Tuossa äskettäin huhuilin kissaa ja totesin, että se oli hävinnyt. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Etsimme kämpän läpi: kolusimme keittiön, pengoimme vaatehuoneen ja liinavaate- ja vaatekaapit, vilkaisimme sängyn alle, katsoimme petauspatjan alta ja parvekkeelta ja stereotason takaa ja akvaariopöydän liinan alta. Ei kissaa. Etsintämme tuotti tulosta vasta, kun mies tajusi penkaista eteisen ulkovaatekaappia vähän paremmin. Sieltähän Peto putkahti. Se näytti ärtyneeltä siitä, että sen kauneusunia tällä tavoin häirittiin, ja poistui niskojaan nakellen vessaan torkkumaan. En tiedä kauanko se oli kököttänyt kaapissa. Luultavasti se oli kuitenkin mennyt sinne itse, sillä kaapin ovi jää helposti auki.

Selkääni pitkin juoksee jatkuvasti epämiellyttävä jono kylmiä väreitä. Käteni ovat kuin jääpalikat ja päässäni surisee. Vatsaakin jomottaa. Olen kai tulossa kipeäksi. Se se olisikin uutinen, sillä en yleensä ikinä ole kipeänä. Toisaalta toivon oikein kunnon kuumetautia, sillä sitten saisin vetää lonkkaa ja lojua punkassa ihan luvan kanssa. emoticon

Likka on oppinut nousemaan tukea vasten istumaan ja polvilleen. Tänään se seistä könötti ekaa kertaa sängyssään päiväunien jälkeen: se oli noussut ihan itse sängynlaitaa vasten, puristi reunaa rystyset valkoisina ja näytti enemmän kuin ällistyneeltä tilanteestaan. Huoh. Tämä nyt sitten tietää sitä, että seuraava kuukausi tai pari ollaan hyvin kärttyisiä puolin ja toisin, kun toinen tahtoisi liikkua muttei vielä ihan osaa ja toinen ei jaksaisi millään kuunnella sitä kiukuttelua.

Olen tässä viime päivät kitunut ihmeellisen pakkomielteen kourissa. Yläasteella ja lukiossa tunsin erään kaverin, joka sittemmin katosi elämästäni. Tapailimme silloin tällöin, mailailimme paljon ja olimme (ainakin minun mielestäni) hyviäkin ystäviä. Sitten hän lakkasi yhtäkkiä vastailemasta sähköposteihin. Minä tietysti huolestuin siitä, sillä hän oli aikaisemmin ollut vähän itsetuhoista lajia. En ole kuullut hänestä mitään seitsemään vuoteen. Ja viikko sitten, päng - muistin hänet yhtäkkiä kuin salama olisi iskenyt päähäni. Mitähän hänelle kuuluu? Onkohan hän elossakaan enää? Hitto kun haluaisin tietää. Minulle on muutenkin viime aikoina tullut hirveästi takaumia seitsemän, kahdeksan vuoden takaa. Pari vanhaa lukiokaveria ovat ottaneet yhteyttä. Hassua.