Voin hyvällä syyllä nyt olla ylpeä itsestäni. Huomasin jo aamulla, että aurinko paistoi, joten ajattelin, että jos jaksua riittää, tänään voisi lähteä kävelylle. Me sitten lähdimme, minä, mies ja tyttö, ja kävimme kiertämässä läheisen lammen ympäri. Otin samalla kuvia. Kamerani ei ole mikään erinomainen, mutta ihan nättejä otoksia sillä sai. Aurinko paisteli mukavasti, puut loistivat keltaisina ja punaisina, ja lammen vesi oli tyyntä. Olin aika väsyksissä lenkin jälkeen, mutta jaksoinpahan käydä kävelyllä - ja vielä nautin siitä.
 
Tänään on ilmennyt eräs toinenkin merkillinen asia. Menkat alkoivat, mutta mahaani ei koske. Tai siis kyllä tuota alavatsaa vähän juilii, mutta ei se oikeastaan kipua ole, vaan lähinnä sellaista kevyttä puristavaa tunnetta. Tällaiset kuukautiskipujen tulisi varmaan oikeasti olla. Ei se ole normaalia, että nainen kyyröttää menkkojen aikaan kaksi tai kolme päivää sängynpohjalla turtana kipulääkkeistä ja toivoo kuolevansa. Jotkut kertovat menkkakipujen ja -migreenien samoin kuin PMS-oireidenkin loppuneen, kun he ovat siirtyneet VHH-ruokavalioon. Itse tutkin asiaa edelleen. Olen kuitenkin todennut, että sen jälkeen, kun lopetin viljojen syönnin, oloni on parantunut huimasti.
 
Aloitin magnesiumin syömisen taas pari päivää sitten. Lisäksi pistin L-Tyrosinet hetkeksi tauolle. En tiedä kummasta johtuu, mutta joka tapauksessa viime aikoina ikäviä spurtteja ottanut sydämeni on rauhoittunut. Mutta silmissäni on edelleen ongelma: katse hyppii ihan minne sattuu. Ja arvatkaa vaan olenko saanut kiskottua itseni sinne silmälääkärille tai edes optikolle.