Ihan järkyttäviä päiviä ollut taas. Paniikkia, ahdistusta, pahoinvointia ja vatsa sekaisin. Tänään on vähän parempi fiilis, mutta pelottaa vieläkin. Luultavasti iso osa tästäkin paniikista ja ahista on taas kilpirauhasesta peräisin. Raivostuttavaa, kun lääkeannosta pitää venkslata eestaas koko ajan.

Pääasiassa olen kauhuissani siitä että lähipäivinä menen poistattamaan tuon hampaan. En saanut tälle päivälle päivystysaikaa, joten soitan huomenna uudestaan jo heti aamukahdeksalta. Maha on kuralla jo nyt. En minä muuten hammaslääkäriä kammoa näin kamalasti, mutta hampaiden poistaminen ahdistaa. En yhtään edes tiedä kelle lääkärille päädyn.

Käytiin tänään kaupassa. Ostin luontaistuotekaupasta magnesium-B6-vitamiinilisää ja sitruunamelissateetä. Sitruunamelissa hidastaa hieman kilpirauhasta ja auttaa ahdistukseen ja pahoinvointiin, ja magnesium rauhoittaa hermostoa ja tasapainottaa lihasten ja sydämen toimintaa. Olen juonut sitruunamelissaa aikaisemminkin, ja se on kyllä tehokasta. Saa nähdä miten tuo magnesium vaikuttaa. Olen aika utelias.

Huoh. Pieniä elämänkriisejä käyty tässä läpi. Pahin vaihe on nyt ohi, mutta hiukan veitsenterällä ollaan vieläkin. Kun nyt ei vaan ahistaisi niin kamalasti koko ajan niin pärjäisin kyllä. Maalailin tuossa kauhukuvia itselleni, kun mietin, että autoimmuunityreoidiitin akuutti vaihe (siis juuri se kausi että kilpirauhanen toimii vuoroin vajaalla ja vuoroin taas liikaa) voi kestää puolesta vuodesta jopa kymmeneen vuoteen. Että eihän tässä ole siis enää kuin joku kuusi vuotta (enintään) siihen että kilpirauhanen on kuollut kuin kivi ja pääsen säätämään olotilaa purkkityroksiinilla. Voi jeesus.