöskasvien tukehduttama puu.

Toinen asia, jota en käsnää, on se, miksi helvetissä Suomi kustantaa ilmaiset opiskelut ulkomailta tuleville opiskelijoille. Sehän on järjetöntä tuhlausta, usein kun valmistuneet vielä palaavat kotimaahansa. Sama kuin heittäisi rahaa kaivoon. Itse kannatan systeemiä, jossa ulkomaalaisille opiskelijoille määrättäisiin lukukausimaksut, ja tänne töihin jäänyt ex-opiskelija saisi vähentää lukuvuosimaksunsa verotuksessa seuraavien työvuosien aikana.

Tämmöistä ajatusvirtaa tällä kertaa.

Näin aamutuimaan on hyvä kirjoitella bloggauksia, kun asunto on vielä hiljainen muun perheen nukkuessa.

Olen jo pitkään aikonut ja halunnut kirjoittaa masennuksesta, tuosta nykyajan suomalaisten kansantaudista. En ole lääkäri, mutta olen itse käynyt läpi pitkiäkin masennusjaksoja (kuten kirjoituksiani pidempään seuranneet tietävät), joten luulen olevani aika hyvä puhumaan asiasta. Tiedän saavani paskaa niskaan tämän kirjoituksen vuoksi, mutta antaa tulla! Minulla on hyvä sateenvarjo.

 

Mitä masennus on?

Lyhyesti sanottuna masennus on pitkittynyt alakuloinen tunnetila, joka saattaa ilmetä myös fyysisinä oireina. Mikään ei huvita, haluta eikä innosta, entiset iloiset asiat eivät enää sykähdytä. Itkettää ja kiukuttaa. On ehkä ahdistusta ja paniikkioireitakin. Fyysisinä oireina ilmenee tavallisesti päänsärkyä, väsymystä, unihäiriöitä, lihashekkoutta, ruokahaluttomuutta, vatsaoireita (kipuja, ummetusta ja/tai ripulia) ja sydänoireita, jopa sydänkipuja. Masennukseksi katsotaan yli kaksi viikkoa jatkunut selittämätön alakuloisuus, siis ei esimerkiksi jostakin menetyksestä johtuva surumielisyys, joka menee aikanaan ohi. Tosin jotkut lääkärit ovat kärkkäitä määräämään mielialalääkkeitä luonnolliseenkin suruun. Masennukseen liittyy hyvin usein myös arvottomuuden ja häpeän tunteita, jotka pahentavat tilaa entisestään.

Wikipediassa oli aika hyvä artikkeli.

 

Mistä masennus johtuu?

Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että masennuksen syynä on aivojen kemiallinen häiriötila. Mutta kumpi oli ensin, muna vai kana? Vaikuttaako aivokemia mielialaan vai mieliala aivokemiaan, vai kumpikin toisiinsa? Minä uskon jälkimmäiseen. On typerää kuvitella, että ihminen on vain jokin biokemiallinen kone, jota voi säädellä pillereillä. Jotkut tutkijat onneksi myös uskaltavat ärähtää vastaan. Ihan vasta Magneettimedia uutisoi, että jo vuonna 1983 NIMH (National Institute of Mental Health) antoi lausunnon, jonka mukaan masentuneiden serotoniinintuotannossa ei ole havaittu olevan mitään vikaa.

Masennus on luonnollinen reaktio. Sitä tavataan myös eläimillä. Se johtuu minun mielestäni ihan puhtaasti siitä, että ihminen tuntee, ettei hallitse omaa elämäänsä enää, ja siksi hän luovuttaa ja piiloutuu maailmalta. Eläimillä vastaavaa tunnetilaa esiintyy esimerkiksi silloin, kun lauman hallitseva uros häviää kamppailussa nuoremmalle lajitoverilleen. Tämä toimii myös ihmisillä: kun joku menettää tarpeeksi asioita tai häviää tarpeeksi monta kertaa, ihan sama mitä menettää ja missä häviää, seurauksena on yleensä masennus. Sama reaktio tulee yleensä myös työttömille tai sossun pyörityksessä oleville. Nämä ihmiset kun tuntevat, etteivät he voi tehdä mitään parantaakseen elämänlaatuaan, vaan he ovat täysin riippuvaisia kasvottomasta byrokratiasta. Miten voi taistella tuulimyllyjä vastaan?

Alakuloisuus ja masennus voivat myös johtua ravintoainepuutoksista. Etenkin D-vitamiinin, raudan ja rasvojen puute aiheuttavat masentunutta oloa, väsymystä ja aloitekyvyttömyyttä.

Jotkut sairaudet, vaikkapa kilpirauhashäiriöt, aiheuttavat myös tyypillisesti masennuksen tapaista olotilaa. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

 

Mistä apua?

Masennukseen on olemassa hoitokeinoja, jotka voidaan jakaa karkeasti kahtia: lääkehoito ja luonnonmukaiset hoidot. Useimmiten vain nykyään lääkäri lykkää mielialalääkereseptin kouraan ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ei näin.

Monesti kuulee masennuslääkkeiden määräämistä perusteltavan sillä, että "tutkimuksin on todistettu…" Paskat! Tutkimuksin voidaan todistaa ihan mitä vaan, riippuu vain siitä, kuka tutkimuksen maksaa. Mielialalääkkeet saavat minulta armottoman tyrmäystuomion. Puolueettomissakin tutkimuksissa niiden tehon on osoitettu olevan vain 20-30 prosentin luokkaa. (Niiden ohi ajoi muuten mäkikuisma, luonnon oma piristävä lääkekasvi.) Lisäksi, oletteko koskaan vilkaisseet mielialalääkkeiden mahdollisten haittavaikutusten listaa? Se on suunnilleen joka lääkkeessä arviolta kilometrin mittainen sisältäen kaikkea aivohalvausriskistä ihottumaan ja kohonneeseen itsemurhariskiin. Etenkin on mielenkiintoista, että mielialalääkkeet, joiden pitäisi helpottaa masennusta ja vähentää itsetuhoisia ajatuksia, voivatkin sitä vastoin lisätä molempia! Lisäksi mielialalääkkeisiin jää helposti koukkuun. Lääkevalmistajat tietysti kieltävät tämän, mutta kokeilkaapas epäilijät syödä vaikka sitalopraamia puoli vuotta ja tulkaa sitten kertomaan mitä tapahtui kun lopetitte. Pari kuukauttakin todennäköisesti riittää.

Lääkkeet ovat tietenkin paikallaan silloin, jos masennus johtuu jostakin sairaudesta, kuten nyt vaikka siitä kilpirauhashäiriöstä.

Keskityn mieluusti enemmän luonnonmukaisiin hoitoihin. Ne kun hoitavat syytä, eivät pelkkää oiretta.

1. Ravinto
Tämä on kaikkein oleellisin asia; terveellisen ruoan merkitystä ei voi liikaa korostaa kroonisten sairauksien hoidossa. Erityisesti masentunut tarvitsee seuraavia:

* Luonnonmukaisia rasvoja: voita, kalaöljyä ja kunnon oliiviöljyä, rypsiöljyt ja muut telaketjurasvat voi jättää kaupan hyllyyn. Kasviöljyissä on runsaasti omega6-rasvahappoja, jotka liiallisesti saatuna lisäävät tulehdusta elimistössä, joten niitä kannattaa välttää viimeiseen saakka. Tyydyttynyt rasva sitä vastoin rauhoittaa tulehduksia ja saa elimistön käymään paljon tasaisemmin.

* Rautaa. Rauta kannattaa nauttia mahdollisimman luonnonmukaisessa muodossa: maksaruoat 1-2 kertaa viikossa ovat paras vaihtoehto, luonnonmukaiset rautavalmisteet (esim. Floravital-mehu) toiseksi paras. Itse en voi sietää maksaa, joten käytän jälkimmäistä aina raudanpuutteen hyökätessä. Veren hemoglobiini kannattaa mitata aina ennen rautakuurin aloittamista, sillä liika rauta hapettuu elimistössä ja on haitallista.

* Vitamiineja. D- ja C-vitamiinit piristävät sekä kehoa että mieltä. Nämäkin mahdollisimman luonnonmukaisina tietty; vitamiinivalmisteiden kanssa kannattaa olla tarkkana, jotta ne eivät sisällä epäilyttäviä makeutusaineita. Ksylitoli on ok, tosin se saattaa aiheuttaa vatsaoireita herkemmille.

* Muita hivenaineita. Magnesium-, sinkki- ja seleenivarastot kannattaa täydentää.

* Foolihappoa ja kenties myös B12-vitamiinia. B12-vitamiinin taso kantsii mittauttaa, etenkin jos on kasvissyöjä tai jos on keliakiaa tai imeytymishäiriöitä. Molemmat vitamiinit ovat erittäin tärkeitä jaksamisen ja lihaskunnon kannalta.

* Omega3- eli kalaöljyvalmistetta kannattaa myös kokeilla. Se tosin ohentaa verta, joten sitä ei saa syödä isoja annoksia.

* Kunnon raakasuklaa kohottaa mielialaa! Varo sen sijaan markettien sokerimössöjä.

* VÄLTÄ: Prosessoituja ruokia, valmisruokia, valkoista sokeria ja valkoista vehnää. Jotkut hyötyvät maitotuotteiden ja viljojen poisjättämisestä. Myös synteettisiä makeutusaineita ja arominvahventeita kannattaa ehdottomasti karttaa.

2. Liikunta
Masentunut alkaa yleensä hyppiä tasajalkaa kiukusta, kun häntä kehotetaan liikkumaan. Mutta uskokaa tai älkää, liikkuminen auttaa. Kai sillä on jotain tekemistä kehon oman endorfiinintuotannon kanssa (endorfiinit ovat ns. hyvän olon hormoneita, joita erittyy esim. ulkoillessa ja liikkuessa). Päivittäinen pieni kävelylenkki tai pyöräily ei vie kauaa aikaa eikä voimia, ja olo on sen jälkeen parempi. Tietty ongelmana etenkin masentuneella on aina se, miten saada itsensä ylipäätään lähtemään mihinkään. Kokeile! Mene vaikka metsään. Puut imevät itseensä negatiivista energiaa, ja fiilis on aina parempi, kun on käynyt puiden siimeksessä.

3. Työ
Tämän sanan kuullessaan masentuneet raivostuvat vielä enemmän. Selityksiä ja itkupotkuraivareita piisaa. En mä kykene töihin, en jaksa, en halua, ei huvita, ei se kuitenkaan onnistu, saan vaan potkut jne. Juju ei olekaan siinä, että lähtisit siivoamaan vessoja nälkäpalkalla, vaan siinä, että löydät työn, josta nautit, edes vähäsen, edes joskus. Masentuneen pahin vihollinen on kotiin jumahtaminen. Kun vastassa on joka aamu samat neljä seinää, ajatuksetkin alkavat kiertää kehää, ja kaikki näyttää toivottomalta. Jos et löydä töitä, mikä onkin aikamoinen haaste nyky-yhteiskunnassa, tee vapaaehtoistyötä tai aloita uusi harrastus. Tee mitä tahansa, mistä pidät, mikä tuottaa sinulle edes hitusen iloa ja onnistumisen kokemuksia. Etenkin jälkimmäinen on tärkeä. Masentunut ei tarvitse ehkä mitään niin paljon kuin tunnetta siitä, että hän voi vaikuttaa edes johonkin elämässään.

4. Luontaistuotteet ja yrtit
Nyt astutaan alueelle, josta minulla ei ole paljoa kokemusta. Mutta tässä muutama yrtti, joita voin suositella:

* Mäkikuisma. Tätä en ole itse kokeillut, mutta kehuvat tehokkaaksi. Mäkikuismavalmisteilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, joten varovaisuus on paikallaan.
* Sitruunamelissatee. Rauhoittaa ja piristää. Hyvä iltatee.
* Salvia. Piristää ja tehoaa väsymykseen. Salvia on runsaasti käytettynä myrkyllistä, joten maksimissaan 2-3 kuppia salviateetä päivässä enintään kahden viikon ajan.
* Lakritsinjuuritee. Piristää, kohottaa verenpainetta, tasaa verensokeria. Helpottaa makeanhimoa, koska on itsessään todella makean makuista. Ei kohonneesta verenpaineesta kärsiville!
* Neidonhiuspuu. Tästäkään minulla ei ole itselläni kokemusta, mutta kuulemma tehoaa.

 

Muita näkökohtia

Älä stressaa. Opettele rentoutumaan. Sinä et voi hallita maailmaa etkä muita ihmisiä; ainoa, mihin voit vaikuttaa, on sinä itse. 

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Ihminen, joka ei ikinä tee virheitä, ei koskaan opi mitään. 

Masennus voi myös johtua unohdetuista tai vähätellyistä traagisista kokemuksista. Käy läpi historiasi. Anna itsesi tuntea vapaasti, etsi keinoja tuntea vihaa ja surua. Masentunut on usein piilovihainen; kielletty viha kääntyy itseä vastaan. Masennus on tavallaan itseen suunnattua katkeruutta. Viha on tunne, joka pitää purkaa fyysisesti. Mätki vaikka nyrkkeilysäkkiä tai lähde juoksulenkille. Suru taas lähtee itkemällä, itkemällä ja itkemällä. Myös kätketty häpeä voi olla masennuksen taustalla. Suosittelen lämpimästi Kotkansydämen nettisivuja.

Sinä et ole universumille sen arvokkaampi kuin kukaan muukaan. Et liioin ole ketään toista vähempi. Sinun ei tarvitse olla muuta kuin mitä todella olet. Kanna itsesi arvokkaasti ja muista, että todellinen vahvuus on sitä, että on kohdannut heikkoutensa on on sinut sen kanssa.

Ota etäisyyttä ihmisiin, jotka saavat olosi huonoksi, ja hakeudu seuraan, joka tasapainottaa ja piristää. Opettele myös olemaan yksin.

Oleile luonnossa ja eläinten seurassa. Eläimet ovat vilpittömiä tunteissaan. Kissan silittäminen kuulemma laskee verenpainetta!

Masennuksen voittamiseen menee aikaa. Mikään hoito ei tuo tuloksia saman tien. Opettele kärsivällisyyttä ja uskalla iloita pienimmistäkin parannuksista olossasi.

Loppujen lopuksi: kaikki on kyse tahdonvoimasta ja uskalluksesta. Jos tahdot parantua, sinä myös parannut. Masennus on ihmeen helppo suojakuori. Kun ei tee mitään, ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Olen armoton sanoessani näin, mutta masentuneelle pitääkin olla tietyllä tapaa armoton. Masennus ei säälittelemällä katoa mihinkään.

Pääsiäisenä oli täydellinen keli valokuvaamiseen. Kävimme T:n kanssa Pyhä-Häkin kansallispuistossa patikoimassa, ja kamerallekin tuli samalla käyttöä. Kamerani on aika paska maisemakuvaamiseen. Tarvitsisin laajakulmaobjektiivin ja paremman zoomin.

Tässä kuitenkin kuvatukset.

Siinä on ihan selvästi metsänhaltija, joka yrittää karata kameran tähtäimestä.

Herukkaperhonen (Nymphalis c-album) suostui kuvattavaksi.

Valoa, valoa ja valoa!

Kevään ensimmäinen sammakko! Ihana, melkein nyrkin kokoinen otus. Olen aina tykännyt sammakoista.

Perhostoukka hangella. Tämä on luultavasti jokin siilikäs.

Metsässä oli muitakin samoilijoita. T totesikin, että on se hassua, että metsässä morjenstetaan ihan tuntemattomille, mutta keskustassa ei.  

Yritimme myös etsiä kansallispuiston vieressä sijaitsevaa vihreää lampea, jonka näin viimeksi 16-vuotiaana. Emme löytäneet sitä. Äitini muistinvaraisilla ohjeilla nettosimme vain kilometrien samoilua monttuisilla metsäteillä sekä melkein mutaan juuttuneen auton. Tosin yksi tienpätkä näytti hämärästi tutulta, mutta se oli niin lumessa, ettei sinne olisi kuitenkaan päässyt. Ehkä kesemmällä sitten!

Kirjallinen ideointikykyni on ollut jonkin verran jumissa viime aikoina, joten blogitekstejä ei ole syntynyt siihen tahtiin kuin yleensä. Lisäksi näin työssäkäyvänä tuntuu siltä, ettei ehdi tehdä mitään muuta kuin käydä töissä, syödä ja nukkua. Viikonloput menevät perheen kanssa ja rentoutuessa. Mutta en valita! Olen kotiutunut sinne ompelimoon, melkein juurtunut. Vaan ei auta: työkkäri kieltäytyi jatkamasta palkkatukeani, joten lähtö tulee muutaman viikon päästä. Tulee ikävä. Tiedän sen jo nyt.

Sitten muita juttuja. Tämä on asia, joka on pyörinyt mielessäni jo pitkään.

Suomalaisissa on yksi paha vika: me halveksimme ja vähättelemme omaa kansaamme samalla kun ylistämme muita. Kukapa ei olisi lehdestä tai netistä lukenut, että suomalaiset ovat liian vaaleita, liian pyöreitä, liian masentuneita, pukeutuvat huonosti, eivät omaa käytöstapoja tai hienostuneisuutta kuten esimerkiksi venäläiset, juovat liikaa, liikkuvat liian vähän jne. Miehet haukkuvat naisia rahanjanoisiksi pirttihirmuiksi ja naiset nimittelevät miehiä siivottomiksi ikiteineiksi - eikä siinä kaikki: naiset parjaavat myös toisiaan. Miehetkin tekevät sitä, tosin vähemmän. Samalla saa lukea juttuja siitä, miten venäläiset naiset pukeutuvat hyvin, ranskalaiset osaavat juoda maltillisesti ja ovat hoikkia ja terveitä, Yhdysvalloissa liikutaan enemmän, Ruotsissa ollaan suvaitsevaisia maahanmuuttajia kohtaan, eteläeurooppalaiset ovat niin tummia ja komeita/kauniita jne.

Minä en käsitä miksi tällainen show. Kansallismielisyys on hyvä asia niin kauan kuin sitä ei vedetä överiksi. Kaipaisin itse enemmän Suomen kouluihin ihan suoraa Suomi-tietoutta, etenkin näin kansainvälistymisen aikana: keitä me olemme, mistä me tulimme ja millaisia ovat suomalaisen kulttuurin erityispiirteet. Suomalaisissa on enemmän hyvää kuin huonoa. Olemme keskimäärin ahkeria, tunnollisia ja reiluja, pukeudumme siististi, käyttäydymme hyvin (tosin ihmiset voisivat tervehtiä toisiaan enemmän ) emmekä valita turhasta. Tyypillinen suomalainen vaaleus on myös hyvin kaunista. (Tästäpä tulikin mieleeni: miksi lakupötköä ei saa mainostaa neeker mustan lapsen naamalla, mutta Elovena-paketin kyljessä saa olla vaalean suomitytön kuva?)

Olen kurkkuani myöten täynnä suomalaisten parjaamista. Olen itse joskus syyllistynyt siihen ihan samalla tavalla, mutta yritän nykyään välttää sitä. Jos joku yllättää minut halventamasta omaa kansaani ja sukujuuriani, hän saa luvallani potkaista minua sääreen. Ihminen suhtautuu toisiin samoin kuin itseensä. Se, joka rakastaa itseään, rakastaa myös muita. Jos joku on kova tuomitsemaan kanssaeläjiään, on enemmän kuin todennäköistä, että hän on ihan yhtä ankara itseään kohtaan.

En myöskään jaksa enää katsella ihmisiä, jotka uhriutuvat ja vierittävät toisten niskaan omat ongelmansa tai syyttävät toisia siitä, etteivät voi hyvin tai etteivät pysty tekemään sitä tai tätä. Seura tekee kaltaisekseen; siksi olenkin etsiskellyt viime aikoina uutta, vähän positiivisempaa seuraa. Sellaista, joka uskaltaa ottaa itse vastuun itsestään ja elämästään.

Muokattu 9.4.2011

Ruutun putkahti uusi reality-tv-show: Tiina Jylhän kauneusklinikka. Jo ohjelman mainoksetkin kuvottavat ja hämmentävät minua. Eikö maailma pyöri jo ihan tarpeeksi ikuisen nuoruuden ja kauneuden ihannoinnin ympärillä? Pitääkö kauneusleikkauksista tehdä vielä oma telkkariohjelmakin?

Kauneus ei ole katoavaista, mainoksessa lukee. Enpä tiedä. Oletteko katselleet viimeisimpiä kuvia esim. plastiikkakirurgien lemmikistä Cheristä? Onpa tosi kaunis nainen juu.

"Vanheneminen on siis tosi huono tekosyy rupsahtamiselle", sanoo Tiina Jylhä radiomainoksessa. Haluaisinpa nähdä Tiina Jylhän 80-vuotiaana. 

Kun näin tienvarsimainokset ensimmäistä kertaa, mieleeni nousi ällistynyt kysymys:

Miksi?

Eikö elämä ole merkityksellistä, jos ihminen ei ole sataprosenttisen täydellinen, pinnalta siloinen kuin munankuori? Täydellisyys on sitä paitsi hirvittävän tylsää. Ja entä sitten, kun naiset käyvät plastiikkakirurgin pöydällä? Onko heidän itsetuntonsa sen jälkeen parempi? Paistaako aurinko lämpimämmin? Ovatko maailman värit kirkkaammat, soiko musiikki kauniimmin? Tärkein kysymys lienee: ovatko he onnellisempia? Aito onnellisuus ja tyytyväisyys on kuitenkin jotain ihan muuta kuin nätti naama ja paljon rahaa. Ulkoinen kauneus katoaa. Se on ihan luonnollista. Jokaisesta meistä tulee joskus maan tomua, ja arvokkaasti vanhennut ihminen on kaunis. Se paljon puhuttu sisäinen kauneus näkyy myös pinalle; ihminen, joka on sopusoinnussa itsensä ja ympäristön kanssa, on paljon viehättävämpi kuin kaunein missi, olipa ensimmäiseksi mainittu sitten rupsahtanut tai ei.

Pahat kielet sanoisivat, että olen kateellinen. En oikeastaan ole. Olen iloinen siitä, ettei minun elämäni pyöri ulkonäköni ympärillä: tyytyväisyyteni ei riipu siitä, onko minulla ryppyjä naamassa ja selluliittia persuksissa vai ei. Ja sitä paitsi rypyt ovat kauniita. Ne kertovat, että ihminen on nähnyt elämää ja (toivottavasti) oppinut siitä.

En ole lääkäri, mutta tällainen pikkuseikka tuli mieleen tästä kuumana velloneesta kolesterolikeskustelusta.

Tosiasia 1: Kun elimistössä on tulehdus- tai stressitila päällä, kolesterolitasot nousevat. Kolesterolia tarvitaan ennen kaikkea tulehdusvaurioiden korjaamiseen.

Tosiasia 2: Valtimoseinämien kovettumissa on runsaasti kolesterolia. (Tosin kovettumat muodostuvat lähes yksinomaan kalkista, toisin sanoen KALSIUMISTA.)

Johtopäätös: Kolesteroli yrittää kenties epätoivoisesti paikata valtimoiden seinämiin muodostuneita haavaumia, jotka johtuvat stressistä. Stressi taas voi johtua ympäristömyrkyistä, lääkkeistä, kemikaaleista, vääränlaisesta ruuasta tai henkisistä syistä, tai kaikista niistä. Ja jos elimistössä on tällainen tulehdustila päällä ja kolesterolitaso on siitä johtuen korkea, on aika lyhytnäköistä lähteä laskemaan kolesterolia lääkityksellä. Se on sama kuin ottaisi kuumelääkettä aina kun kehonlämpö nousee yli kolmenkymmenenseitsemän.

Joten, kolesterolin jahtaaminen näyttää minusta viestintuojan ampumiselta siksi koska tämä tuo huonoja uutisia.

Ps. Kuuleman mukaan C-vitamiinin puutos on yksi suurin syy valtimoiden haavautumiseen ja sitämyöten ahtautumiseen. Kannattaa siis nauttia paljon C-vitskua! Se suositusten 75 mg ei riitä mihinkään.

Oletteko huomanneet, että eläimet ovat meitä ihmisiä paljon fiksumpia ruoka-asioissa? Jos jokin liha tai rasva ei kelpaa eläimille, se ei välttämättä ole hyväksi ihmisellekään.

Otetaanpa vaikka kissa. Kissa on hyvä esimerkkieläin tässä tapauksessa, koska se on ruokansa suhteen paljon koiraa vaateliaampi. Koittakaapa tarjota kissalle margariinia, edes Oivariinia, tai mitään siinä paistettua. Ei kelpaa. Ei myöskään kelpaa rasvaton maito, ei kevytmaito eikä edes täysmaito, hylasta puhumattakaan. Mutta annas olla, kun laitat lautaselle paistinrasvan jämät, siis aitoa voita, tai tarjoat luomumaitoa - lautanen on tyhjä alle minuutissa!

Sama koskee aidossa kermassa haudutettua kanaa tai muuta lihaa. Kissa hotkii sen niin että humahtaa. Yritin joskus tarjota Pedolle jonkun kermaisen valmisruokakeiton jämät. Se nuuhkaisi astiaa kerran ja perääntyi. Haistoikohan se glutamaatin? Ja mikähän on vikana Edam-juustossa, kun sen kohdalla nirsoillaan myös? Liian vähän rasvaa? Myöskään mikään kaupan marinadimössössä lillunut lihanpala ei kelpaa, ei edes sen jälkeen kun siitä on pesty marinadit pois. Kissat todennäköisesti haistavat myös liian suolan. Mutta minkä takia ne sitten nuolevat innoissaan lautasen paistetun pekonin ja munien jäljiltä, vaikka paistorasva sisältää paljon suolaa ja mausteita? Tosin minä käytän ruususuolaa…

Jeffrey Smith kirjoitti kirjassaan Petoksen siemenet rotista, jotka eivät suostuneet koskemaan geenimuunneltuun tomaattiin. Lopulta gm-tomaattia työnnettiin rottien vatsaan väkisin. Seurauksena oli vakavia häiriöitä esim. immuunipuolustuksessa, aineenvaihdunnassa ja lisääntymiskyvyssä. Samoin hevoset ja lehmät söivät tavallista rehua, mutta eivät gm-rehua, ennen kuin oli vaihtoehtona nälkäkuolema.

Toinen testi: Laita pihalle purkki margariinia ja purkki voita ja katso mitä molemmille tapahtuu seuraavan viikon kuluessa. Joku oli suorittanut tällaisen kokeen. Tulos: Voipurkki oli kaluttu tyhjäksi jo seuraavana aamuna, margariiniin ei ollut koskettu satunnaisia nokkaisuja lukuun ottamatta koko viikon aikana. (Jos haluat suorittaa tämänkaltaisen kokeen, kannattaa tietty käyttää melkein tyhjiä rasioita. ;) )

Kyllä eläimet tietävät. Ne eivät nimittäin kuuntele mitään muuta kuin omaa kehoaan.

Ps. Tähän samaan asiaan liittyy koirien ja kissojen diabeteksen hämmästyttävä lisääntyminen viime vuosikymmeninä. Onko se mikään ihme, kun (markettien) eläintenruuat ovat ala-arvoista teurasjätemössöä täynnä viljaa, vihanneksia ja hiilihydraatteja? Koira ja kissa ovat lihansyöjiä, jotka tarvitsevat laadukasta proteiinia ja runsaasti rasvaa pysyäkseen terveenä. Hiilareilla ne eivät tee mitään. Ja kaikista hulluinta on, että koirien ja kissojen sokeritautia hoidetaan samoilla periaatteilla kuin ihmistenkin: paljon hiilareita, rasvat minimiin (ei tosin niin minimiin kuin ihmisillä) ja tietysti sitten sitä INSULIINIA kun hiilareilla on ensin saatu verensokerit hyppimään ulos asteikosta!

Laadukasta kuivaruokaa löytää esim. Champion Petfoodsilta.

Kaikki haluaisivat voida hyvin. Yllättävän harvat huonosti voivat kuitenkaan tekevät asialle yhtään mitään. Yksi keino on kokeilla muuttaa ruokavaliotaan. Omalla kohdallani pitkä vetkuttelu johtui lähinnä patalaiskuudesta, eli tietotulva oli valtava ja askeleet terveelliseen ruokavalioon liian pitkiä ja vaikeita. Näiden vaiheiden kautta selvisin itse nykypisteeseen. Toivottavasti tästä on apua toisille.

Ennen: vuosi 2006, kun kaikki muuttui.
Söin lähinnä leipää silloin kun oli nälkä. Suklaata ja karkkia kului hirveät määrät. Lämpimän ruuan söin kerran päivässä jos niinkään usein, ja se oli yleensä pakastepizzaa tai muuta valmisruokaroskaa. En tehnyt itse mitään paitsi munakasta, puuroja ja uunileipiä. Olo oli kauhea, ja minä en voinut millään uskoa, että ruokavaliolla olisi jotain tekemistä asian kanssa. Puheet vitamiineista olivat minulle pelkkää sanahelinää ja ravinto-oppia pidin hölmönä hienosteluna. Olinhan pärjännyt samalla ruualla tähänkin asti! Kumma kyllä en moisella roskaruualla ollut koskaan lihava, vaan sitä vastoin alipainon puolella. Mutta minulta lähti tukkaa kourakaupalla, iho oli hirveässä kunnossa ja olo oli jatkuvasti kuin olisin jäänyt junan alle. Väsytti, ahdisti, masensi ja vitutti, kuukautiset olivat infernaaliset, oli anemiaa ja mahani oli tuhannen sekaisin.

1. askel: Ateriarytmi kohdalleen.
Lähdin liikkeelle helposta. Näihin aikoihin uskoin vielä jollain tavalla viralliseen ravinto-oppiin enkä ollut kuullutkaan että lisäaineet voivat aiheuttaa hankalia oireita. Aluksi tein päivittäisen ateriarytmin, jota pyrin noudattamaan: aamupala aamulla, lounas puoliltapäivin, välipala iltapäivällä, päivällinen 4-5 aikaan illalla ja iltapala ennen nukkumaan menoa. Tämäkin auttoi hiukan, tosin ei kovin paljon, koska lounaani koostuivat usein valmisruuista ja hiilaripitoiset (= leipää ja jugurttia) välipalat saivat verensokerit heittelemään rajusti. Päivälliseksi minä ja ukko aloimme yhdessä tehdä ihan oikeaa ruokaa. Oikeat ruuat lähtivät makaronilaatikosta ja jauhelihakeitosta. Parempi sekin kuin valmispizza! Ja huomautettakoon, että tässä vaiheessa olin alkutaipaleella raskaana ja pyrin senkin vuoksi syömään terveellisemmin.

2. askel: Lisäravinteet.
Seuraavaksi kokeilin lisäravinteita. Tuloksetta söin monivitamiineja kuukausikaupalla, ennen kuin lopulta uskoin etteivät ne auta. Myöhemmin sain selville, että monivitamiinien hivenainepitoisuudet ovat melkein poikkeuksetta niin naurettavan alhaiset, että tableteilla voi vaikka heittää vesilintua. Sitten löysin Internetin ihmeellisestä maailmasta tiedon raudasta, D-vitamiinista ja kalaöljystä. Niillä tuntui isoilla annoksilla viimeinkin olevan vaikutusta jaksamiseeni ja mielialaani. D-vitamiiniannokset olivat aluksi pieniä: lähdin 10 mikrogrammasta liikkeelle ja nostin hitaasti 70-80 mikroon. Nyt syön 100 mikroa ja se riittää mainiosti. Raudan jouduin vaihtamaan Floravitaliin, koska Obsidan ja Retafer aiheuttivat minulle hirvittävät vatsakrampit ja etovan olon, eivätkä edes nostaneet hemoglobiinia tarpeeksi. Monimutkaisten vaiheiden ja yritysten ja erehdysten kautta päädyin nykyiseen cocktailiin: sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja C-vitamiinia, kuuriluontoisesti rautaa ja Kelp-tabletteja.

Yrttien maailmaan tuli myös tutustuttua noihin aikoihin. Huomasin kamomillan rauhoittavan vatsaa, piparmintun ja inkiväärin auttavan pahoinvointiin, sitruunamelissan rauhoittavan ja salvian parantavan flunssaa ja kurkkukipua. Lakritsinjuuritee taas virkistää ja auttaa krooniseen alhaiseen verenpaineeseen, josta me kalpeat kuikelot yleensä kärsimme.

Ydinajatus: Oireesi voivat johtua vitamiinin tai hivenaineen puutoksesta. Kokeile lisäravinteita - laadukkaita sellaisia.

3. askel: Laatua sen olla pitää.
Sitten oli luomun vuoro. Kokeilimme vaihtaa vihanneksia ja lihaa luomuun. Eron huomasi heti: luomuvihannekset ovat paremman makuisia, tehotuotetut maistuvat yleensä mullalle. Luomuliha on mureampaa ja mehukkaampaa, erityisesti nauta.

4. askel: VHH.
Seuraavaksi tutustuin (Kilpirauhasfoorumin gurujen avulla) ravintoainepitoisuuksiin ja niiden vaikutukseen esimerkiksi verensokerin heilahteluihin. Huomasin nimittäin, että oloni ei ollut oleellisesti parantunut, vaikka söin enemmän ja paremmin. Etsin netistä tietoa sokeriherkkyydestä ja huomasin kuuluvani joukkoon. Sokeriherkälle liika hiilihydraatti on melkein sama kuin antaisi diabeetikolle pullapitkon ja kieltäisi häneltä insuliinit. Jos ravinto koostuu lähes pelkästä hiilihydraatista, verensokeri pomppii kuin ilmapallo aallokossa, ja olo on sen mukainen. Karsin aterioilta hiilareita rankalla kädellä samalla kun vaihdoin margariinit voihin ja lisäsin rasvaa ja proteiinia. Lopulta jätin välipalatkin pois. Olo tasoittui nopeasti. Hoksasin, että hei, tämä on mun juttu! Samaa linjaa olen jatkanut nyt pari vuotta ja aina vaan paranee.

Runsaasti rasvaa ja proteiinia ja vähän hiilareita sisältävä ruoka sopii suurimmalle osalle suomalaisista, joten rohkenen suositella kaikille energiavajeesta ja epämääräisistä vaivoista kärsiville.

5. askel: Viljattomuus ja lisäaineettomuus.
Kun aloin etsiä syitä päänsärkyihini, yhtäkkisiin pahoinvointikohtauksiini ja vatsavaivoihini, löysin monia mahdollisia ehdokkaita, joista vuosia aikaisemmin löytynyt keliakialle altistava geenialleeli oli merkittävin. Päätin ruveta gluteenittomalle ruokavaliolle ja katsoa mitä se tekisi ololle. Vatsavaivat paranivat kertaheitolla! Toisekseen, hoksasin yhteyden pahoinvointikohtausten ja eräiden maustettujen valmisruokien välillä. Luin tuoteselosteet ja löysin syyllisen: hirviö nimeltä natriumglutamaatti, E621. Kun sain sitä elimistööni, tunnin päästä suunnilleen halasin vessanpönttöä, ja seuraava päivä meni päänsäryn kourissa. Tulos oli joka kerta sama. Jätin kylmästi ruokavaliostani pois kaiken missä tuota pahusta on enkä ole sen jälkeen syönyt kylässäkään mitään, mistä en tarkkaan tiedä, mitä siinä on.

Siis: Jos vaivoja on yhä, etsi vaikka netistä hakusanalla, mikä niihin voi olla syynä - ja kokeile jättää syypää pois pariksi viikoksi. 

6. askel: Myrkyt pois.
Lisäaineet voivat olla syynä moniin ihmeellisiin oireisiin. Jos syöt valmisruokia, tsekkaa tuoteselosteet ja karsi ainakin ne, jotka sisältävät kovetettuja kasvirasvoja, aspartaamia ja/tai natriumglutamaattia (E621). Fluori on myös myrkky, samoin kosmetiikan kemikaalit ja useimmat lääkkeet!

7. askel: Luomun lisääminen, sokerin vähentäminen.
Tähän on nyt tultu. Kaikenlaisten vaiheiden, kokeilujen, yritysten ja erehdysten kautta tiedän nyt, että viljat eivät sovi minulle, eivät myöskään tietyt lisäaineet eikä liika hiilihydraatti. Perusmaitokin pistää pakin sekaisin. Lisäravinteet pitävät minut käynnissä ja pään kirkkaana. Vielä on työsarkaa: haluaisin lisätä luomun osuutta ruuassani, mutta lähinnä rahatilanne on esteenä. Toinen ongelma on suklaariipuvuus. Etenkin viikkoa ennen menkkoja suklaata kuluu yhä järjettömiä määriä. Viljat aiheuttivat minulle hirveät sokerihimot, mutta vaikka olen päässyt makeanhimosta suurimmaksi osaksi, vielä on jäljellä suklaanhinku. Siitä en taida päästä ikinä. :P

Ja bonusaskel: Perse ylös tietokoneen tai telkun äärestä ja pihalle siitä. Ei tarvitse juosta, kävely tekee ihan yhtä eetvarttia. Mene metsään, hengitä puiden puhdistamaa ilmaa, katsele kasveja, järviä ja eläimiä, tunne tuuli kasvoillasi ja maa jalkojesi alla. Me olemme maan lapsia ja luonnossa oleskelu tekee hyvää! (Ellet sitten satu astumaan ampiaispesään.) Kaikki energia saa alkunsa fyysisestä toiminnasta. Kävelylenkin jälkeen ajatuskin kulkee paremmin.

Meitä suomalaisia - ja kenties koko Eurooppaa tällä hetkellä - yritetään vedättää kuin laumaa lampaita. Se, joka epäilee tätä, ei ole seurannut viime vuosien uutisointia kovinkaan tarkasti, tai sitten hän ei ole edes yrittänyt muodostaa asioista kokonaiskuvaa.

Kyllä, tämä kirjoitus on provosoiva. Sen on tarkoituskin olla.

Esimerkki 1: Codex Alimentarius.
Kai tämä lähti ihan hyvästä ideasta: tarkoitus oli ensin saattaa Euroopan lääkkeet ja ravinto yhden lain alle. Mutta sitten, kappas vaan, sitä ruvettiin laajentamaan, ja nyt liikkuu huhuja, joiden mukaan CA tulee tulevaisuudessa määräämään mitä vitamiineja ja yrttejä ihmiset saavat ottaa ja kuinka paljon. Toisin sanoen, vitamiinit reseptien taakse, koska ihmiset eivät osaa hoitaa ravintovalmisteilla itse itseään, vaan lääkärin on se tehtävä.

Esimerkki 2: Ravintovalistus.
Eiväthän ihmiset nyt itse tiedä millaista terveellinen ruoka on, siispä heitä pitää valistaa. Terveellinen ruoka käsittää tietenkin kasviöljyjä, kalaa, kasvikunnan tuotteita ja täysjyväviljaa. Eläinkunnan tuotteet minimiin, ettei se kamala kolesteroli-peikko nosta päätään. Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon sitä, että a) kasviöljyt ovat enimmäkseen ihmiselle täysin sopimattomia, b) eläinrasva menee suoraan ihmisen elimistön käyttöön eikä jää suoniin pyörimään, c) viljat aiheuttavat yllättävän monelle ihmiselle vakavia terveyshaittoja. Ainoat fiksut asia tnykyisissä ravintosuosituksissa ovat kasvisten laaja käyttö ja kalan syönti. Kalaakin pitäisi lähinnä syödä sen sisältämien rasvahappojen vuoksi, ei niinkään sen "pehmeän" kalanrasvan.

Esimerkki 3: Tupakkalaki.
Nyt täytyy tunnustaa, että tätä en ole itse lukenut, olen vain kuullut huhuja: on laitonta tupakoida raviradan katsomossa, linja-autopysäkin katoksessa, koulujen ja sairaaloiden lähistöllä ja kohta varmaan parvekkeillakin. Pian luultavasti säädetään laki, joka kieltää näyttämästä teeveessä sellaisia elokuvia ja sarjoja, joissa tupakoidaan. Lucky Lukelta ainakin on lähteneet tupakat jo aikaa sitten. Jälleen kerran ei luoteta siihen, että ihmiset osaavat itse päättää ryhtyvätkö pilaamaan keuhkojaan vai eivät; lainlaatijoiden pitää päättää se heidän puolestaan.

Esimerkki 4: Laki tilamaidon myynnistä.
On tekeillä laki, joka varmistaa sen, että Valiolla säilyy vastedeskin maitomonopoli Suomessa. Kyseinen laki nimittäin kieltää maitotiloja myymästä käsittelemätöntä maitoa suoraan kuluttajille enempää kuin 2500 litraa vuosi. Vuorokaudessa se tekee noin 7 litraa. Tämä on ihan naurettava määrä. Nykyäänkin esim. Tampereen Ahlmanin maitobaari myy maitoa vuodessa suoramyyntinä noin 20 000 litraa. Laki tekisi toteutuessaan maidon suoramyynnin käytännössä mahdottomaksi. Miksikö? Perusteluna on tautiriski ja olettamus tinkimaidon vaarallisuudesta. Eiväthän ihmiset nyt itse tiedä mikä on terveellistä, heitä pitää siis laein ohjailla.

Esimerkki 5: Kouluruoka ja puhtaussäännöt.
Olen kuullut, että vanhemmat ja lähitilojen omistajat eivät saa tuoda omia ruokatuotteitaan tai tekemiään ruokia kouluihin ja päiväkoteihin, koska niissä ei ole Parasta ennen -päiväystä eikä niitä ole välttämättä valmistettu hygieenisin menetelmin. Taas perusteena: tautiriski. Pykälät sanovat näin. Aika pimeetä touhua, sanon minä. Samalla kuitenkin kouluun tuodaan ruokaa yhteiskeittiöistä kilometrien päästä, ruokaa, joka saattaa olla valmistettu päiviä tai viikkoja aikaisemmin ja on vain sulatettu ja/tai lämmitetty koululla uudelleen. Tämäkö on hygieenisempää kuin samana tai edellisenä päivänä valmistettu lapsen synttärikakku? Ja miksei niitä ruokajätteitä enää syötetä lähitilojen possuille? Siinähän säästettäisiin selvää rahaa, ja possutkin kiittäisivät.

Esimerkki 6: Nettisensuuri.
Ihmiset eivät päättäjien mielestä osaa muodostaa itse mielipiteitään. Siksi pitää säädöksin ja laein määrätä ja valvoa, mitä kukakin kirjoittaa nettiin. Tämä tasoittaakin tietä seuraavalle esimerkillemme, eli:

Esimerkki 7: Vihapuhelaki.
Yllättävän harvat ovat tietoisia siitä, että pian julkisesti ei enää saa lausua ns. väärää mielipidettä. Tietyt asiat ovat rasismia ja vihapuhetta, josta voi seurata sakkorangastus tai jopa vankeutta. Laki ei toteutuessaan kriminalisoi mielipidettä itseään, vaan sen asettamisen julkisesti näkyville, mikä on käytännössä sama asia kuin Pohjois-Koreassa: ole mitä mieltä olet, mutta älä sano sitä ääneen.

Esimerkki 8: Huoli äänestäjistä.
Oletteko seuranneet vaalikeskusteluja viime aikoina? Suurin huolenaihe ei näytä enää olevan se, että jokainen äänestää ja kantaa kortensa kekoon, jotta saadaan demokraattinen äänestystulos, vaan sen ohi on nyt jyrännyt pelko siitä, että ihmiset äänestävät väärin. "Väärin" on tietenkin äänestää pieniä tai oppositiossa istuvia puolueita, esimerkiksi Perussuomalaisia, Itsenäisyyspuoluetta tai Muutos2011:ttä. Näin sanoville päättäjille ei ole näemmä tullut mieleen, että ihmiset ehkä osaavat ihan itse katsoa, kuka ehdokas ajaa juuri heidän asiaansa. Se tärkeä asia perusjampalle ei välttämättä ole Suomen kansainvälistäminen keinolla millä hyvänsä, lisää rahaa veronmaksajilta Euroopan pankkiireille, lisääntyvät energiaverot tai bioterrorismi naamioituneena luonnonsuojelun kaapuun. Enemmän ihmiset ovat huolissaan ruohonjuuritason asioista: sananvapaudesta, terveellisestä ja puhtaasta ruuasta, lastemme laadukkaasta opetuksesta, terveyspalvelujen pysyvyydestä. Tässäkin asiassa joidenkin päättäjien viesti ihmisille tuntuu olevan: Te ette osaa ajatella itse, joten me teemme sen teidän puolestanne, ettette te vain saa vääriä mielipiteitä.

Nämä nyt tulivat tänä aamuna unenpöpperöiseen mieleeni. Ehkä jatkossa lisää provosoivaa kirjoitusta.

Ps. Edellisen kirjoituksen kommentoija oli kiven kovaa sitä mieltä, että kyseinen bloggaus oli loukkaava ja yleistävä. Minä en parhaalla tahdollanikaan ymmärrä, miten voin loukata jotakuta sanomalla, ettei terve ihminen tarvitse lääkkeitä tai "terveysruokia".

Muoks: Yksi esimerkki poistettu, koska se ei oikeastaan edes liittynyt koko asiaan.

Tämä sama idea esiintyy jossakin muualla. En muista, luinko tästä jostain kirjasta vai nettisivulta, mutta tässä oma versioni.

Terve ihminen on yhteiskunnalle hyvin vaarallinen yksilö. Siksi ihmisistä on tehtävä sairaita.

Ihminen on luotu terveeksi, kuten kaikki muutkin eläimet. Katsopa luonnonvaraisia eläimiä. Eivätkö ne ole valppaita, terveitä, kiiltäväturkkisia ja -silmäisiä, vikkeliä ja lisääntymiskykyisiä? Siirrä katseesi sitten moderniin ihmiseen. Lihomme tai laihdumme, hiuksemme tippuvat ja menettävät kiiltonsa, luumme haurastuvat, verisuonemme tukkeutuvat, tarvitsemme silmälaseja ja kävelykeppejä ja lääkkeitä. Olemme väsyneitä, sekavia ja masentuneita. Kaukana siitä mitä ihmisen kuuluisi todella olla. Mietipä sitten kuinka eloisia ja terveitä ovat alkuasukkaat esimerkiksi Afrikassa, tai kuinka hyväkuntoisia Amerikan intiaanit olivat verrattuina sen ajan eurooppalaisiin.

Miten terve on sitten vaarallinen? Eikö terveys ole meidän jokaisen toive numero yksi, ja eivätkö kaikki nykyiset elämänohjeet ruokavaliosta ja liikkumisesta alkaen tähtää juuri terveyden edistämiseen? (Oikeastaan eivät.) Katsotaanpa, mitä terve yksilö tekee ja - ennen kaikkea - mitä hän ei tee.

1) Terve ei tarvitse lääkkeitä.
Hänen kehonsa toimii. Päätä ei särje, ja jos särkeekin, niin tapahtuu hyvin harvoin ja särky hoituu käsikauppalääkkeellä. Hänen lihaksensa eivät kipuile, häneltä ei vedä suonta, eivätkä jalat ole levottomat öisin. Niveletkin pelaavat. Hän jaksaa kävellä ja juosta, hoitaa arkiaskareensa, lapsensa, ihmissuhteensa, kotinsa ja harrastuksensa. Hänen mielialansa on pääosin hyvä eikä hän masennu tai ajaudu psykoosiin. Hän on toiveikas, virkeä ja elämäniloinen.

Vaara: Lääketeollisuus menettää sitä enemmän asiakkaita (lue: rahaa) mitä terveempiä ihmiset ovat.

2) Terve ajattelee asioita ihan itse.
Terveet ihmiset jaksavat olla kiinnostuneita ympäristöstään. He pohtivat elämää, itseään ja ympäristöään, syväluotaavat yhteiskuntaa. He eivät niele kaikkea purematta, koska heidän energiansa ei mene sairauksien ja väsymyksen kanssa kamppailuun. He osallistuvat, vaikuttavat asioihin ja puuttuvat epäkohtiin. Heitä ei komennella tyyliin "Siksi kun niin vain on" tai "Tutkimuksin on todistettu".

Vaara: Näitä ihmisiä ei voi ohjailla kuin lampaita. He eivät niele pajunköyttä.

3) Terve ei ostele ihmejogurtteja tai "terveellisiä" margariineja.
Terveen ruuansulatus toimii moitteetta: vatsan toimintaa parantavat lääkekuidut, probioottivalmisteet ja ripulilääkkeet ovat turhia. Hän tietää, mikä ruoka on hyväksi, ja ostaa vain sitä. Hän vaatii laadukasta, aitoa ruokaa, koska tietää, ettei autokaan kulje vaikkapa rypsiöljyllä vaan kaipaa oikeaa polttoainetta. Hyvän ruokavalion ansiosta hänellä ei ole yllättäviä ja pakonomaisia mielitekoja sipseihin, leivonnaisiin, makeisiin tai limppareihin.

Vaara: Leivos-, makeis- ja muu roskaruokateollisuus menettää maksavia asiakkaita. "Terveysruuat" eivät mene kaupaksi. Ruokakauppiaiden pitää ihan aikuisten oikeasti panostaa laadukkaaseen ruokaan eikä mihinkään vedellä jatkettuihin marinadisotkuihin.

***

Semmoista tällä kertaa. Lisäilen listaan asioita sitä mukaa kun niitä tulee mieleen.

Nyt oli pakko väsätä tällainen nopea tietoisku, tuli semmoinen ällistys kun aukaisin kirjaston hakukoneen.

Ruotsalainen Mats-Eric Nilsson on jo vuosikausia puhunut aidon, terveellisen ruoan puolesta. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa aiheesta ja häntä on haastateltu dokumentteihin, joista ainakin yhtä on esitetty Suomenkin televisiossa (muistaakseni Yle ykkösellä). Nilsson halveksii kasviöljyjä, kevyttuotteita ja lisäaineroskaruokaa ja sanoo niiden tuovan vain sairauksia.

Nilssonin molemmat kirjat ovat jo kuukausia olleet yhtä kyytiä lainassa. Hain niitä äskettäin kirjaston sivuilta - taas kerran - nähdäkseni lainaustilanteen. Tämän nähtyäni minulta oli mennä teet väärään kurkkuun:

 

Kirja "Petos lautasella" on lainassa, kaikki neljätoista kappaletta. Jonossa on seitsemän ihmistä. "Aitoa ruokaa" on samoin lainassa, kaikki kuusitoista nidettä, ja jonossa on 35 ihmistä!

Vaikken saakaan kyseisiä kirjoja luettavakseni vielä pitkään aikaan, en silti voinut olla nauramatta ihan silkasta riemusta. Ihmiset ovat selvästikin alkaneet havahtua! 

Myös Antti Heikkilän suosio nousee kohisten. Miehen blogikirjoituksiin tulee nykyään satoja kommentteja siinä missä ehkä vuosikin sitten vielä oli muutama kymmenen kommenttia per kirjoitus. Erinomaisia ravintoaiheisia blogeja ovat myös seuraavat:

Raikasweb
Pyry Suonsivu
Veteraaniurheilija

Muitakin on, mutta näitä minä pääasiassa seurailen. Suosittelen!

Päivitetty 13.3.2011

Olipa taas Iltalehden liitteessä varsinainen neropatti laukomassa kommentteja. Järjestään joka ikinen väite oli täyttä paskaa. Juttuun oli siis haastateltu ravitsemustieteen opettajaa Helsingin avoimesta yliopistosta.

"Tällä suomalaisella tautiperimällä on syytä olla varovainen. Ei ole järkevää syödä sellaista rasvaa, joka on pääosin tyydyttynyttä, sillä se lisää sydäntautiriskiä."
On todistettu, että mitä enemmän (luonnollista) maitorasvaa ihmiset syövät, sitä vähemmän heillä on sydän- ja verisuonitauteja ja sitä hoikempia he ovat. Miten rouva opettaja selittää esimerkiksi sen, että Amerikan intiaanit elivät puhvelinlihalla ja -rasvalla samoin kuin eskimot elävät hylkeenlihalla ja -rasvalla, ja kummassakin kansassa käsite sydäntauti on lähes täysin tuntematon? Kun taas Suomessa, jossa syödään enemmän kasviöljyjä ts. tyydyttymätöntä rasvaa kuin ikinä ennen, sydän- ja verisuonitaudit ovat räjähtäneet käsiin.

Ja mikä ihmeen suomalainen tautiperimä? Suomessa oli erittäin vähän sydäntauteja ennen 1900-lukua ja ruokateollisuuden alkua.

"Margariinissa on ihmisille välttämättömiä, pehmeitä rasvahappoja."
Epätieteellinen termi. Mitä ovat "pehmeät rasvahapot"? Tämä saattaa kylläkin myös olla toimittajan moka.

"Pehmeät rasvat ovat hyväksi rasva- ja sokeriaineenvaihdunnalle. Ne auttavat pitämään kolesteroliarvot kurissa ja sydämen terveenä eikä sokeritasapaino heittele."
Sokeritasapainosta en osaa sanoa, mutta mitä enemmän kasviöljyjä ruokavalio sisältää, sitä enemmän veren kolesteroliarvo nousee, koska elimistö tuottaa itse sen kolesterolin mitä se ei ravinnosta saa. Toisekseen kolesterolilla ja sydäntaudeilla ei ole luotettavasti todettu mitään yhteyttä, poikkeuksena harvinainen synnynnäinen kolesterolituotannon häiriö. Monityydyttymättömät rasvat ovat monissa tutkimuksissa lisänneet sydäntauteja, tässä yksi esimerkki noista tutkimuksista. Kolmanneksi, rypsiöljy sisältää runsaasti lyhytketjuisia alfalinoleeni- ja linoleenihappoja, joita keho ei osaa käyttää hyväkseen, vaan ne jäävät elimistöön pyörimään ja hapettamaan kudoksia (ts. aiheuttaen tulehdusta). Eläinrasvojen pitkäketjuiset rasvahapot ovat niitä, joita ihmiset tarvitsevat. Tyydyttymättömät rasvat ovat epävakaita. Ne muuttuvat helposti elimistössä vaarallisiksi hapettajiksi. Tyydyttynyt rasva sen sijaan on vakaata ja menee suoraan ravinnoksi ja polttoaineeksi. Ja vielä neljänneksi, rasva-aineenvaihdunnan saa käynnistymään vain syömällä oikeanlaista rasvaa.

 
"Mitään rasvaa - - ei pidä syödä mielin määrin, sillä muuten saa liikaa energiaa. Rasvasta saatu energia ei myöskään pidä hyvin nälkää."
Nyt on opettajalla mennyt puurot ja vellit ihan sekaisin, vai liekö toimittaja sekoillut. Mitä hittoa? Ei pidä nälkää? Koittakaapa syödä aamupalaksi leipä ja katsokaa kauanko nälkä pysyy pois. Syökääpä sitten seuraavana aamuna vaikka paistettuja munia ja katsokaa mitä tapahtuu. Tietty tulos voi olla kehno, jos elimistö on totutettu tankkaamaan sokeria (= hiilareita) parin tunnin välein, mutta kun jatkaa rasva-proteiiini-linjalla, tilanne muuttuu pian parempaan suuntaan.

Ja miten voi saada liikaa energiaa? Tarkoittaako rouva opettaja, että se liika energia muuttuu läskiksi? Väärin. Rasva ei varastoidu elimistöön, vaan se menee suoraan käyttöön, koska sitä ei tarvitse muuttaa miksikään - toisin kuin hiilihydraatteja, jotka pitää ensin muuttaa sokeriksi ennen kuin elimistömme pystyy hyödyntämään niitä. Liiat hiilihydraatit - siis sokerit - aiheuttavat sen, että insuliinitasot elimistössä nousevat. Insuliini on varastohormoni: se varastoi sokerit elimistöön rasvana. Mitä enemmän insuliinia, sitä enemmän läskiä, noin yksinkertaistettuna.

Eläinrasvaa ei myöskään juuri voi syödä liikaa, sillä siitä tulee nopeasti kylläiseksi.

Penäisin opettajilta hiukan tarkempaa ihmisen aineenvaihdunnan tuntemusta.

"[Margariinin] rasvan pitäisi olla peräisin kasviöljystä, mieluiten rypsiöljystä."
Tunteeko opettaja lainkaan ihmiskehon kemiaa? Tohtori Heikkilä puhukoon puolestani.

"Paistamiseen ja leivontaan on paras käyttää juoksevaa margariinia tai mieluiten rypsiöljyä."
Kuumennettuina epävakaat, tyydyttymättömät kasvirasvat hapettuvat nopeasti. Hapettuneina niistä tulee suoranaisia myrkkyjä. On siis suorastaan vastuutonta sanoa, että rypsiöljyä on terveellistä käyttää paistamisessa.

"Jos omega6:ta saa liikaa, se voi aiheuttaa tulehdusreaktioita ja allergioita."
Tämä oli ainoa paikkansa pitävä väite koko tekstissä.

"[Rypsiöljyssä] omega-6:en ja omega-3:n suhde on ihanteellinen, 2:1."
Ihanteellinen suhde olisi 1:1. Rypsiöljyn lyhytketjuiset rasvahapot ovat edelleen ihmisravinnoksi sopimattomia.

—

Jos Suomen ravitsemusopettajien tietotaso on tätä luokkaa, en ole yhtään hämmästynyt siitä, että Suomessa lihotaan, masennutaan, sairastutaan diabetekseen ja kuollaan sydäntauteihin. 

Ja muuten, hampaat eivät ole vieläkään lahonneet suuhun, vaikka hammastahnani on ollut fluoritonta jo kuukauden ajan. Ja hengityskin on pysynyt raikkaana.