Heräsin tänä aamuna seitsemän ja kahdeksan välillä ihanaan tunteeseen: ei minkäänlaista paniikkia. Olin ihan rauhallinen ja tuntui tosi mukavalta vaan lojua peiton alla. Olisin jatkanut unia vielä pari tuntia, jos ei olisi pitänyt nousta vessaan. Yksi toimivan kilpirauhaslääkityksen merkkejä sekin, ettei kykene enää nukkumaan puolillepäivin, kun ei vaan nukuta. Jouduin tosiaan pudottamaan Thyroxinit takaisin sinne 1 1/4 tablettiin, kun se 1,5 tabua oli liikaa. Tämä on ihan naurettavaa.

Näin aamutuimaan mieleeni nousi ajatus: miksi ihmiset tutustuvat minuun mielellään, mutta alkavat sitten vältellä minua? Asia on jostain syystä aina ollut niin. Ja sain siihen vastauksenkin. Ehkä olen liian avoin. En vaan osaa harrastaa semmoista turhanpäiväistä small talkia, vaan koen sen aika turhaksi. Haluan keskustella syvällisistä ja mieluusti heti. No, ehkä kaikki eivät arvosta semmoista ihmistä, joka käy suoraan asiaan. Paitsi oinaan merkissä syntyneet. Ja en ole ikinä tullut toimeen oinaiden kanssa. Mutta vesimiehet tietysti kolahtavat heti, koska kukaan ei voi ymmärtää vesimiestä paitsi toinen vesimies. En ole vielä törmännyt vesimieheen jonka kanssa ei olisi synkannut.

Mutta ehkä siinä olisi kuitenkin hyvä oppitunti: ei kannata olla liian sinisilmäinen. Kaikki eivät arvosta asioita, joita minä arvostan. Joka tapauksessa aion jatkaa ihmisten säikyttelemistä. Toisin sanoen sitä, että istahdan tuntemattoman henkilön viereen bussipysäkillä tai baarissa tai koulunpenkillä ja rupean juttusille. Vihaan tätä suomalaista tuppisuukulttuuria. Ihmisten pitäisi tutustua toisiinsa enemmän.