Sataa sataa ropisee, sanoo meidän Pikku-Akka aina kun pisarat rummuttavat ikkunalasia. Tuolta näyttää nyt kun katsoo ulos huoneeni ikkunasta. Aika komeasti pilvet vuotavat kilometrien päässä.

Toinen päivä L-Tyrosinea takana. Ihan kuin ajatus ja jaksu olisi vähän parantunut. Olen vieläkin tosi rapakunnossa, meinaan että ajatus ei kulje edes välttämättömän verran enkä varmaan jaksaisi edes lähteä kaupassa käymään, mutta en sentään ole enää pyörtymäisilläni uupumuksesta joka hetki. Nostin myös tyroksiiniannosta himpun verran. Huvittuneena laskin tuossa tänä aamuna, että syön nykyään päivässä kuutta eri lääkettä tai ravintolisää: aamusta Thyroxinia 43,75 mikroa, keskipäivällä yksi tabu rautaa eli Obsidania, 13-14 maissa iltapäivällä L-Tyrosiinikapseli, ruualla Omega3-kalaöljykapseleita ja monivitamiinitabletti, ja illalla 4 kappaletta kalkki-D-vitamiinitabuja. Koskahan saan vatsahaavan? emoticon (Okei, naureskellaan nyt, sillä asiahan on huomattavasti vähemmän hauska sitten jos sellainen joskus puhkeaa ihan oikeasti.)

Olen tässä myöskin aloittanut viikon mittaisen ruumiinlämmön seuraamisen. Tämä liittyy siis lisämunuaisiin. Kertoilen tulokset viikon päästä.

Tässä sairastellessani ja "suossa rämpiessäni" olen huomannut, että hirveän moni käy läpi samantapaisia juttuja. Miksi me suomalaiset ollaan niin sairasta ja väsynyttä kansaa? Minusta on aika outoa esimerkiksi se, että viidesosa aikuisväestöstä syö masennuslääkkeitä. Mutta miten monesti olenkaan kiukutellut Suomen typerästä kulttuurista, jossa likapyykki pestään kotona ja jokainen huolehtii vain omista asioistaan…

Törmäsin muuten hauskaan kirjoitukseen. Jukka Hankamäki osui asian ytimeen. Huvittavinta jutussa on se, että se on niin realistinen.

Ps. Kortisonikokeiluni jäi siihen yhteen päivään. Ehkä se auttoi, ehkä ei. "Thyroid dumpia" en kuitenkaan saanut, joten hirveän suurta kortisolivajausta elimistössäni ei voi olla.