Näin unta, että käväisin kaupassa. Päivä oli kuuma, joten laitoin lyhyet (TOSI lyhyet) sortsit ja jonkun Cradle of Filthin paidan (olisko ollut se jossa Dani keikistelee etupuolella, yhdellä tutullani kun on sellainen paita). Vasta kotimatkalla huomasin, että hitto, mullahan ei ole housuja ollenkaan, ja että se paita on nippa nappa niin lyhyt, että minulta näkyi kaikki. Tepastelin sitten kotiin tyynen rauhallisena kiskoen paitaa alapääni peitoksi ja hymyilin vain huvittuneesti kaikille vastaantulijoille.
Mitenkähän tuon voisi tulkita?
Jotenkin nyt on ollut tosi flegu olo. Ei ole jaksanut oikeen tehdä mitään, puhumattakaan sitten siitä että kykenisi johonkin niinkin korkealentoiseen toimintaan kuin kirjoittaminen. Johtuu varmaan näistä superkuumista päivistä. Olen lähinnä vain kotiäidin toimien keskellä huoltanut poneja ja pelannut vanhalla nelikasikutosellani, josta löytyy mm. Lemmings, Commander Keen 1-6, Duck Tales, Supaplex, Jazz I ja II, Jetpack, Jill of the Jungle ja Alleycat. Hullua ajatella, että hakkasin ihan samoja pelejä joskus 15 vuotta sitten. Ja tuo 10 vuotta vanha masiina toimii vieläkin. 
Iskä ja hänen vaimonsa käväisivät eilen kääntymässä - siis todellakin kääntymässä. Heilläpäin oli liikkeellä mahatautia, joten he vain heittivät tuliaiset ovelta ja lähtivät sitten takaisin matkaan. Tyttäreni täytti äskettäin yksi vuotta ja sai heiltä synttärilahjaksi uuden turvaistuimen autoon sekä pari laatikollista vaippoja. 
Vanhempi siskoni antoi lahjaksi söötin puna-harmaaraidallisen hupparin ja äitini pehmokirjan nimeltä Iso Rex ja kaverit (joka meillä ikävä kyllä jo oli). Lisäksi synttäripäivänä käytiin keinumassa, mistä pikkuakka oli ihan mehuissaan (joskin myrtsi ilme kuvassa puhuu vähän toista).
Ja minulla ja äidilläni on taas vaihteeksi menossa sota. Kumpikaan ei ymmärrä toista, koska toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, eikä kumpikaan edes halua ymmärtää toista. Olen niin kyllästynyt tähän että tekisi mieli vaan viskata hanskat naulaan.
Np: Therion - Via Nocturna
(Kyllä huomaa että toinen on lapsuuden kokoelmasta…)
) ja hommannut minulle Moonspellin Wolfheart -paidan, jonka perään olin kuolannut jo about 10 vuotta. Siitäkös vasta rupesinkin pillittämään. Itkin ihan vaan siksi, koska paidan entinen omistaja on eräs hyvä ystäväni, joka joskus vannoi, ettei ikinä tule antamaan sitä paitaa kenellekään - ja lisäksi se oli juuri se paita, jota olin aina kieli pitkällä katsellut. Niin että en edes halua tietää, mille ja kenelle mies myi sielunsa, jotta sai sen paidan. Onhan se harmaa mustan sijasta ja kulahtanut ja vanha, mutta silti ihana. (Paita siis. Ja niin on mieskin, mutta ei harmaa eikä kulahtanut, vaan ihana.)
