Meillä on nyt kaksi kissaa. Tänään saapui Tiku, kuusivuotias punavalkoinen kolli (eunukki siis). Edellisten kissakokemusten perusteella odotin jo villiä sähinää ja murinaa ja hyökkäilyä puolin ja toisin, mutta yllätyksekseni ensikohtaaminen menikin ihan rauhallisesti.

Tiku aloitti tutustumiskierroksensa keittiöstä. Tässä vaiheessa Peto oli jo karannut minun huoneeseeni, koska L:llä, joka kissan toi, oli koiransa mukanaan. Peto pelkää muita eläimiä. Tikun vessa asetettiin keittiön nurkkaan (josta se siirretään veskiin tai eteiseen niin nopeasti kuin mahdollista), ja kolli sai ensin nuuskia keittiön. Sitten aukaisin oven ja päästin sen muualle huoneistoon.

Totta kai kissaa pelotti. Kämpässä haisi toinen katti, mutta sitä toista ei näkynyt missään. Tiku hiipi eteenpäin matalana, häntä pulloharjana. Se olisi ollut huvittavaa ellei raukka olisi selvästi ollut niin peloissaan.

Sitten Tiku päätyi minun huoneeseeni, jossa Peto makasi tuolillani kuin kuningatar. Ne näkivät toisensa. Kumpikin jähmettyi. Peto luimisti korvat ja sähisi, muttei liikkunut. Tikun karvat nousivat pystyyn ja häntä painui lattiaa vasten. Kolli oli selkeästi peloissaan ja hämillään siinä missä Peto oli ärtynyt. Kumpikaan ei kuitenkaan näyttänyt aggressiiviselta, ja välikohtaus sujui rauhallisesti. Tiku perääntyi ja lähti pois huoneesta. Peto jäi aloilleen, mutta heti, kun toinen kissa oli poistunut näkyvistä, se nousi ja kurkotteli kaulaansa nähdäkseen minne se katosi.

Nyt ne molemmat kyyhöttävät asemissaan. Tiku piiloutui akvaariopöydän jalan ja verhon taakse, Peto livahti kylppäriin ja hyppäsi yöpaikalleen kaapin päälle.

Sähinöitä ja kynsintöjä odotellen…