Jokakuinen naisten painajainen alkaa taas olla ohitse. Tällä kertaa, hämmästyttävää kyllä, puolukkapäivät olivat muutama päivä ennen kuin lähden reissuun, eivätkä alkaneet edellisenä iltana. Kuukautiset ovat jännä juttu: niillä on oma tahto ja tietoisuus. Ne tietävät, koska eivät saisi alkaa, ja hih hih, alkavat juuri silloin.

Nykyään en onneksi ole menkkojen aikaan enää niin kipeä kuin vuosia sitten. Särky lähtee kevyesti yhdellä Ketorinilla. Synnytyksen jälkeen kuukautiskivut kuulemma lievenevät. Niinhän niiden piti lieventyä e-pillereilläkin, mutta minulla kävikin päinvastoin: tasainen särky ja jomotus/kolotus muuttui helvetilliseksi pistäväksi ja kuristavaksi kivuksi, joka riivasi minua aina muutaman päivän kuukaudesta ja johon särkylääkkeetkään eivät aina auttaneet. Sen normalisoitumiseen menikin sitten pari vuotta pillerien lopettamisen jälkeen. Kamalia aineita nuo tekaistut hormonit. En ikinä enää koske niihin, hyi. (Siis ellei kyseessä ole lääke sairauteen kuten nyt vaikka Thyroxin.)

Niin, siitä reissusta. Olen lähdössä viikonlopuksi äiskän luokse parinsadan kilometrin päähän. Minä ja pikkuakka lähdetään molemmat; itse tulen jo lauantaina kotiin, mutta tyttö jää mummolaan maanantaihin asti. Saadaanpa vähän lomaa miehenkin kanssa.

Minua odottelisi tänään postissa ponipaketti. Haluaisin käydä noutamassa sen, mutten jaksa nyt lähteä sompailemaan rattaiden kanssa bussiin. Ukko kun on töissä kuuteen asti. Paketissa olisi poniroinaa, yksi G3-poni, Sugar Sweet sekä NC Confetti (parempikuntoinen kuin omani). Tuskin maltan odottaa :)