Kissakirjassa varoiteltiin, ettei kissataloudessa saa jättää muovipusseja lattialle lojumaan: kissa voi ryömiä niihin ja tukehtua. Minun nähdäkseni tukehtuminen on mahdollista vain siinä tapauksessa, että kissa tunkee päänsä pussin kahvasta, pelästyy jäätyään kiinni ja lähtee juoksemaan ja hirttää itsensä vahingossa johonkin ovenkahvaan. Ja tietysti on kyseessä on pieni pussi, johon kissa onnistuu työntämään päänsä eikä saa sitä enää pois.

Meidän neiti ei tiedä että pussiin voi tukehtua. Ja karva-akka on myöskin kertaalleen jo jäänyt pussinkahvaan nalkkiin ja sitten juossut kauhuissaan ympäri kämppää muovipussi kaulastaan roikkuen, yrittäen epätoivoisesti karistaa pelottavaa pussia kannoiltaan. 

Pedon mielestä pussit ovat vaan kivoja… kunnes lähtevät seuraamaan eivätkä lopeta. 

Olen löytänyt suklaan rinnalle uuden herkun. Tämä on tuskin sen terveellisempää kuin suklaa, ainakaan isoina määrinä, mutta kuitenkin: kuivatut hedelmät ja pähkinät. Olen hotkinut Rainbow’n California-sekoitusta ja saanut kerran mahani kipeäksi kun söin liikaa. Kuivatut hedelmät eivät tee kamalan kivaa vatsalle, jos niitä syö kourakaupalla, varsinkaan sellaiset, joiden säilöntäaineena on käytetty rikkidioksidia (E220). Tein samalla mielenkiintoisen havainnon: vaikka olen olevinani allerginen hasselpähkinöille, pystyn ihan vaivatta syömään kuorettomia sellaisia.

Olin eilen oikein pullantuoksuinen kotiäiti ja leivoin suklaakakkua. Tein sen vanhan tutun ohjeen mukaan ja korvasin vain jauhot gluteenittomilla. (Ja huomasin margariinia sulattaessani, että margariini haisee aivan helkkarin pahalle. Miten en ole aikaisemmin tajunnut?) Kakusta tuli tosi hyvää. Se oli rakenteeltaan semmoista, että siitä saisi hyviä muffinseja. Pitääpä ostaa muffinsivuokia ja kokeilla. Ja ripotella muffinsien päälle sitten vaikka sitä hasselpähkinää.

Se tietokoneraporttini muuten kusi. Myöhästyin. No, ensi keväänä sitten uudestaan. Josko saisin sen siihen mennessä valmiiksi. Mikäs kiire tässä, kun kotihoidontuki jatkuu toukokuulle saakka.

Flunssa oli, flunssa meni. Vieläkin on vähän pientä yskää ja poskionteloista vuotaa välillä tavaraa, mutta kyllä tämä tästä. Mies ja likkakin ovat jo terveinä. Toivon nyt sitten vaan, että se oli SE TAUTI, eikä vaan joku kausiflunssa.

Sain ensi viikolle ajan fysioterapiaan. Jospa hartiajumi alkaisi sillä aueta. Tämä on ihan älytöntä: en pysty edes piirtämään kuin varttitunnin kerrallaan ennen kuin hartiat vetävät itsensä jumiin ja päätä alkaa huimata. Koko yläselkä on niin jumissa, että ei tarvitse kuin pikkuisen painaa lihaksia kun minun tekee jo mieli ulvoa.

Tyroksiinia menee nykyään 56,25 mikroa, jonka koitan hivuttaa sinne 75 mikroon. D-vitamiinitkin uusin: ostin luontaistuotekaupasta D-Pearlseja. Saa nähdä, mitä maha tykkää oliiviöljypohjaisista vitamiineista.

Käytiin eilen pitkästä aikaa viettämässä iltaa. Harvinaista kyllä, keikka oli sunnuntaina. En olekaan ennen käynyt keikalla sunnuntaina. Tyttö oli yökylässä naapurin tädin luona. Me livistimme Lutakkoon katsomaan Swallow the Sunia ja Soulfallenia.

Tänä aamuna en sitten päässyt sängystä ylös. Meidän olisi pitänyt hakea tyttö kymmeneltä, mutta vaikka heräsin ekan kerran jo puoli 10, havahduin seuraavan kerran tasan kymmeneltä ja henkäisin saman tien: Voi vittu, kello on jo kymmenen! Nousin istumaan. Istuin vähän aikaa. Ja menin sitten uudestaan maate. En vaan yksinkertaisesti pysynyt pystyssä. Vaikka en ollut juonut illalla muuta kuin kokista ja vaikka olin nukkunut kahdeksan ja puoli tuntia, en jaksanut nousta vielä ylös. Nukuin sitten vielä hetken. Mies kävi onneksi hakemassa tytön.

Tänään myöskin otin ennätysannoksen tyroksiinia: 2 1/4 tablettia. Viime aikojen väsymys on taas ollut niin suurta, ettei ole tiennyt miten järjestää päivänsä, kun joka sekunti toivoo vaan pääsevänsä nukkumaan. Onhan tämä. Olen saanut nostaa annosta koko ajan nyt syksyn myötä. Mutta niinhän se on ollut jo vuosikausia, että syksyllä ja talvella olen ihan nuups. Toivottavasti asia korjaantuu nyt lääkityksellä.

Kurkku tuntuu vähän karhealta ja nenä vuotaa. Toivottavasti en vilustuttanut itseäni uudestaan eilen. 

Vähän alkaa jo kyrsiä tämä sairastaminen. Viimeksi oli näin pitkä flunssa lämpöilyineen joskus vuonna 2000.

Eilen oli kuumeeton päivä. Kävin jopa kaupassa, kun vessapaperi oli loppu. Tänäkin aamuna oli ihan hyvä olo, jos pikku yskää ja nenän vuotamista ei oteta lukuun. Oletin, että nyt se tauti on taittunut ja alkaa tervehtyminen. Vaihdoin päivällä akvaarioon vedetkin kun ne piti vaihtaa jo sunnuntaina. Mutmut, kappas kummaa, iltapäivästä alkoi olo mennä huonompaan. Väsytti, päässä humisi, palelsi, niveliä särki. Kuuden aikaan nousi taas lämpö. Mittasin korkeimmillaan 37,2, joka tuntui 38:lta vähintään.

Nyt puolen yhdeksän aikaan olo on taas kuumeeton. Keuhkoista nousee aika tavalla limaa, joka pistää yskittämään. Olo on aika pöllähtänyt, mutta sinänsä ihan ok. Juon kuumaa sitruunamelissateetä. Se ihme kyllä laskee kuumetta ja auttaa yskään. Yskään tosin auttaa mikä tahansa kuuma juoma, koska juoman lämpö tuhoaa viruksia.

Pandemrix-rokote on aiheuttanut jo kaksi keskenmenoa. Tietenkään näitä ei saa yhdistää rokotteeseen, mutta kummallista, että raskaus menee kesken niinkin pian rokotteen jälkeen. Ja miksi helkkarissa Pekka Puska vakuuttelee rokotteen olevan turvallinen raskaana oleville ja lapsille? Pandemrixin pakkausselosteessa lukee suoraan näin:

"Pandemrixiä valmistava yhtiö kerää tietoja rokotteen turvallisuudesta sen käytön aikana. Tähän sisältyvät tiedot sen sivuvaikutuksista ja turvallisuudesta lapsilla, vanhuksilla, raskaana olevilla naisilla, vakavasti sairailla potilailla ja ihmisillä, joiden puolustusjärjestelmässä on ongelmia."

Toisin sanoen, rokotetta ei ole vielä testattu kunnolla näillä riskiryhmillä. Me olemme koekaniineja.

Ja hei, ihan totta. Normaali kausi-influenssa tappaa vuosittain siinä tuhat henkeä, enimmäkseen heikkoja ja vanhoja ihmisiä. Sikainfluenssaan kuolee Suomessa arviolta 50-100 ihmistä. Ja taudista vöyhkätään kuin se olisi joku superpaiserutto.

Pandemrix-rokotteen hinta on noin 7 euroa per purkki. Montakos niitä olikaan tilattu Suomeen? Miten suuret voitot GlaxoSmithKline saa tästä farssista?

Rokote sisältää mm. elohopeaa (tiomersaali eli orgaaninen elohopea) ja skvaleenia. Tiomersaali on säilöntäaine ja myrkky, joka ei todellakaan kuulu ihmisruumiiseen. Se aiheuttaa mm. hermostovammoja suurina annoksina. Skvaleeni taas on hyödyllinen yhdiste ja aktioksidantti. Nämä kaksi ainetta menettävät melkoisen osan toksisuudestaan matkatessaan ruuansulatuskanavan läpi (vrt. puheet siitä miten saman elohopea-annoksen saa kourallisesta silakoita). Mutta kun skvaleenia ja elohopeaa piikitetään suoraan lihakseen, elimistön luonnollinen puolustusmekanismi eli ruuansulatusjärjestelmä ohitetaan, ja näistä aineista toinen muuttuu haitalliseksi ja toisesta tulee entistä voimakkaampi myrkky. Ns. persianlahdensyndroomalla sekä Guillain-Barrén oireyhtymällä on voimakas yhteys skvaleenia sisältäneisiin rokotteisiin.

Merkillistä on myös se, että maissa, joissa lapsia rokotetaan paljon, autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet epidemiaksi asti. Häiritsevätkö rokotteet yleensäkin ihmisen normaalia immuunijärjestelmää?

Pikkusiskoni on luultavasti possunuhassa. Muitakin tapauksia on ilmennyt kaveripiirissä, muutama ihan varmistettukin.

Me ollaan nyt sitten koko perhe kipeänä. Pikkulikalla vuotaa nokka ja on lämpöä, minä kärvistelen kurkkukivun/kaulakivun, nuhan ja yleisen paskan olon kourissa, ja ukko makaa reporankana sohvalla jo kolmatta päivää. Omalla kohdallani kuumetta oli eilen illalla melkein 38. Se oli korkein kuumelukemani sitten sen kevään omituisen munuaistulehduksen (mistä olen jälkeenpäin alkanut miettiä, että olikohan sekin joku raju influenssa, kun CRP oli kuitenkin kohtuu matala). En edes muista koska olisin viimeksi ollut nuhassa ja kuumeessa, joten kaipa tämä sitten on sitä kamalaa sikainfluenssaa. Koputan puuta kun sanon tämän, mutta jos tämä "sitä tautia" on, niin aika helkkarin vähällä näytettäisiin pääsevän. Mutta katsotaas uudestaan illalla, jos kuume taas nousee.

Se vaan pistää vituttamaan, että ollaan kaikki kipeänä yhtä aikaa. Jonkunhan on pakko käydä myös kaupassa välillä. Se on sitten se, jolla on kyseisellä hetkellä vähemmän kuumetta. Mies kävi eilen, minun vuoroni on tänään, koska vessapaperi unohtui. Ja sitähän kuluu kilometrikaupalla silloin kun on nuha. Kaupassakäynti tietää todennäköisesti sitä, että saan taas tänä iltana kuumetta, mutta minkäs teet, kun ei sitä hihaankaan viitsi niistää. Ja maitokin loppuu.

En varmaan selviäisi ilman Nasolinia ja Bepanthenia. Nokka vuotaa niin että sieraimet ja ylähuuli ovat kirkuvanpunaiset, ja on ainoastaan tuon Bepanthenin ansiota, ettei iho ole vileä mennyt rikki. Luultavasti kohta iskee huuliherpes. Se tulee aina kun on nuha.

Kissuudet ovat onneksi terveitä. (Jos ei oteta lukuun sitä, että toissayönä tuli pitkästä aikaa matolle pukli, luultavasti Pedolta koska se oksentaa aina markettiruuasta.) Niistä on tullut kaverukset. Olen pari kertaa päässyt todistamaan jopa keskinäistä nuolemisoperaatiota, vaikkakin Peto näyttäisi olevan aina se joka puuhan aloittaa.

Nyt sattuu. Koko eilisen päivän juili selkää tuosta alimpien kylkiluiden kohdalta, yöllä kipu vain koveni, ja nyt tuntuu siltä kuin tuossa pallean kohdalla olisi helvetin kireä vanne. Paleltaa ja kurkku on arka, muttei varsinaisesti kipeä.

Jos tämä on sitä possulenssua, niin antaa tulla vaan! Ei pelota, perkele! Vituttaa kylläkin. Minun piti tänään viedä SJ:lle kasa tärkeitä papereita, mutta tuskinpa minä lähden minnekään, jos tässä joku tauti on iskemässä.

Bonusta tälle päivälle siitä, että viime yönä sain jopa nukuttua.

Minuun on iskenyt käsittämätön vaiva: unettomuus. Minuun, joka ennen nukuin kevyesti 10-12 tuntia vuorokaudessa (ei sillä että se kuitenkaan olisi suuremmin virkistänyt). Viimekin yö meni pyöriessä. Kissat mekastivat, mutta ei se ollut syy siihen, etten nukahtanut. Nukuin puoliltaöin ehkä neljään ja näin uniakin, mutta sitten heräsin, ja sen jälkeen pari tuntia meni pyöriessä. Nukahdin uudestaan kuuden maissa. Heräsin kymmeneltä. Pääsin ylös vasta puoli 11, mikä on jo helkkarin myöhä ajankohta hakea lapsi aamupalalle.

Tämmöistä tämä on ollut viimeiset pari viikkoa jo. Hankala nukkua, kun jännittää koko ajan, milloin katit hajottavat jotakin. Peto oli yksinään oikein sävyisä ja kiltti, mutta totta kai kaverin kanssa tulee riehuttua. Myös yöllä. Mutta eivät kissat ole ainoa syy. On jotain muutakin, ja veikkaan, että se suurempi syy on jälleen kerran pielessä oleva kilpirauhaslääkitys. Sen puolesta puhuvat muutkin oireet. Taas paleltaa, pää on sumua, väsyttää, masentaa, vituttaa, turvottaa, mikään ei huvita.

Aika nopsaan kilpirauhaseni näemmä kuoleentuu, jos nyt yhtäkkiä pitääkin nostaa lääkitystä 1,5:stä tabletista jonnekin kolmeen. Puolestatoistahan aloitin tämän nostorumban.

Olis muutakin, asioita jotka vaivaavat mieltä eivätkä anna minulle rauhaa, mutta en nyt jaksa analysoida niitä.

Tässä vielä muutama uusi kuva kissuuksista.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaihdoin vanhemman Norton Antiviruksen uudempaan. Olin suunnitellut vaihtoa jo pidempään ja nyt se viimein toteutui noin viikko takaperin. Norton on mielestäni paras markkinoilla oleva virusohjelma, joten paremman täytyy olla helkkarin hyvä, että vaihdan.

Ongelmilta ei vältytty tälläkään kertaa. Yleensäkin tietokoneasennuksiin liittyy aina ylimääräistä työtä, koska tietokone ei ikinä kerralla käsitä miten sen pitäisi asiat hoitaa. Vanha Norton poistui mukisematta ja uusi asentui ihan sujuvasti. Sitten koneeni keksi, että digikamera ei enää sovi laitteistoon. Windows cannot start this device because its register information is incorrect or corrupted. Toisin sanoen, kun kameran tökkäsi piuhan päähän, ei tapahtunut yhtään mitään.

Kameran kanssa temppuillessa meni aikansa. En kerta kaikkiaan keksinyt mikä siinä olisi voinut olla vikana, kun kamera toimi muissa koneissa moitteetta ja USB-portitkin olivat kunnossa. Sitten huomasin, että muistitikkukin sanoi samaa. Ja se oli kiinni samassa USB-hubissa kuin kamera. Tämä johti minut miettimään, että ehkä hubi olikin rikki eivätkä laitteet. Mutta kun muistitikku kuitenkin toimi. Kamera ei.

Poistin kameran ohjelmistot. Boottasin koneen. Asensin ohjelmistot uudestaan. Ei toimi. Tein saman mänööverin kahdesti, ja sitten vasta ymmärsin kokeilla poistaa kameran ajurit. Sen tehtyäni käynnistin koneen uudestaan, kytkin kameran koneeseen ja laitoin sen päälle. Kappas, Windows alkoi heti asentaa ajureita. Ja nyt se toimii.

Ilmeisesti Norton sekoitti koneen rekisteriä sen verran, että pari laitetta tipahti pois. Ei kai siinä sen kummempaa.

Ei nyt oikeen tiedä olisiko tyytyväinen vai onneton. Viime yö oli varmaan ensimmäinen hiljainen yö viikkoon; hiljaisella tarkoitan siis sitä, että kissat eivät vinkuneet eivätkä temmeltäneet pitkin kämppää törmäillen seiniin ja pudotellen tavaroita. Johtui varmaan siitä, että pitkästä aikaa tajusimme sammuttaa valot yön ajaksi.

Mutta minä en silti nukkunut hyvin. Tuntuu, että koko yön vaan pyörin ja yritin nukahtaa. Odotin jännittyneenä, milloin kuuluu ensimmäinen naukaisu, jota seuraa toinen ja kolmas aina kahdenteenkymmeneen saakka. Ei kuulunut kuin yksi purrr iltayhdentoista aikaan. Sen jälkeen: hiljaisuus. (Paitsi sitten, kun ukko tuli nukkumaan ja alkoi kuorsata aamuviideltä.)

Nyt väsyttää. Olen uuvuksissa, ärtynyt ja sekava. Yritin kirjoittaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ajatukset ovat hajallaan kuin akanat tuulessa. Raivostuttavaa.

No, toivotaan, että tämä on tyroksiinitakapakkia. On nimittäin jo muutaman päivän ollut väsymystä.

Pitikin manata siitä tervehtymisestä. Eikö tänä aamuna sitten taas nenä vuotanut ja päässä suhissut ja vilunväreet menneet pitkin selkää. Ruokahalukin oli karannut hevon kuuseen. Tosin, kummallista kyllä, nyt puolenpäivän jälkeen olo on aika hyvä. Join kupillisen sitruunamelissateetä, nappasin D-vitamiinit (70 mikroa) ja kävin sitten lämpimässä suihkussa. Kai se sitten auttoi. Tosin eipä vielä kantsi vannoa. Katsellaan nyt.

Rauni-Leena Luukanen-Kildekin sitä mieltä, että sikainfluenssarokote on salajuoni, jolla pyritään tuhoamaan suuri osa maapallon ihmisväestä. Rokotteen kehittäneet yhtiöt ovat vetäytyneet vastuusta eivätkä korvaa rokotteen aiheuttamia sivuvaikutuksia ja kuolemantapauksia. Raskaana olevat naiset ja pienet lapset rokotetaan, että saadaan tuleva sukupolvi eliminoitua. Niinhän sitä hirvikantaakin harvennetaan: emät kaadetaan ensin, jotta saadaan syntyvyys laskuun.

Kieltämättä omassa mielessäni käväisi ohimennen sama ajatus kuin Luukainen-Kildellä. Jos maapallon väestöä haluttaisiin harventaa, tämä olisi pirun hyvä tapa; jäätyään kiinni laajasta kansanmurhasta rokotteen kehittelijät voisivat aina piiloutua tutkijan- ja lääkärintakin taakse ja sanoa, etteivät he tienneet rokotteen letaalisuudesta ja että he pyrkivät tekemään vain hyvää. Ihmisiä pelotellaan tällä sikainfluenssalla ihan liikaa. Mikään ei ole helpommin ohjailtavissa kuin pelkäävä ihminen.

Tietenkään rokote ei tappaisi heti. Se tappaisi ihmiset viiveellä, sanotaan vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä, niin mahdollisimman paljon porukkaa saisi myrkkyruiskeen ennen kuin kuolemantapaukset nousisivat otsikoihin ja ihmiset alkaisivat laskea yhteen yksi ynnä kaksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkea ei ole kerrottu. Joko tauti on tappavampi kuin luullaan, ja siksi rokotuksista hätäillään niin kamalasti, tai sitten se on lievempi kuin uskotellaan, mutta ihmiset halutaan vain rokottaa, koska lääketehtailla on näppinsä pelissä ja ne haluavat vain rahaa. Uskon enemmän jälkimmäiseen.

Antti Heikkilä on kirjoitellut rokotehysteriasta paljon viime aikoina. Olen seurannut hänen blogiaan ahkerasti ja suosittelen sitä muillekin. Enemmän sieltä tuntuu saavan puolueetonta ja hysterisoimatonta tietoa kuin esim. THL:n sivuilta tai lehdistä.

Tänään on isänpäivä. Meillä sitä juhlistettiin sillä tavalla, että vein ukkokullalle aamukahvit sänkyyn. Omaa isääni en juuri välitä muistaa. Ehkä asia muuttuu vielä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä raivo on vielä liian suurta.

Pikkusisko kävi kyläilemässä viikonlopun ajan. En tiedä johtuiko hänen vierailustaan vai mistä, että Tiku intoutui vinkumaan koko toissayön ja viime yönä myös tunnin verran. Rupesin jo toissayönä sitä vonkumista kuunnellessani miettimään, miten kissan äänijänteet saa poikki, ja pohdiskelin myös, että voisin ehkä heittää sen kissan parvekkeelta alas. En heittänyt. Enkä meinaa lähteä katkomaan toisen äänijänteitä. Mutta siitä olen satavarma, että jos vasta nyt selviää, että saimmekin taloomme yönaukujan, kissa lähtee salamana sinne mistä tulikin. Katsellaan nyt vielä pari viikkoa. Jos mankuminen yötä myöten jatkuu, minä en rupea joustamaan yhtään mihinkään suuntaan. Kuntoni kun romahtaa hyvin nopeasti, jos en saa nukkua rauhassa.

Kissoista puheen ollen, olemme joutuneet käyttämään mielikuvitusta ja keksimään luovia ratkaisuja muutamiin uuden kissan mukana tulleisiin ongelmiin. Tämä neropää nimittäin avaa kaikki ovet. Niinpä käänsimme kaikki ovenkahvat nurinpäin, paitsi vessan oven, josta kahvaa ilmeisesti ei saa käännettyä (eikä oikeastaan tarvitsekaan). Nyt, kun kahvat osoittavat kattoon ja aukeavat sivusuuntaan, Tiku on hyvin hämillään. Myös vaatekaappien oviin piti keksiä patentti; kissa kun heittäytyy selälleen ja kaapii oven alareunaa, kunnes ovi aukeaa. Minulla on vaatekaapissa pitkiä mekkoja ja hameita, joita en halua kissan kynsien repivän, ja lisäksi tuo tyttökin menee kaivamaan vaatteet lattialle, jos kaapin ovi on auki. Niinpä laitoin kaksipuoleista teippiä oven alareunaan. Tiku ei vielä ole kokeillut käpäliään teippiin, mutta sen ilme voi olla mielenkiintoinen, kun se huomaa ovenreunan muuttuneen inhottavan tahmaiseksi.

***

Sikainfluenssakohu senkun jatkuu. Iltalehti uutisoi eilen rokotusjonoissa sattuneista käsirysyistä, hoitajiin kohdistuneista uhkauksista sekä muutamista skandaaleista, kuten vaikka siitä, että eräässä koulussa osa oppilaista rokotetaan nyt ja toinen osa vasta parin viikon päästä. Aika värikästä touhua. Miten ihmiset eivät tajua pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin? Normaali kausi-influenssa tappaa enemmän porukkaa kuin tämä nasunuha. Olemme me suomalaiset helvetin helposti peloteltavaa kansaa. Toisaalta, jos tuo influenssavirus muuntuu pahempaan suuntaan, koko maapallolla ollaan helisemässä. Ukrainassa riehuu jo aika pelottava "keuhkorutto", joka on kuulemma sikalenssun versio sekin. Jotenkin en usko sitä. Tässä on vähän liikaa pelottelun makua mukana. Ja miten voi olla mahdollista, että sikainfluenssaan patentoitiin rokote viikkoja ennen kuin koko tautia oli edes todettu?

Oli miten oli, jos tauti ei tuon vakavammaksi muutu, niin minua ei rokoteta sen pahemmin kuin lastanikaan. Mielenkiintoista on muuten, että niissä maissa, joissa lapsia rokotetaan, autoimmuunitaudit lisääntyvät räjähdysmäisesti. Onneksi en rokottanut tytärtäni rotavirusta vastaan.

Ps. Niin, ja se minun muka alkamassa ollut flunssani jäi meinaamiseksi, eli terveiden kirjoissa ollaan taas. 

No nyt ovat kaikki kolme lohikäärmettä valmiita. Piirsin viimeistä valmiiksi kolme tuntia yhtä kyytiä, ja sen seurauksena käteni on kramppaamispisteessä ja hartioita särkee.

Tässä siis Vilho:

Sain ihan vasta kokoelman Tom & Jerry -pätkiä ja nauran niille katketakseni. Ne ovat ihan hulvattomia. Jerry’s Cousin -nimisessä jaksossa Jerryn muskeliserkku sanoo Jerrylle: "Ottaa ihan kato iisisti vaan, ei täs oo mitään hätää." Ja sitten Tom pudottaa keilapallon serkkuhiiren päälle. Kai tämän opetus on, että vannomatta paras.

Käytiin eilen anopin luona, ja anoppi oli vähän kipeä. Ajattelin, että tulkoon flunssa jos tulee, eihän sitä voi mitenkään estää. Niin se taisi nyt sitten tulla. Tänään olen kärsinyt lihaskivuista, päänsärystä ja kylmänväreistä, ja kurkussakin tuntuu olevan hiekkapaperia. Sika- tai perusinfluenssa tai ihan tavallinen räkätauti, ihan sama. Tulkoon. Ei haittaa. Niin kauan kuin ei tule mahatautia, kaikki on hyvin.

Keitin juuri sitruunamelissateetä pahinta särkyä helpottamaan. Mesiangervo olisi tehokkaampaa (itse asiassa mesiangervosta on aikoinaan uutettu salisyylihappo, joka on aspiriinin kipuun tehoava ainesosa), mutta sitä ei nyt ole. Salviakin voisi viedä nuhan aika tehokkaasti, vaikka se onkin helkkarin pahanmakuista.

Lueskelin tuossa äskettäin Antti Heikkilän blogia. Siellä pulistaan kovasti sikainfluenssasta, pandemiasta ja Pandemrix-rokotteesta. Jotkut kommentit siellä naurattivat ensin, kuten nyt vaikka tämä: "Tiedemies Joseph Mosse väitti elokuussa, että Baxterin Ukrainan tehtaassa kehitetään bioasetta, joka tullaan naamioimaan rokotteeksi. Aine sisältäisi kahta adjuvanttia sekä replikoitua 1918 H1N1-virusta. Baxter jäi aiemmin kiinni levitettyään elävää virusta kaiketi H5N1-rokotteen yhteydessä. Joku erehtyi kokeilemaan piikkiä koe-eläimille sillä seurauksella, että suurin osa kuoli parin päivän sisällä." Mistä sitten nousi kauhea haloo, että lintuinfluenssarokotteeseen meinasi livahtaa elävää virusta mukaan. Onneksi tämä huomattiin ennen kuin ne 72 kiloa rokotetta pääsivät maailmanlaajuiseen levitykseen.

Aluksi hymähtelin hauskalle salaliittoteorialle. Sitten tajusin, että tuo voi ihan hyvin olla totta, ja hymyni hyytyi. Ihmiset ovat kuitenkin loppupelissä niin hulluja ja nyt on päästy sellaiselle teknologian tasolle, että muutamakin sekopää voi saada aikaan laajaa tuhoa, kun niin sanotusti tietää mitä nappuloita painella. Tai no, hullu lienee väärä sana. Parempi ilmaus olisi peloissaan. Olen asioita pohdittuani tullut siihen tulokseen, että pelko on lähes kaikkien sotien, kansanmurhien ja "etnisten puhdistusten" taustalla. Pelko siitä, että toinen on parempi ja fiksumpi, pelko siitä, että toinen omistaa enemmän. Tai ihan yksinkertaisesti ilmaistuna, kuten Fernando Ribeiro lauloi, I have to kill you before you kill me.

Minua henkilökohtaisesti ottaa kupoliin kauhea hysterisointi sikainfluenssasta. Tutkimusten ja potilaskokemusten mukaan tauti on lievempi kuin normaali kausi-influenssa eikä siis tarvitse mitään muuta hoitoa kuin lepoa ja ravitsevaa ruokaa. Miksi siitä on noussut tällainen kohu? Montako tähän kamalaan ruttoon on kuollut viimeisen puolen vuoden sisällä? Suomessa kaksi, joista toinen oli pitkäaikaissairas. Ruotsissa on kuollut neljä vai viisi vanhusta rokotteen saatuaan, vaikka vanhustenhan ei pitänyt tähän influenssaan edes sairastua. Maailman kuolleisuusluvuista en tiedä, mutta veikkaan, että sikainfluenssaan itseensä kuolleita on kaikkiaan alle tuhat. Kuitenkin tauti on levinnyt hyvin laajalle. Jos kyseessä olisi todella vaarallinen tauti, kuolleisuus olisi huomattavasti korkeampi.

Mieleeni nousee kysymyksiä…

Miksi Suomi ei enää varmista, että oireilevat potilaat todella sairastavat H1N1-virusta, vaan kaikki flunssaoireiset kirjataan suoraan sikainfluenssatapauksiksi? Miksi testaamiset lopetettiin?

Miksi sikainfluenssarokote sisältää elohopeaa ja skvaleenia, jotka ovat molemmat myrkkyjä, erityisesti pienille lapsille ja raskaana oleville naisille (tai siis sikiölle) - siis juuri niille ryhmille, joille rokotetta suositellaan?

Miksi mm. Saksassa eliitti saa eri rokotetta kuin tavalliset Matti ja Maija Meikäläiset? Siinä rokotteessa ei ole elohopeaa eikä skvaleenia.

Miksei meille kerrota, että sikainfluenssarokotteen teho on vain 30-70% tautia vastaan? Se ei takaa sataprosenttista suojaa sairastumiselta. 

Miksi rokotuksen jälkioireita vähätellään? Monet ovat todella sairaita monta päivää rokotuksen jälkeen.

Toivon, että suomalaiset ajattelisivat omilla aivoillaan eivätkä uskoisi kaikkea mitä ylemmät tahot kertovat. Kun niillä ylemmillä tahoilla voi olla moottorina raha ja henkilökohtainen voitto sekä kunnian menetyksen pelko. Mitäs jos he ovatkin väärässä?

Jipii! Jumiutuneista niskoistani huolimatta olen onnistunut piirustamaan valmiiksi jo toisen tuttavan lapsille tulevan lohikäärmeen. Tämä olikin hankalampi kuin edeltäjänsä, ja se johtui paljolti erittäin paskasta violetista värikynästä, jolla suurin osa kärmestä piti värittää. Lisäksi violetti oli hyvin sotkevaa laatua. Sormet piti pitää kaukana jo väritetyistä alueista ja väritysjärjestys piti suunnitella tarkkaan.

Värityssuunnitelma. Tussiversio skannattiin ja Photoshopilla kokeiltiin eri värivaihtoehtoja. Tässä piti olla mustaa ja violettia, ja lisäksi tahdoin siihen tuon naamarin.

Ja valmis!

Tässä vielä luonnos seuraavasta. Tästä tulee sinivihreä, koska elementit ovat vesi ja maa:

Muoks: Linkki lisätty valmiiseen piirrokseen.

Aamusella kissat kävivät parinkymmenen sentin päässä toisistaan. Haistelivat, eivätkä murisseet tai sähisseet. Siitä meni hetki, niin ne nuuskivat toistensa neniä, edelleen ilman sähinöitä. Molemmat näyttävät olevan yhä vähän hämillään. Ja nyt ne eivät tahdo saada tarpeekseen toistensa tutkimisesta.

Minulla on ollut meneillään se Thyroxinin nostoprojekti. Söin viikon verran vuoropäivin 50 mikroa ja 43,75 mikroa. Nyt tasasin annoksen samaksi joka päivälle ja olen tainnut vihdoinkin päästä 50 mikroon ilman kamalia liikatoimintaoireita. Tässä aion sitten pysyä jonkun aikaa, jos se vain keholleni passaa. 50 mikrog. tuskin kuitenkaan on lopullinen annos. Aika huvittavaa, että olen hilannut annosta ylöspäin vuoden ajan ja päässyt vaivaiset 25 mikroa eteenpäin.

Ja hammaslääkärissäkin pitäisi taas käydä. Yhdestä maitohampaasta on puuttunut pala jo varmaan puoli vuotta. Saisi nekin murheenkryynit kaikki kiskoa irti (jäljellä olevat 3 maitohammasta siis), ei niistä ole kuin haittaa.

Lisäys klo 12:33: Posti toi tänään kaksi ponia sekä aarteen, jota olen metsästänyt jo vuosia: kirjan nimeltä Malja ja miekka. Bongasin kyseisen opuksen huutonetistä joku aika sitten ja olin sen nähtyäni pudota penkiltä. Kirja ei kai ole mikään harvinaisuus, mutta en ole nähnyt sitä myynnissä yhtään missään. Se saattaa johtua siitä, että Malja ja miekka on painettu 20 vuotta sitten, tai sitten siitä, että sen aihepiiri (naisten asema yhteiskunnassa ja sota ja se, miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa) on monelle ihmiselle sietämätön käsitellä, eikä kirjasta ole siksi koskaan tullut kovin kuuluisaa. Minusta se on läpimurtoteos. Mutta monia läpimurtoja osataan arvostaa vasta vuosikymmeniä niiden keksimisen jälkeen. Voisin kirjoittaa kirjasta pidemmänkin postauksen, kunhan jaksan.

Kissaprojekti etenee ihan hyvin. Kumpikaan ei ole vielä hyökännyt toisen kimppuun, yhtäkään korvatillikkaa en ole nähnyt, eivätkä kattimukset tunnu kumpikaan edes haluavan tapella. Tiku tahtoisi kovin tutustua, Peto taas sähisee. Mutta eivät nuo kaikenkaikkiaan kovin aggressiivisilta vaikuta. Kuitenkin tiedän, että jossain vaiheessa vielä tanner tärisee…

Tiku on jo uskaltautunut vessaan, mutta syömäpuoli takkuaa vielä. Muutamia raksuja se rouskutteli kyllä viime yönä. Silittää kattia ei vielä saa, vaan se väistää silittävät kädet ihan kuin niissä olisi myrkkyä.

Meillä on nyt kaksi kissaa. Tänään saapui Tiku, kuusivuotias punavalkoinen kolli (eunukki siis). Edellisten kissakokemusten perusteella odotin jo villiä sähinää ja murinaa ja hyökkäilyä puolin ja toisin, mutta yllätyksekseni ensikohtaaminen menikin ihan rauhallisesti.

Tiku aloitti tutustumiskierroksensa keittiöstä. Tässä vaiheessa Peto oli jo karannut minun huoneeseeni, koska L:llä, joka kissan toi, oli koiransa mukanaan. Peto pelkää muita eläimiä. Tikun vessa asetettiin keittiön nurkkaan (josta se siirretään veskiin tai eteiseen niin nopeasti kuin mahdollista), ja kolli sai ensin nuuskia keittiön. Sitten aukaisin oven ja päästin sen muualle huoneistoon.

Totta kai kissaa pelotti. Kämpässä haisi toinen katti, mutta sitä toista ei näkynyt missään. Tiku hiipi eteenpäin matalana, häntä pulloharjana. Se olisi ollut huvittavaa ellei raukka olisi selvästi ollut niin peloissaan.

Sitten Tiku päätyi minun huoneeseeni, jossa Peto makasi tuolillani kuin kuningatar. Ne näkivät toisensa. Kumpikin jähmettyi. Peto luimisti korvat ja sähisi, muttei liikkunut. Tikun karvat nousivat pystyyn ja häntä painui lattiaa vasten. Kolli oli selkeästi peloissaan ja hämillään siinä missä Peto oli ärtynyt. Kumpikaan ei kuitenkaan näyttänyt aggressiiviselta, ja välikohtaus sujui rauhallisesti. Tiku perääntyi ja lähti pois huoneesta. Peto jäi aloilleen, mutta heti, kun toinen kissa oli poistunut näkyvistä, se nousi ja kurkotteli kaulaansa nähdäkseen minne se katosi.

Nyt ne molemmat kyyhöttävät asemissaan. Tiku piiloutui akvaariopöydän jalan ja verhon taakse, Peto livahti kylppäriin ja hyppäsi yöpaikalleen kaapin päälle.

Sähinöitä ja kynsintöjä odotellen…