Minulla on ongelma. Tai siis tarkemmin sanottuna itsetunnollani on ongelma.

Entisenä koulukiusattuna oletan vielä nykyäänkin vaistomaisesti, että ihmiset eivät pidä minusta. Minussa on jotakin ylimielistä, halveksittavaa tai muuten vaan epämiellyttävää. Tyrannit eivät enää ota minua silmätikukseen, mutta ihmiset tuppaavat vähän arastelemaan seuraani. (Siis liveseuraani. Netissähän olen itse ihanuus. ) En tietenkään sano etteikö sekin olisi vain omaa kuvitteluani. Tosin moni ystäväni on sanonut, että he ensi alkuun vähän pelkäsivät minua.

Mutta joka tapauksessa tuosta alitajuisesti luulosta on seurauksena se, että käyttäydyn ihmisten seurassa varautuneesti ja puolustelevasti. Huomaan kääntyväni hyvin herkästi puolustuskannalle ihan vaikka sellaisessa tilanteessa että vähänkin vieraampi ihminen kysyy mielipidettäni jostakin asiasta. Se tietysti johtaa siihen, että ihmiset ihan oikeasti väistelevät kohtaamistani. Kukapa nyt tahtoisi olla pisteliään ihmisen seurassa?

Jos vaan osaisin olla enemmän oma itseni, kaikki olisi hyvin. Jos ja jos.

Koska viime aikoina on taas alkanut olla masennusta ja aivosumua ja heikotusta ja turpoilua (lähinnä sormissa ja kaulalla), nostin tänään Thyroxineja 43,75 mikroon. Saa nyt nähdä miten tässä käy kun ferritiinit tipahtivat jälleen yksien saamarin runsaiden menkkojen takia.

Toissapäivänä, eilen ja tänään on tullut ihmeellisiä heikotuskohtauksia, joiden aikana tuntuu siltä että taju lähtee: veri pakenee päästä ja raajoista ja silmissä mustenee. Tätä voi tapahtua silloinkin kun istun. Kummallista ja aika ärsyttävää.