Blogini oli muutaman päivän kaaduksissa. Syy oli Blogsomen, tai tarkemmin sanottuna sen Blogsomen serverin, joka sai päähänsä hajottaa kovalevyn, jolla minunkin blogini sijaitsi. Olin tainnut postata vielä yhden kirjoituksen Nostalgiaa-jutun jälkeen, mutta en ole varma. Joka tapauksessa se on hävinnyt, mikäli sitä oli koskaan olemassakaan.

Täällä on ollut hirveä helle viimeiset pari päivää. Lämpötila on ollut ulkona noin kolmekymmentä ja sisällä tietyissä huoneissa (kuten nyt minun huoneessani) lähemmäs 40. Ulkona en ole viitsinyt käydä ennen neljää iltapäivällä, kun kova helle ja auringonpaiste tekevät minulle nykyään aina migreenin. Muuten on kyllä tullut ulkoiltua paljonkin. Pyörän kanssa tai ilman.

Eilen sitten alkoivat sateet täälläkin päin, ja taas yksi hellekausi päättyi luojan kiitos siihen. Täällä ukkosti illan mittaan rajustikin. Harmi vaan, että missattiin salamat ja kaatosade, koska oltiin juuri siihen aikaan anoppilassa 40 kilometrin päässä - ja siellä ainoa ukkosen merkki oli jostakin kaukaa kuuluva jyrinä. Rakastan ukkosta. Olen aina rakastanut.

Ostin muuten muratin tuossa viikko sitten. Arvelin pystyväni pitämään sen tällä kertaa hengissä kauemmin kuin viikon, mutta erehdyin. Se on kuolemassa jo nyt. En tajua miksi kaikki muratit kuolevat aina minun käsissäni. Rönsylilja on ainoa huonekasvi, jonka saan pidettyä hengissä, mutta sitä on varmaan mahdoton tappaa. Minun yksilöni ei kuollut edes Pedon hortonomikokeiluista joskus viisi vuotta sitten, vaikka kasvista jäi jäljelle vain kaksi ehjää lehteä. Nykyään se kukoistaa ja tekee jopa poikasia. Vai versojako ne ovat?

Sitten unikuulumisiin. Viime yön uneni oli sekä huvittava että vähän karmiva. Oli talvi-ilta, olin kävelemässä kotiin päin, ja minulla oli pitkä musta talvitakkini ja korkeakorkoiset saappaat. Tulin sisälle (unessani kotini oli jossakin autotallia muistuttavassa kellarissa) ja yritin riisua kenkiäni. Sain ne pois, mutta sitten, kun lähdin kävelemään, huomasin, että minulla olikin vielä kenkä oikeassa jalassa. Pysähdyin ja otin sen pois. Lähdin uudelleen kävelemään, ja nyt minulle olikin jäänyt kenkä vasempaan jalkaan. Toistin operaation monta kertaa: otin kengän pois ja yritin kävellä eteenpäin, mutta aina toiseen jalkaan jäi kenkä. Lopulta hermostuin ja puin toisenkin kengän jalkaan. Sitten ei ollut mitään ongelmaa, paitsi että jalkani olivat väsyneet korkeakorkoisilla kengillä kävelystä. Olisin halunnut riisua kengät pois, mutten voinut kävellä kenkä vain toisessa jalassa, enkä saanut molempia kenkiä pois. Mitähän tuosta voisi päätellä? Jonkinlainen valheellinen ego käymässä raskaaksi, mutta sitä ei voi riisuakaan, kun sitten on niin hankalaa?