Viikonloppu meni mukavasti. Sisko tuli meille lauantaina kahden aikaan, ja siitä tunnin perästä oltiin matkalla kohti Seinäjokea ja Firebox Metal Festin toista päivää. Mentiin siskolikan Mersulla, jonka pakoputki vuoti vähän, jonka ohjaus oli vähän epävarma ja jonka öljyvalo vilkutti vähän väliä. Samaan kyytiin nousi myös L. Siinä istuessani kyydissä mietin, että hitto, minäkin haluan ajokortin. Olen ajanut traktorilla, mutten ikinä henkilöautolla!
Minulla ja siskolla oli majapaikkana ihan kunnon hotelli, jossa sai nukkuakin. En varmaan olisi tässä kunnossa lähtenyt mistään hinnasta mihinkään jonkun kaverin tutun luokse, jossa porukka olisi hillunut ympäripäissään läpi yön. Heitimme L:n kaveriporukkansa luokse, kävimme heittämässä kamppeet hotskuun, ja painelimme syömään. Sitten suunnistimme Rytmikorjaamolle. Sinne kulki Seinäjoen keskustasta ilmainen bussikyyti.
Eka bändi, joka soitti, oli Evoken. Sitä ei edes ehditty näkemään, koska oltiin paikalla vasta yhdeksän aikaan. Astuimme sisään just kun lavalla soitti seuraava, Spiritus Mortis. En tykännyt siitä. Lavashow oli harvinaisen hirveä eikä saatanaa huuteleva laulajakaan oikein vakuuttanut. Haettiin juomista ja pyörittiin ympäriinsä tuttuja etsien. Ei löytynyt ketään, vaikka porukkaa oli ihan kivasti paikalla jo siinä vaiheessa. L saapui kohtapuoliin, ihan kivan päissään hänkin jo. Minä olin kokislinjalla. En tykkää enää juoda kun kaikki alkoholi tekee minulle sikamaisen huonon olon. Johtuneeko sitten sekin kilpirauhashäiriöstä, en tiedä. Mutta ei se aina ole niin ollut.
Hämmästyin siitä, miten paljon ja miten siistin näköistä porukkaa Rytmikorjaamolla oli sinä iltana. Siellähän oli ihan kunnon gootti- ja blackmetal-ihmisiä, ja paljon! Lutakossakaan ei näe semmoista sakkia kuin äkäisimpien blackmetalbändien keikoilla.
SJ, MK ja muut saapuilivat paikalle siinä maissa kun italialainen Sparzanza (joka oli ihan jees mutta ei sävähdyttänyt suuremmin) riehui lavalla. Olivat jätkät muuten ihan kiitettävän päissään. MK ei tosin ollut yhtä pahassa kunnossa kuin silloin Swallow the Sunin keikalla viimeksi Lutakossa, vaan pysyi jopa jaloillaan tällä kertaa. Pojat olivat tietysti päättäneet repäistä ennen paikalle tuloa ja piirrelleet mustalla permanent-tussilla tatskoja ympäri kehoaan. MK:lla oli molemmissa käsivarsissa kieltämättä ihan hienoja piirrelmiä. SJ:kin piti näyttää omansa, jättikokoista vuohenpäätä joka kulki pitkin rintakehää ja mahaa, joten mieheltä lähti jossain vaiheessa paita ja melkein housutkin. Otin siitä tilanteesta kuvankin, mutten viitsi laittaa sitä tänne. Asianomainen voisi olla hiukka raivona. 
Olin illan aikana harvinaisen seurallisella ja pelottomalla tuulella, joten löysin itseni juttelemasta aika monen uuden ihmisen kanssa. Yksi jannu liimautui seuraani jo aika alkuillasta ja yritti iskeä minua ehkä tunnin putkeen. Kehui minua kauniiksi ja olisi tarjonnut juomisetkin. Minä juttelin sille ihan nätisti, olihan se ihan kiva tyyppi, vaikkakin älyttömän päissään. Mutta ylläripylläri, se häippäisi paikalta, kun kerroin, että minulla on jo mies. Sitten näinkin sen vartin perästä seuraavan naisen luona. Ääh, inhoan tuollaisia pillun perässä juoksijoita! Voihan sitä nyt ihmisten kanssa (myös vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa) jutella vaikkei olisikaan heti ryhtymässä heitä naimaan.
Seuraavana listalla oli Rock Models -show. Inhosin koko juttua heti saman tien. Vihaan mallibisnestä muutenkin, ja vielä enemmän vihaan sitä, kun se tunkee metallimaailmaan. Lymysin tupakkapaikalle L:n ja siskon kanssa ja välttelin katsomasta lavalle päin. Tupakkipaikalla sitten eräs söpö pitkätukka katseli minua pitkään ja iski minulle sitten silmää. Menin niin häkellyksiin, etten osannut muuta kuin hymyillä hämmentyneesti. Olen aina ollut huono vastaamaan suoriin kohteliaisuuksiin.
Katatonia, jota varten koko festarille lähdettiin, nousi lavalle puoli yhdeltä Forgotten Tombin jälkeen. Siinä vaiheessa minua vietiin ja lujaa. Minä ja sisko tapeltiin tiemme niin lähelle lavaa kuin sinne baarin puolella pääsi, ja kun emme enää päässeet eteenpäin, huomasin seisovani sen äskeisen silmänvinkkaajan vieressä. Morjenstin ja hymyilin. En voinut muuta. Hän morjensti takaisin. Juteltiin jonkun verran keikan aikana (toisin sanoen huudettiin, sillä eihän siellä mitään kuullut jos ei karjunut toisen korvaan): heitettiin läppää kuin kaverit, eikä tämä edes yrittänyt iskeä minua. Tai jos yrittikin niin en tajunnut. Se kaveri oli niin mukava että annoin sille loput appelsiinimehustani (siinä vaiheessa iltaa olin siirtynyt kokiksesta appelsiinimehuun) ennen kuin suuntasin muualle, lähemmäs lavaa, ottamaan kuvia. Hän kysyi moneen kertaan, että eikö siinä oikeasti ole muuta kuin appelsiinimehua. Vakuutin, että ei ole. Hän oli ihmeissään ja vissiin vähän vaikuttunutkin. No, minä olisin vaikuttuneempi, jos pystyisin joskus juomaan alkoholia niin kuin normaalit ihmiset.
Olin ollut harvinaisen aivoton ja valinnut päälleni pitkän samettihameen ja pitkähihaisen paidan, joissa meinasin tukehtua. Lämpötila nimittäin nousi aika mukavasti siinä vaiheessa kun paikka oli tupaten täynnä innokkaita faneja. Niiden biisien aikana, joista en suuremmin välittänyt, pyörin enimmäkseen ympäri lavan edustaa ja napsin kuvia. Olin luvannut kuvata keikkaa parille kaverille, jotka eivät päässeet itse paikalle. Harmitti vaan se, etten tajunnut mennä lähemmäs lavaa ennen keikan alkua, ja toisekseen se, että kamerani on sellainen paska eikä ota hyviä kuvia keikoilta. Show oli muuten hyvä, mutta soundit olivat perseestä ja Jonas lauloi iloisesti nuotin vierestä melkein joka biisissä. Oli myös aika hauska tempaus sanoa suomeksi kiitos aplodeista. Tosin sitä kiitosta tuli aika monella kielellä välillä, ruotsiksi, suomeksi, englanniksi ja saksaksi… pojat olivat näemmä reissanneet pidemmän aikaa ympäri Eurooppaa.
Keikan loputtua törmäsin vielä siihen kaveriin, jolle olin antanut appelsiinimehuni rippeet. Esittäydyttiin ja toivotettiin hauskat illanjatkot. Se oli kiva tyyppi. Eniten teki vaikutuksen se, ettei hän yrittänytkään a) iskeä, b) tunkea mukaani, c) hipelöidä. Olisin voinut pyytää sen jätkän puhelinnumeron, jos en olisi varattu, haha 
Tässäpä vielä pari hyvin onnistunutta kuvaa illan pääesiintyjästä. Kuten sanottu, kamerani on paska ja lisäksi en päässyt kovin lähelle lavaa, mutta jotain edes.
Jonasilla on kyllä komea tukka, ei voi muuta sanoa!
Olen aina ihaillut hevosia, mutta koska ne ovat niin isoja eläimiä, olen myös arastellut niitä. Katsotaan miten hienossa kaaressa lennän satulasta seuraavan kuukauden sisällä…
Jos edustat eri uskontoa kuin minä, ja haluat kertoa minulle että olen väärässä, tai että olen menossa tuhoon tai helvettiin, tai että vaellan pimeyden teitä ja tulen hulluksi ja olen paholaisen riivaama, tai haluat yksinkertaisesti vain levittää evankeliumia ja kertoa ilosanomaa siitä että on yksi ainoa jumala joka rakastaa kaikkia - kierrä minut kaukaa ja pidä suusi kiinni! 
Tänään on ollut väkerryspäivä. Olen piirtänyt ja värittänyt, kunnostellut poneja ja tehnyt kustomia. Aamulla viimeistelin uuden lohikäärmepiirroksen, josta tuli aika hauska; 
Keliakiaa se ei ole, koska ruisleipä ei aiheuta samanlaista reaktiota. Ainakin tähänastiset empiiriset tutkimukseni kieltävät keliakian. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun jätän vehnän pois ruokavaliosta… 
) En halua, että tyttäreni kuljeksii ympäri kyliä mainostaen sukuelintään. 
