Sain huvittavan moralistisen huomautuksen siitä, miten inhottavaa on, kun lapset kiroilevat. Viitaten siis postaukseeni, jossa kerroin likan sanoneen miestäni saatanaksi. Lisäksi minulle kuittailtiin nenäkkäästi siitä, että ehkäpä meillä olisi enemmän rahaa ruokaan, jos en tuhlaisi kaikkia rahojamme poneihin. Oh, mikä ainutlaatuinen neuvo! Vaalikaamme tätä viisauden siementä! Ja mitähän kivaa ostaisinkaan niillä parilla, kolmella kympillä, mitä poneihin menee keskimäärin per kuukausi?

Kyllä. Tyttö on satunnaisesti päästänyt suustaan peekelettä ja saatanaa. Minulle on ihan yksi lysti mitä se puhuu niin kauan kuin se ei rupea hokemaan vittua. Vittu on ainoa kirosana, jota en halua tyttäreni oppivan. Miksikö? Koska se on niin ruma sana ja sen viljeleminen kuulostaa helvetin typerältä. (Ihan kuin allekirjoittanut ei koskaan käyttäisi kyseistä sanaa. ) En halua, että tyttäreni kuljeksii ympäri kyliä mainostaen sukuelintään.

Toisekseen… minä en ole niin kyllästynyt ja katkera elämälleni, että rupeaisin aukomaan päätäni tuntemattomana jossakin nettiblogissa. Se, mitä ei viitsi sanoa omalla nimellään tai vakkarinimimerkillään, kantsii jättää sanomatta. Minulla on sentään hienotunteisuutta. Eikö pyhimyksen sädekehäni kiilläkin nyt? Se oikein säkenöi. No jaa, luultavasti tuo kommentoija oli vain joku yksittäinen puskasta huutelija, joka sattui eksymään blogiini huonona päivänä. Oletteko muuten huomanneet, että provosoivimmat ja ääliömäisimmät kommentit tulevat aina anonyymeiltä?

Tylsää on. Istuksin keittiössä, syön suolapähkinöitä (kun en kerta voi kypsentämättömiä syödä, mur) ja kirjoittelen aikani kuluksi. Kello on yli kymmenen illalla, mutta en oikeastaan ole väsynyt. Nyt kun kerrankin olen virkeä iltaa myöten, tahdon tehdä jotakin kivaa. Kirjoittaminen kelpaa ihan hyvin. En olekaan kyennyt siihen kunnolla pitkään aikaan. Aivosumu on kadonnut toistaiseksi, ja muutaman päivän ajan olen ollut ilahduttavan virkeä ja jaksava. Pahoinvointikin alkaa kadota!

Jännä muuten, miten joka kerta lääkeannoksen noston yhteydessä tulee hetken perästä takapakkia: vajisoireet puskevat päälle kahta kauheampina, kunnes olo hiljalleen tasoittuu. Huoh. Pitäisi pyrkiä siihen kahteen tablettiin, koska Thyroxineja ei saisi puolitella eikä varsinkaan pistää neljäsosiin. Valmistaja kun ei voi mennä takuuseen siitä, että lääkeaineen määrä on sama joka puolella tablettia.

Taidan ruveta kirjoittamaan ihan asiaa nyt…