Blogini oli taas eilisen saavuttamattomissa. Jos tämä tahti jatkuu, vaihdan takaisin Livejournaliin.

Oma arvioni on, että olen kärsinyt kilpirauhasongelmista jokseenkin koko ikäni. Lapsena olin villin energinen, välillä aika päätönkin. Joskus kahden-kolmentoista vanhana tilanne alkoi muuttua. Muistan ajatelleeni monesti, että hassua, kuinka elämä tuntuu välillä ihan unelta. Entä jos tämä kaikki onkin pitkää unta, josta herään joku aamu ja huomaankin olevani joku yhdeksän vanha taas? Aloin väsyä enkä jaksanut asioita enää yhtä lailla kuin aikaisemmin. Ehkä suurin ongelma oli kuitenkin tuo "henkinen tyhmyys". Tuntui aina välillä, että olen käynyt tosi hitaaksi, kun en tajua enää mistään mitään. Olin myös aika allapäin ja itkuinen ja halusin viettää paljon aikaa yksin. Tosin samaan syssyyn ajoittuivat kriisit perheessä, joten on hyvin vaikea sanoa, mikä johtui mistäkin.

Yläasteella sitten rupesinkin suunnilleen torkkumaan koulutunneilla enkä enää jaksanut opiskella, kun en edes oppinut mitään. Pää tuntui kerta kaikkiaan tyhmentyneen. Lukiossa sama meno jatkui astetta pahempana. Aloin lintsata, kun en jaksanut enää nousta aamutunneille, vaikka lapsena olin tosi aamuvirkku. Lintsasin iltapäiviäkin. Minua vaan väsytti niin kamalasti. Muistan myös ihmetelleeni, että kävellessä oli joskus sellainen fiilis, että jalat eivät kosketa maata ollenkaan, leijun vaan. Ihan kuin olisin kulkenut unessa tai ollut humalassa. Saman olon tunnistan nykyään silloin kun lääkitys on pielessä. Oli suoranainen ihme, että kirjoitin ylioppilaaksi, ja vielä aika hyvin arvosanoinkin!

Eli siis jos tästä lasketaan, niin olen ollut sumussa noin puolet elämästäni: tarkalleen sanottuna noin 13 vuotta. Ei mikään ihme, että itsensä eliminoiminen on käynyt mielessä aika monesti. Piristääkseni itseäni rupesin haaveksimaan, mitä kaikkea teen tai saavutan sitten, kun olen terve joskus tulevaisuudessa.

* Olen töissä ja nautin työstäni. Tai jos en nyt ihan nauti, niin en ainakaan vihaa sitä.
* Ostan oman talon ja sisustan sen itse, koska jaksan.
* Harrastan jotain kivaa liikuntaa, kuten sulkapalloa tai pyöräilyä. Käyn myös paljon luontoretkillä ja vaikka vaeltamassa. Kohotan kuntoani.
* Herään joka aamu ennen kymmentä ja haluan nousta sängystä. 
* Kirjoitan. Jatkan kesken jääneitä kirjoja ja novelleja ja kirjoitan uusia.
* Piirrän.
* Teen jotain vapaaehtoistyötä, josta tykkään. Todennäköisesti eläinten parissa.
* Syön terveellisesti ja teen suurimman osan ruuistani itse, koska jaksan ja se on kivaa.
* Rakennan nätin puutarhan. Ja saan sen ehkä pysymään hengissäkin.
* Hankin toisen kissan. Ja kolmannenkin ehkä. Ja käärmeen, ja papukaijan. Ja jaksan hoitaa ne kaikki.
* Nukun yöt kuin tukki.
* Luen paljon. Erilaisia kirjoja. Opiskelen omalla ajallani.
* Alan kerätä tietoja kotikaupunkini historiasta. (Tämä on jo työn alla.)
* Pidän kotini siistinä.
* Pidän itsestäni huolta.
* Tunnen tunteet sen sijaan että yrittäisin tukahduttaa niitä siinä pelossa, ettei kehoni ylireagoisi esimerkiksi iskemällä päälle paniikkikohtauksen.
* Nautin elämästä. Elän sen sijaan että haaveilisin.

Siinä on aika paljon toteutettavaa vielä. Mutta matkalla ollaan.