Nyt on veto ihan pois. En tiedä johtuuko tämä lääkityksestä vai mistä, mutta tuntuu kuin joku olisi iskenyt minut pois oman pääni sisältä ja tarkkailisin kaikkea (myös itseäni) jostakin astraalitason vankilasta. Väsyttää saamaristi ja oma keho tuntuu aivan vieraalta. Tosi epätodellinen olo.

Ajatuksetkin jumittaa. Haluaisin tehdä kaikenlaista, mutten oikein nyt pysty. Mietin tuossa, että voisin ruveta kasaamaan palapeliä, että saisin itseni edes jotenkin liikkeelle - mutta se ei oikein onnistu samassa kämpässä vajaa kaksivuotiaan tenavan kanssa. Jos palapeliä ei tuhota, palat syödään. Ja äitiltä palaa hihat.

Olen tänään oikein liikkunutkin. Kävin SH:n ja TM:n luona istuskelemassa ja tunsin itseni ihan astronautiksi, joka vierailee Kuussa. Mieletön miten voikin ihminen olla pihalla. On tämä kauheaa. Koskahan olisi ihan normaali, hyvä olo? Lyön kohta oikeasti ne hanskat tiskiin. Ei tämmöinen ole ihmisarvoista elämää.

Ja huomasinpa tuossa juuri, että se Thyroxin-resepti, joka minulla nyt on, on puhelinresepti. Sitä ei saa uusittua normaalein keinoin, vaan se pitää käydä uusimassa lääkärin vastaanotolla. Voi vittu ja vitun ikenet. Taasko minä joudun tappelemaan "masennuksestani" sen yhden urpon kanssa?

Tänään otin sitten puolitoista tablettia Thyroxinia. Mielenkiintoista! Sydän hakkaa, kädet vapisee, kroppa hikoilee. Siis se mielenkiintoinen osuus tässä on juurikin se, että tämmöisiä oloja minulla oli silloin tällöin ennen lääkitystä. Nyt siis tiedän, miltä kilpirauhasen liikatoiminnan pitäisi tuntua - ja että minulla on kilpirauhanen todellakin seilannut vajaalla ja liialla vuoron perään ihan niin kuin äidillänikin. (Lääkeannoksen nostaminen aiheuttaa siis monesti liikatoiminnan kaltaisia oireita ennen kuin kroppa tottuu uuteen annokseen.)

Pläh. Jos nämä olot jatkuvat, teen kyllä niin, että otan sen kokonaisen tabletin aamulla ja puolikkaan iltapäivällä.

Ostettiin eilen tuuletinlamppu. Se on aika vanha, varmaan jostain 70-luvulta, mutta hieno se on! Peto vain pelkäsi sitä. Kisu raukka rupesi jopa itkemään, kun tuuletinlavat alkoivat pyöriä. Tänään se on kyykkinyt vessassa piilossa koko päivän eikä uskalla tulla pois.

Eilen tein myöskin operaation vanhalle parisataiselle Pentiumille, joka toimii nykyään pelikoneena: vaihdoin äänikortin. Koska vanha Creative Vibra 128:ni jäi pois käytöstä uuden koneen myötä, siirsin sen tähän vanhaan Pentiumiin. Meinasi silmät tippua päästä kun näin millainen olikaan masiinan vanha äänikortti. Mikäs muukaan kuin kuuluisa Sound Blaster 16! Painii vähän eri kokosarjassa kuin nykyiset äänikortit.

Lääkäri soitti tuossa äskettäin verikokeiden tulokset. Veriarvot ovat paremmat kuin lähtötilanteessa, mutta säätövaraa on vielä rutkasti. Eikö tuo olokaan ole niin hyvä kuin voisi olla. Ja voi että minulta oli revetä pelihousut kun lääkäri rupesi taas selittämään sitä masennuslitaniaansa. Sanoin, että annosta saisi olon puolesta nostaa koska fyysistä väsymystä on yhä, niin eikö tämä tohtori sanonut siihen sitten, että No kun sulla on tuota depressiotaustaa niin sehän voi aiheuttaa väsymystä.

Meinasin karjaista siihen, että kuulepas, tämän lääkityksen myötä depressiot ovat vähän niin kuin kadonneet, niin että olisikohan se kiikastus sittenkin jossain ihan muualla kuin aivokemiassani ja serotoniiniaineenvaihdunnassa. Ja että miten helkkarissa masennus aiheuttaa silmien kuivumista, lihasheikkoutta, kurkun kuristusta ja vatsaongelmia, ja että miten se voi tehdä kynsistä pahvia ja tukasta olkea ja ihosta hiekkapaperia? Ja sitä paitsi - se psykologihan sanoi, etten minä ole masentunut. Tai siis niin se ainakin kertoi minulle sanovansa! Minulla ei helvetti vie ole enää masennusta, kai minä sen nyt itse tiedän.

Ja sitä paitsi lääkityllä vajaatoimintapotilaalla TSH-arvon pitäisi olla yhden pintaan. Minulla se oli nyt 2,4. Parannusta on siis tapahtunut, mutta ei niin paljon kuin voisi. Sain sentään luvan nostaa annosta. Napsin tästä lähin sitten puolitoista tablettia per aamu, eli päiväannokseksi tulee sitten 37,5 mikrogrammaa. Meinasin jossain vaiheessa tuplata annoksen ja katsoa miten käy, hähä.

Jurppii kyllä edelleen ihan kympillä. Miksei noita saamarin terveyskeskustolloja yhtään informoida näinkin yleisestä sairaudesta ja sen asianmukaisesta hoidosta?

Kun nousin tuossa 10 minuuttia sitten, huomasin, että kämppä on kylmä kuin helvetti. Patterit ovat ihan jääkylmät. Pakkanen on taas lauhtunut ja niinpä meidän fiksu taloyhtiö kuvittelee että lämmityksen voi lyödä kokonaan pois päältä kun lämpötila nousee nollaan. Niinpä istun nyt sitten koneella kaapu päällä ja yritän hillitä kalisevia hampaitani. Tänään ei myöskään näyä aivot toimivan ihan täysillä, koskapa meinasin napata kilpirauhaslääkkeen kahdesti ja toisekseen ruveta syömään aamupuuroa haarukalla.

Käväisin tuossa perjantaina istumassa baarissa (en olekaan istuskellut baarissa ehkä vuoteen) muutaman kaverin kanssa. Siellä soitti Bloodstained, eikä minulla ollut tulppia, joten korvat soivat seuraavaan aamuun asti. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, mikä rupeaa jo lääkityksen myötä tuntumaan helpommalta. Nyt ei enää senat sakoile (= sanat sekoile) niin pahasti kuin sanotaan vaikka puolikin vuotta sitten. Kykenen jo aika normaaliin sosiaaliseen kommunikaatioon.

Ai niin joo! Ukko sai töitä ainakin seuraavaksi vuodeksi eteenpäin, ehkä pidemmäksikin aikaa. Ei sillä palkalla paljon henkseleitä paukutella, mutta pääasia ettei tarvitse enää sossun luukulla rampata. Eikä enää tarvi miettiä, millä syö, jos maksaa auton vakuutuksen! Ja minäkin koitan kovasti valmistua tässä kevään mittaan.

Piirustuslehtiö kutsuu. Pitäisi saada aikaan vielä muutama aarnikotkalaji, kuten nyt vaikka tuo:

Tämmöinen satsi tänään. Vasemmalta oikealle: G2-romppeita, Baby Fern, Ivy IV, Princess Twinkle Star ja Raincurl. Tuon babyn pää on ihmeesti kellastunut, Ivylle pitää uusia otsatukka, Twinkle Starin karvat kaipaavat silitystä ja Raincurlille pitää laittaa uusiksi häntä ja vähän harjasta. Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen näihin. :-)

Tajusinpa tuossa äskettäin erään hämmästyttävän asian. Kilpirauhaslääkityksen myötä masennukseni tuntuu kadonneen - tai ainakin heikentäneen otettaan merkittävästi. Moneen viikkoon ei ole ollut semmoista oikein pahaa henkistä lamaannusta ja koko maailmaan kohdistuvaa vitutusta, ja mieli on ollut kevyempi muutenkin.

Että näin. En valita.

 

 

Jouduin tänään lopettamaan yhden leväbarbini. Asia jäi surettamaan ja harmittamaan valtavasti, koska kyseessä oli oma mokani ja kala oli ihan terve yksilö. Vaihtaessani akvaarioon vettä unohdin vahdata poistoletkua, ja eikö juuri silloin yksi onneton leväbarbi pujahtanut letkuun ja juuttunut sinne. Manasin esiin kaikki pyhimykset ja perkeleet rupesin kiireesti toimiin kalaparan pelastamiseksi. Fisu ei lähtenyt irti. Ei, vaikka puhalsin toiseen päähän niin että silmät pullistuivat päästä. Katkaisin letkun pään, nostin sen varovasti vedestä väljään pikku vesiastiaan ja yritin leikata letkua auki vahingoittamatta kalaa. Tietäähän sen miten siinä kävi. En kuitenkaan voinut tumput suorina katsella, kun toinen kituu kuoliaaksi. Terävillä saksilla sain leikattua letkua sen verran, että kala irtosi, mutta se oli ollut puristuksissa niin kauan, ettei se enää toipunut. Katseltuani sen värisemistä pari minuuttia otin sakset ja katkaisin siltä niskan. Kalan lopettaminen on aina yhtä kamalaa. Joutuisin varmaan tsemppaamaan tosi kovasti kyetäkseni tappamaan isompia eläimiä, jos tarve vaatisi.

Nyyh. Tästä lähtien pistän verkon siihen letkun imupäähän.

Ps. Se eilinen aarnikotka sai tänään värit.

Koulupäivä takana. Herätys oli kello 4:30 aamulla, sillä linja-auto koulua kohti lähti viittä yli kuusi. Heti herättyäni olin ihan virkeä, mutta matkalla meinasin nukahtaa - ja myös tunneilla. Onneksi tänään oli vain pari tuntia luentoa. Perjantai on aina neljän tunnin päivä, ja tänään olin pari ekaa tuntia juttelemassa opettajan kanssa näyttötöistäni.

Tehtävänä olisi vielä viisi näyttöä: materiaalivirtojen hallinta, ympäristöviestintä, vesistöjen kunnostus ja hoito, yritys- ja projektitoiminta ja ympäristökemia. Hoh. Minä luulin syksyllä ihan oikeasti että niitä oli enää kolme. No, noista isoja projekteja eivät ole muut kuin ympäristöviestintä ja materiaalivirrat eli selkokielellä sanottuna jätehuolto. Materiaalivirtojen hallinnasta pitää laatia raportti valitusta aiheesta. Siitä voi tulla hauskaa: ajattelin tehdä selostuksen tietokoneen emolevyn elinkaaresta.

Kun vesistöjenhoidon luennolla rupesi taas nukuttamaan niin kuin minulle yleensä tunneilla käy, oli pakko piirtää jotakin tai muuten olisin ruvennut pilkkimään tai ihan oikeasti nukahtanut siihen pulpetille. Piirsin sitten kissa-aarnikotkan - mustekynällä, ruutupaperille :-D

Nyt huomaan, että tuo aarnikotkahan on ihan vinossa paperin ruudutukseen nähden. Hassua ettei sitä huomaa lähempää katsottuna.

Ääh. Uuvuttaa, raajat painaa tonnin, pää on täynnä pumpulia. Kilpirauhasfoorumilla tätä vaihetta sanottiin takapakkivaiheeksi. Se kuulemma iskee aina n. kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen: yhtäkkiä tuntuu, ettei lääkitys enää purekaan. Sopivasti iskikin juuri nyt kun olisi vaativia päiviä koulussa. Ja alkoipa muuten menkatkin juuri tänään. Jos oikein "hyvä" tuuri käy, pahin päivä sattuu juuri maanantaille, kun on 12 tunnin koulupäivä matkoineen kaikkineen. :-D

Edit: Kuvan linkki falskasi. Korjasin.

* Lisäys näin illan mittaan… Hoksasinpa tuossa juuri, että Thyroxin on auttanut erääseen merkilliseen oireeseen: puheeni on selvempää. Aikaisemmin sotkeennuin aina sanoihini, ja välilä tuntui siltä kuin olisin yrittänyt puhua hammaslääkärireissun jälkeen kun suu on ihan puuduksissa. Nyt pystyn lausumaan sanat nopeammin ja selvemmin kuin vielä kuukausikin sitten. Sillä on iso merkitys, jos harrastaa laulamista…

Heräsin tänään jo puoli seitsemän. Se on minula hyvin poikkeuksellista; yleensä olen pystyssä aikaisintaan yhdeksän maissa. Tänään olikin pakko nousta aikaisin, sillä kävin kuppaamassa itseltäni pari putkiloa verta, jotta lääkäri näkee mihin suuntaan lääkitystä muutetaan. En edes pyörtynyt. Yleensä minua alkaa aina huimata verikokeessa. Tosin tuo pari tuubia oli kyllä aika naurettava juttu verrattaessa siihen, kun muutama vuosi sitten olin ensin 12 tuntia paastolla ja sitten minulta otettiin 5 isoa putkiloa kerralla.

Kun tulin takaisin kotiin päin, bussikuski kääntyi väärästä risteyksestä ja niinpä hänen piti peruuttaa ja tehdä U-käännös. Minua juttu lähinnä vain nauratti. En olekaan ennen ollut bussin kyydissä, kun sellainen tekee uukkarin keskellä katua. 

Haaveilin tuossa bussissa istuessani, että olisi se kyllä mahtavaa, jos olisi töitä. Olisi edes joku vakituinen työpaikka. Palkkaakin olisi kiva saada sen verran ettei aina tarvitsisi miettiä voiko tällä viikolla ostaa juustoa vai ei. Olihan siellä mainos, että puhelinmyyjiä haetaan töihin, mutta ei kiitos - olen ollut pari päivää myymässä lehtiä eikä minua saa takaisin semmoisiin hommiin enää kirveelläkään. Se on jotain ihan kammottavaa.

Oikeastaan minun olisi pitänyt tänään olla koulussa. En ollut. Ja oikeastaan minun pitäisi olla koulussa huomennakin, mutta en tiedä saanko kyytiä. Vähän hankala mennä bussilla kouluun, jonne ei kulje busseja.

Koska pikkulikka oli tänään hoidossa, minä ja mies käytiin kirpparilla. Kierreltiin pari kirppistä läpi (minä lähinnä ponien toivossa) ja löydettiin kaksi kirjaa, kaksi leffaa ja yksi peli. Ei yhtä ainoaa ponia! Talvisin niitä löytyykin jostain syystä vähän vähemmän kuin kesällä. Kirjat olivat Mysteerien maailma ja Kingin Uneton yö, joista ensimmäinen on vähän hassu mutta mielenkiintoinen ja jälkimmäinen myös vähän hassu mutta hemmetin hyvin kirjoitettu. Leffat taas olivat Anger Management ja Los Sin Nombre eli Nimetön. Anger Management oli loistava. Katsoin sen juuri äsken. Nimettömän olen nähnyt joskus 2003, ja silloin se piti minut hereillä seuraavan yön. Se on ehkä hirvittävin leffa mihin olen ikinä törmännyt. En ole ihan varma kykenenkö enää katsomaan sitä nykyisillä hermoillani, mutta vaikka en kykenisikään, se on kiva lisä dvd-hyllyyn. Kuitenkin kohtuu harvinainen tapaus kyseessä.

Huomenna miehellä onkin sitten taas aika työkkäriin. Siellä sitten päätetään, syödäänkö seuraavan kuukauden kuluessa muutakin kuin makaronia vaiko ei. Eikö ole mukavaa? Mieletön miten ottaa päähän tämä nykyinen systeemi. Kaikki työkokeilut sun muut paskaduunit saisi tehdä laittomiksi. Ei noissa työkkärin työkokeiluissa muuten mitään pahaa ole, mutta kun kunnat ja valtio käyttävät niitä, jotta niiden ei tarvitsisi palkata ihmisiä ihan oikeasti. Nykyajan orjatyötä. Kuntien työntekijöistä yli puolet on kuulemma ns. työelämään valmentautuvia työttömiä. Ja vitut se oikeasti mihinkään työelämään valmentaa. Se valmentaa vain entistä pidempään ja nöyryyttävämpään työttömyyteen ja luukuilla juoksemiseen. Jos työkkärin työelämävalmennuspaikat lopetettaisiin, vapautuisi ihan oikeita työpaikkoja, joista saisi ihan oikeaa palkkaakin - koska firmojen ja kuntien olisi pakko palkata ihmisiä sen sijaan että ne "palkkaisivat" heitä ilmaiseksi.

Koulukin stressaa. En varmaan ikinä onnistu parissa näytössä, vaikka kemiassa koska en vaan kerta kaikkiaan tajua niitä laskuja, ja kaiken kukkuraksi vituttaa kun sinne iivantiiraan pitää mennä aina kimppakyydeillä. Sinne kulki busseja vielä sanotaan viitisen vuotta sitten. Ei kulje enää, kun bussiyhtiöt säästävät. Huvittaisi niin maan vietävästi vilkuttaa sillekin opinahjolle hauskaa loppuelämää, mutta tuota opintovelkaa on kertynyt sen verran kivasti, että minun on ehkä pakko saada ne paperit ja päästä töihin. Siis olettaen että edes pääsen töihin.

Ja mihin kaikki lumi katosi? Ei se ennen ole parissa päivässä sulanut vaikka onkin ollut nollakelejä! Mikä piru tätä maata vaivaa?

Noni, illan optimismiannos täynnä. Nyt voin mennä nukkumaan.

No nyt kun on päästy pulmista vanhan tietokoneen kanssa, uusi kone toikin sitten roppakaupalla ihan uusia ongelmia tilalle. Vista on unelmakäyttis tälle kokoonpanolle, mutta muuten ohjelmistoni ovat hiukan, köh köh, vanhahtavia. Vai miltä kuulostaa Office 2000 tai Dreamweaver 4? Ircbottikin pääsi livahtamaan koneelle jossain vaiheessa. Onneksi se lähti Xoftspyllä ihan kivuttomasti. Tuuletinten kanssa sekoiltiin myös, samoin usbien. Ja minä vanhanaikainen tollo haluan vieläkin väen vängällä pitää tuon diskettiaseman.

Rupesi tässä huvittamaan, kun vilkaisin laitteistoani. Mikä ei kuulu joukkoon?

Motherboard: Asus P5B SE
CPU: Intel Pentium 2000 MHz dual-core
Memory: 2048 MB
Video adapter: NVIDIA GeForce 8500 GT
Monitor: Compaq 7500 17"

Oliskohan ehkä tuo 10 vuotta vanha Compaqin putkinäyttö aika uusia. LCD-näyttö onkin sitten seuraavana ostoslistalla… 19-tuumaisia saa kuulemma nykyään halvalla, varsinkin jos ostaa käytettynä. Seuraavaksi varmaan sitten posahtaa tuo vuonna 2001 ostettu Brotherin laserprintteri (joka on muuten ollut ihan yliveto laite). Tosin näyttää kyllä siltä, että HP:n monitoimilaite hajoaa tuota Brotheria ennemmin.

Mut mut. Nyt toimii, ainakin jotenkin.

Minua ihan suoraan sanottuna vituttaa nykyaikana yksi asia. Kaikki käsitetään seksuaalisesti, ihan kaikki. Seksiä tunkee joka tuutista. Erityisesti se koskee miesten ja naisten välisiä suhteita ja niihin liittyviä jännitteitä.

Voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä? Voivat. Minä ainakin tiedän monia miehiä, jotka ovat tosi hyviä tyyppejä ystävinä, mutta joista en huolisi miestä en sitten kirveelläkään. Päinvastainen on ainakin minun kohdallani mahdotonta. En ihastu mieheen, joka ei viehätä minua myös henkisellä tasolla.

Olen itse semmoinen tyyppi, joka tykkää tutustua uusiin ihmisiin ja jutella kaikkien kanssa. Kaveripiiriini lukeutuu niin miehiä kuin naisiakin, ja itse asiassa minulla on läheisinä ystävinä enemmän miehiä kuin naisia. Mutta: jos puhun jollekulle miespuoliselle henkilölle, ihan sama onko kyseessä kaveri vai vieraampi mies, niin minun luullaan heti iskevän sitä tai vähintäänkin vaanivan tilaisuutta iskeä. Muistan montakin sellaista tapausta, että miespuolinen kaverini on katkaissut yhteyden minuun (ja luultavasti muihinkin naistuttaviinsa) ruvettuaan seurustelemaan. Ja sitten, kun yrittää itse pitää yhteyttä, saa siltä naiselta kiukkuisia tekstareita, että mitä sä oikein yrität iskeä mun miestä. Yritäpä siinä sitten selittää että a) minä olen tuntenut sen miehesi kolme kertaa niin kauan kuin sinä ja b) en ole koskaan edes yrittänyt vampata sitä koska se ei kiinnosta minua sillä tavalla.

(Vittu, kaadoin teetä näppikselle.)

Ja kuulinpa muuten kerran oman äitini ihmettelevän, että mitä sinä niillä mieskavereillasi, kun sinullahan on jo mies. Hei haloo! En minä ystäviäni hyllytä, olivatpa ne sitten miehiä tai naisia, vain siksi koska minulla on sormus sormessa. Onneksi tämä sormustamani herra ei ole koskaan edes yrittänyt estää minua juttelemasta toisille miehille. Ei aikuista ihmistä voi kieltää kuin lasta. En edes katselisi sellaista miestä, joka yrittäisi määrätä, kenen kaveri saan olla ja kenen en.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos joku miespuolinen ystäväni yrittäisi iskeä minua yhtäkkiä, olisin aika hämilläni - ja pettynyt.

Saan tänään sen uuden koneen. Tai siis uuden ja uuden, siis käytetyn, mutta paremman kuitenkin. Tästä vanhasta ei oikeasti tiedä koska tämä posahtaa. Kaikki menee uusiksi: prossu, emo, näyttis, muistit, tuulettimet. Kaikki paitsi kovalevyt tietenkin. Toinen kovo kylläkin luultavasti formatoidaan, koska tahdon Vistan tämän paskan XP:n tilalle.

TM saa kuulemma kohtapuoliin myös tietokoneen. Jos se on ihan hirveä rotisko, niin ajattelin sitten, että voisin myydä tästä vanhasta siihen jotain osia. Vanhat tietokoneromut kun tunkevat jo ovista ja ikkunoista.

Onneksi on läppäri, joten voin kirjoitella sitten sillä, jos uusi masiina ei pelitäkään ihan heti (kuten ei luultavasti pelitäkään).

Sain tänään uudet kirjahyllyt. Kirppikseltä löytyi 3-osainen kirjahylly 20 eurolla! Siihen vielä kotiinkuljetusmaksu 15 € päälle, niin yhteishintaa moiselle ihanuudelle kertyi vaivaiset 35 €. Olen ihan innoissani sisustanut huonettani uudelleen. Vanha kirjahyllynrotisko lensi palasina roskikseen (miehelle iski tuhoamisvietti ja sen piti välttämättä saada lyödä hyllyt nyrkillä palasiksi). Tuo hyllystö on juuri semmoinen lumoavan koristeellinen, vanhan näköinen hyllykkö, mitä myytiin 70-luvulla. Ja sen on ihan ehjä lukuun ottamatta yhtä takalevyä, joka vähän repsottaa. Senkin sain korjattua teipillä.

Sain muuten päivän nauruannoksen, kun vilkaisin hyllyn päälle laittamiani poneja. Talk-a-Lot on sopivasti tuossa reunassa vähän hassussa asennossa ja kulmassa. Ensivaikutelmaksi tuli, että neiti on juonut yhden siiderin liikaa. Toisekseen asetelma näyttää siltä, että toiset ponit yrittävät yksissä tuumin työntää sen alas tuosta hyllyn päältä, ja Talk-a-Lot-parka panee vastaan ja huutaa kauhuissaan.

 

Pinwheel liittyi tänään laumaan. Poni ei ollut niin kaameassa kunnossa kuin olin luullut: siinä oli vain neonspotteja symboleissa, purema sarvessa ja yksi mustekynäviiru korvan takana. Niinpä se päätyi kuitenkin kokoelmaan. Kokonaisuudessaan tuo on kuitenkin tosi nätti.

Kuivumassa ja roottausta odottelemassa on myös räkäkuntoinen NSS North Star, jonka äiti kiikutti minulle viime perjantaina. Kolmen keittämisen ja kloorikylvyn jälkeen sain ponia peittäneen pistelian aika hyvin pois ja pintalikakin lähti pesemällä. Siitä tulee harjan laiton jälkeen ihan nätti.

En olekaan vielä saanut Thyroxin-tablettia juuttumaan kitalakeeni. Tänä aamuna tein sen. En kylläkään tahallani, mutta kokemus sekin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin sain nieleksittyä sen alas.

Äiti tulee tänään hakemaan tytön pariksi päiväksi luokseen. Riemuitsen "lomasta" ja mietin samalla, miten likka mahtaa pärjätä. Tuleekohan sillä ikävä meitä? Osaako se nukahtaa vieraassa paikassa (siis ei nyt ihan vieraassa, mutta kuitenkin muualla kuin kotona)? Ja sitten minun tekee mieli potkaista itseäni nilkkaan. Sehän on vain pari päivää! Kyllä ne pärjäävät. Me nykyäidit ollaan ihan liian huolehtivaisia.

Ja sitten kuulumiset ponirintamalta:

Huusin huutonetistä vähän räjähtäneen Pinwheelin, jonka pitäisi saapua näinä päivinä. En kylläkään ole kuullut kaupustelijasta mitään, mutta maksoin konin jo viime sunnuntaina. Luulisi että se kohta tipahtaa postiluukusta.

Eilen sain pikkusiskolta myöhästyneen joululahjan, Daddy Sweet Celebrationsin. Se on ihana!

 Sit kirjottamaan, jotten unohda, mitä olin kirjoittamassa.