
Tämä on vanha, jo kertaalleen poistettu postaus. Löysin sen ja ajattelin postata sen uudestaan hieman paranneltuna.
Terveet ihmiset eivät tiedä, miten arvokas lahja heille on suotu. Olen niin kyyninen paska, että väitän, etteivät ihmiset ylipäätään todella osaa arvostaa mitään ennen kuin ovat vaarassa menettää tai jopa menettävät sen. En minäkään osannut. Terve keho oli itsestäänselvyys, jota en kunnioittanut.
Mistä se lähtee
Sairauden aiheuttama väsymys on salakavala seuralainen. Se ujuttaa pienet lonkeronsa ihmiseen kuin köynnöskasvi, joka kiertyy isäntäkasvin ympärille ja tukahduttaa sen pikkuhiljaa. Ensin väsymys tulee kohtauksittain, tai kausittain. Sitten se lisääntyy ja alkaa painaa raajoja kuin sementti. Tähän voi kulua aikaa vuosia, ja ihminen tottuu uuteen tilanteeseen hiljalleen. Liikunta, pyöräretket ja pitkät shoppailureissut jäävät tipoittain pois, kun niitä ei vaan jaksa. Kämppä alkaa näyttää sikolätiltä kun ei jaksa siivota. Imurointikin hengästyttää. Silloin tällöin suosta vielä noustaan, ja saattaa olla päiviä, viikkojakin, kun jaksaa taas ihan hyvin ja luulee, että kuvitteli kaiken väsymyksen.
Mutta väsymys ei ole kadonnut minnekään. Se palaa. Uudestaan, ja uudestaan. Pidemmiksi ajoiksi. Kunnes lopulta kuukaudessa on vain muutama sellainen päivä, kun jaksaa sen mitä ennenkin - ja aina näiden päivien jälkeen on levättävä monta päivää että jaksaa suoriutua taas arjesta. Siinä vaiheessa ihminen yleensä vasta havahtuu. Miksi minua väsyttää aina näin kamalasti? Hullua kyllä, yleensä ensimmäinen kysymys ei silloin suinkaan ole: Olenko sairas?, vaan: Syönkö tarpeeksi, ulkoilenko riittävästi? Muistatteko viime postaukseni? Ihminen on nykyään aina ensimmäisenä huolissaan siitä, miten hän on itse tuhonnut kehoaan.
No sitten yleensä alkaa asiaintilan korjaaminen. Tai korjaamisen yrittäminen. Jos lääkärikäynnillä ei löydetä mitään vikaa - kuten ei yleensä löydetäkään, jos oireena on vain invalidisoiva väsymys - ihminen alkaa itse etsiä parannusta olotilaansa (ellei satu saamaan masennuslääkkeitä, jotka eivät auta, jos väsymys johtuu elimellisestä viasta). Hän ostaa vitamiineja, karsii ruokavaliostaan pois turhat sokerit ja kenties vielä turhat hiilihydraatitkin, ja alkaa liikkua enemmän. Tämä saattaa jopa auttaa. Hetkeksi. Kilpirauhasen temppuillessa on vain se harmillinen juttu, että kehon aineenvaihdunta ei toimi oikein. Siinä tapauksessa olotila ei kohene edes liikkumisella, vaan saattaa jopa huonontua. Vasta silloin ihminen yleensä ymmärtää, että hei, nyt on jotain oikeasti pielessä: hän on syönyt vitamiineja monta kuukautta, nukkuu yöt hyvin, liikkuu monta kertaa viikossa (vaikkei jaksa, mutta liikkuu kuitenkin) ja syö terveellisesti, mutta silti häntä aina vaan väsyttää.
Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä väsymys on jotakin aivan hirvittävää. Se on lamauttava, koko kehon ja mielen valtaava tunne, joka painaa niskassa ja raajoissa kuin pyykkisäkki. Se on sitä, kun makaat sängyssä etkä jaksa, oikeasti jaksa, liikauttaa kättäsikään, kun sekin hengästyttää. Se on sitä, kun käyt kauppareissulla ja sen jälkeen makaat loppupäivän sängynpohjalla. Se on sitä, kun sadan metrin ripeä kävely vie voimat, jos ylipäätään jaksat lähteä kävelemään sen sata metriä - ripeästä puhumattakaan. Se on sitä, että tiskatessa ja imuroidessa on pidettävä taukoja ja istuttava hetkeksi alas, koska silmissä mustenee muuten. Se on sitä, ettet pahimmillaan jaksa muuta kuin istua/maata aloillasi ja tuijottaa seinää ja toivoa että kuolisit pois. Keho tuntuu painavan satoja kiloja, veri kiertää jähmeästi ja pään ympärillä on kuin jonkinlainen kupla, kelmu tai sumu, jonka läpi maailma tuntuu etäiseltä ja unenomaiselta. Ajattelu on tahmaista ja pää tuntuu kerta kaikkiaan tyhmentyneen. Olo on omituinen, epätodellinen, hiukan leijuva: kuin näkisi unta koko ajan. Minullakin on välillä ollut hetkiä ja päiviä, jolloin on pitänyt ihan toden teolla pysähtyä pohtimaan, näenkö unta vai olenko hereillä, tapahtuuko tämä kaikki oikeasti.
Ja joskus lääkärit eivät löydä mitään vikaa. Jos kilpirauhasarvot ovat viiterajoissa, asiaintila ei voi johtua siitä. Piste. Suomessa on ihan liikaa näitä orjallisesti viiterajoja tuijottavia lääkäreitä. En itse ole lääkäri enkä edes hoitaja, mutta olen lukenut kilpirauhasen toimintahäiriöistä paljon. Tässä lyhyesti se, mitä minä tiedän.
Kilpirauhashormoneista ja vasta-aineista
Kilpirauhasen toimintaa mitataan pääasiassa kahdella kokeella, jotka ovat molemmat hormonipitoisuuksien määrityksiä verestä: TSH (tyreotropiini) ja T4V (vapaa tyroksiini). Muita suuntaa antavia arvoja ovat T3V (vapaa trijodityroniini) sekä kilpirauhasen vasta-aineet, yleensä TpoAB (tyreoideaperoksidaasi) ja TyglAB (tyreoglobuliini), jotka määrittävät, onko kehossa kilpirauhaseen kohdistuvaa autoimmuunitulehdusta.
TSH on yleisin käytetty indikaattori. Se on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka pitää kilpirauhasen toiminnassa. Sen viiterajat ovat Suomessa hieman laboratorioista riippuen 0,4 – 4,0 mU/l, mutta terveen ihmisen TSH ei normaalisti nouse yli kahden. Jos TSH-pitoisuus veressä on optimaalinen, kilpirauhanen yleensä toimii kuten kuuluukin. Jos kilpirauhasta laiskottaa, TSH nousee ja patistaa sitä toimimaan vauhdikkaammin. Jos taas kilpirauhanen toimii liian sukkelaan, TSH laskee, jotta kilpirauhanen rauhoittuisi. Loogista. On joitakin harvinaisia sairauksia, jotka voivat nostaa TSH:ta, jolloin yksin TSH saattaa antaa virheellisen kuvan kilpirauhasen tilasta. Siksi pitäisi aina kilpirauhassairautta epäiltäessä mitata myös vapaa tyroksiini eli T4V.
T4V on kilpirauhasen erittämän tyroksiini-nimisen hormonin pitoisuus veressä. Sen viiterajat Suomessa ovat (taas hiukan labroista riippuen) 9–19 pmol/l, ja jokaisella ihmisellä on oma optimiarvonsa, jonka vallitessa hän voi hyvin. Yleisesti ottaen kuitenkin T4V:n tulisi olla viitteen puolivälin yläpuolella, mieluiten yläkolmanneksessa. Liian korkea T4V-pitoisuus merkitsee, että kilpirauhanen toimii liian kovalla tahdilla. Viiteasteikon alle tipahtanut T4V taas tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa eli hypotyreoosia. Myös vain viitteen alarajoilla roikkuessaan T4V saattaa merkitä alkavaa tai jo käynnissä olevaa hypotyreoosia. Tätä eivät useimmat lääkärit tiedä. Jo yksin alhainen T4V-pitoisuus veressä voi saada aikaan vakaviakin hypotyreoosin oireita, ja vastaavasti himpunkin verran kohonnut T4V voi aiheuttaa sangen epämiellyttävää hypertyreoosia.
T3V:n, trijodityroniinin, viitearvot ovat paikkakunnasta ja laboratoriosta riippuen 2.8 - 7.1 pmol/l. Tämä hormoni on epäspesifimpi mittari kuin edelliset. Se on käytännössä merkityksellinen ainoastaan silloin, kun sekä TSH ja T4V ovat viitteissä, mutta potilaalla on silti vakavia oireita. Vaikeat yleissairaudet voivat vaikuttaa T3V-arvoon veressä, joten seulottaessa muita kuin kilpirauhassairauksia määrityksestä ei juuri ole apua. Lääkityllä kilpirauhaspotilaalla T3V-arvo voi kuitenkin olla korvaamattoman arvokas lääkityksen toiminnan mittari.
Kilpirauhasen vasta-aineet, esim. TpoAb, lamaavat tai kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa. Kyseessä on ns. autoimmuunireaktio, eli elimistö käy tuntemattomasta syystä omien kudostensa kimppuun kuin ne olisivat vierasta kudosta ja pyrkii tuhoamaan ne. En tiedä muista vasta-aineista, joten käsittelen tässä vain TpoAb:ta. Jos se on koholla, se tarkoittaa autoimmuunitulehdusta, joka oireilee hypotyreoosina. Kilpirauhasen toiminta hidastuu ja saattaa pikkuhiljaa lakata kokonaan; rauhanen saattaa surkastua tai kasvaa (= struuma). Joskus sattuu niin hullusti, että sekä kiihdyttävät että lamaavat vasta-aineet ovat yhtä aikaa koholla, jolloin oireisto voi olla niin sekava, ettei ole ihme, etteivät lääkärit osaa sanoa mikä potilasta vaivaa.
Oirekuva
Kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoosi, oirehtii hyvin moninaisesti. Tyypillisiä oireita ovat väsymys, painonnousu, palelu, turvotus (erityisesti kasvoissa ja käsissä), ummetus, muistin heikentyminen, hiusten ja kynsien haurastuminen, ihon kuivuminen, vähentynyt hikoilu ja sydämensykkeen hidastuminen. Veren kolesteroliarvot voivat nousta eikä paino putoa vaikka potilas syö terveellisesti ja liikkuu. (Joskus hypotyreoosipotilaat laihtuvat, kuten allekirjoittanut. Luulen sen johtuvan suoliston imeytymishäiriöistä.) Monet ovat myös masentuneita, alakuloisia, itkuherkkiä ja hermostuneita ilman syytä. Hiukset lähtevät, kynnet katkeilvat, iho hilseilee. Kalpeus, äänen käheys, vatsaongelmat ja sydämen rytmihäiriöt ovat myös yleisiä. Asioita ei jaksa enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Masennus vaivaa, mikään ei oikein innosta. Tunne-elämä latistuu eikä seksi kiinnosta enää. Jopa näkö saattaa huonontua lyhyessä ajassa merkittävästi. Itse olen monesti kuvannut vajaatoiminnan aiheuttamaa oireistoa sanomalla, että on kuin keho olisi kauttaaltaan liiman peitossa: kaikki toimii hyvin jähmeästi.
Suomessa harvat lääkärit tietävät tämän, mutta potilas voi kärsiä hypotyreoosista, vaikka TSH ja T4V olisivat viitearvojen sisällä. Valtaosa hypotyreoosipotilaista saa ensimmäiseksi avukseen masennuslääkettä tai kehoituksen hakeutua psykologille masennuksen vuoksi. Suomen viitearvot ovat liian väljät. Liian moni jää ilman apua.
Hypertyreoosi saattaa myös aiheuttaa väsymystä. Yleensä kuitenkin asiat menevät ihan päinvastoin: potilas hikoilee, on ylivirittynyt, vatsa toimii liiankin hyvin, kilot tippuvat vauhdilla, sydän lyö lujaa (ja joskus epäsäännöllisesti). Jos hypotyreoosissa ollaan kuin liimassa, niin hypertyreoosissa keho on kuin superhyvin rasvattu: kaikki pelittää ihan liian vikkelään. Jostain syystä lääkärit reagoivat nopeammin ja herkemmin hyper- kuin hypotyreoosiin. Se saattaa johtua siitä, että hypertyreoosissa kuolema tulee hyvin nopsaan, jos tilanne pääsee tosi pahaksi: pahimmillaan sydän pettää. Vajaatoiminnassa ihminen sen sijaan saattaa kärsiä vuosikausia, vuosikymmeniäkin, olon pikkuhiljaa vain huonontuessa.
Sekä kilpirauhasen vajaa- että liikatoiminnassa saattaa olla myös psyykkisiä oireita. Yleensä ahdistus, paniikkikohtaukset ja hermoilu yhdistetään hypertyreoosiin, mutta monet vajaatoimintapotilaat ovat myös kertoneet kärsineensä epämääräisestä levottomuudesta ja suoranaisesta paniikista ja ahdistuksesta.
Hoito
Hypertyreoosia lääkitään kuolettamalla kilpirauhanen lääkityksellä tai leikkaamalla se pois kokonaan tai osittain, josta yleensä seuraa vajaatoiminta. Vajaatoimintaan on taas lääke nimeltä tyroksiini (Thyroxin taitaa olla Suomessa yleisin, liekö ainoa). Se on keinotekoista T4-kilpirauhashormonia, jolla pyritään korvaamaan kehon oma sammunut hormonintuotanto. Jos pelkkä tyroksiini ei riitä, hypotyreoosia voidaan myös lääkitä T3-valmisteella (Liothyronin) ja/tai Armour Thyroidilla, joka on kuivattua sian kilpirauhasta. Jostain syystä Suomen lääkärit ovat yleensä kuitenkin hirveän nihkeitä määräämään mitään muuta kuin Thyroxinia. Armourista ei taida edes tietää kuin kourallinen lääkäreitä. Lisäys 1.1.2010: Armourin valmistus on lopetettu, mutta Suomessa saa nykyään toista eläinperäistä hormonia, Thyroidia.
Tyroksiini - T4V siis - muuttuu osittain elimistössä T3V:ksi, joka on varsinainen aktiivinen kilpirauhashormoni. Joskus jostain syystä tämä muunto ei kuitenkaan toimi. Kaikkien keho ei osaa käyttää hyväkseen teollisesti tuotettua hormonia. Silloin TSH ja T4V -pitoisuudet voivat olla optimaaliset, mutta T3V on alakantissa, ja potilas oirehtii. Tämä tilanne korjataan T3-lisällä tai Armourilla, joka sisältää kaikkia kilpirauhashormoneja.
Yleensä kilpirauhassairauksien hoito onnistuu hyvin. Joskus kuitenkin on niitä tapauksia, jotka eivät syystä tai toisesta reagoi lääkkeisiin toivotulla tavalla. Näitä ihmisiä pitäisi tutkia ja kuunnella tarkemmin eikä lyödä luulosairaan leimaa otsaan. Samoin ihminen pitäisi ottaa tosissaan, kun hän tulee vastaanotolle valittamaan voimakasta väsymystä. Ei ole normaalia, että pelkät arkiaskareet ottavat voimille niin että hengästyttää.
On toki koko joukko muitakin sairauksia, jotka aiheuttavat lamaavaa väsymystä. Mutta veikkaanpa, että kilpirauhasen toimintahäiriöt, erityisesti vajaatoiminta, ovat niistä yleisimpiä - ja vähätellyimpiä.