Menihän tuo loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvin. Se hammaslääkäri, nimittäin. Jännäsin enemmän aamulla kuin itse odotushuoneessa. Osansa saattoi kyllä olla silläkin, että sain tuntia ennen operaatiota diapamin, koska sitä itse pyysin. Olisin varmaan muuten saanut paniikkikohtauksen. Eipä nuo pamit nyt niin ihmeellisiä aineita ole. Pistävät vaan vähän väsyttämään ja leikkaavat pelolta/ahdistukselta terävimmän kärjen pois.

Meidän suvussa on semmoinen lysti hammasvika, että pysyvät ylä- ja alaviitoset puuttuvat kokonaan, eli maitohampaat eivät lähde irti niin kuin pitäisi. Minulla on siis vielä kolme maitohammasta suussa. Sama juttu niiden kanssa joskus tulevaisuudessa: ne joko putoavat tai sitten reikiintyvät niin pahasti että ne on poistettava. Nyt lähti yläleuasta oikealta puolelta eka.

Kyllähän se inhasti rutisi, mutta yhtään ei sattunut, paitsi se puudutuspiikki tietenkin vähän nipisti. Mutta kolo vuoti kuin helvetti. Kolme tuntia piti purra sideharsorullaa ja vaihtaa välillä, ja vieläkin maistuu veri suussa. Olen saanut syötyäkin jo: lasin mustikkasoppaa ja pari paahtoleipää. Hampaan jättämä kolo ei ole yhtään kipeä. Olen pohtinut, voisiko syömäni Ketorin vaikuttaa asiaan, vai särkeekö sitä oikeasti näin vähän. Toivon kuitenkin, että yleinen olotila paranee nyt vähäsen, kun tuo tulehtunut hammas on kiskottu pois.

Tässä viime aikojen ponitulokkaat:


Summer Wing -poni Glow. Muuten täydellinen,
mutta nds-puolella kaulassa syöpää.


Toola-Roola 2009. Ihan uusi. Tämä ei ole kovin nätti,
mutta kaunein se oli niistä, jotka olivat kaupan hyllyssä.