Olen löytänyt suklaan rinnalle uuden herkun. Tämä on tuskin sen terveellisempää kuin suklaa, ainakaan isoina määrinä, mutta kuitenkin: kuivatut hedelmät ja pähkinät. Olen hotkinut Rainbow’n California-sekoitusta ja saanut kerran mahani kipeäksi kun söin liikaa. Kuivatut hedelmät eivät tee kamalan kivaa vatsalle, jos niitä syö kourakaupalla, varsinkaan sellaiset, joiden säilöntäaineena on käytetty rikkidioksidia (E220). Tein samalla mielenkiintoisen havainnon: vaikka olen olevinani allerginen hasselpähkinöille, pystyn ihan vaivatta syömään kuorettomia sellaisia.

Olin eilen oikein pullantuoksuinen kotiäiti ja leivoin suklaakakkua. Tein sen vanhan tutun ohjeen mukaan ja korvasin vain jauhot gluteenittomilla. (Ja huomasin margariinia sulattaessani, että margariini haisee aivan helkkarin pahalle. Miten en ole aikaisemmin tajunnut?) Kakusta tuli tosi hyvää. Se oli rakenteeltaan semmoista, että siitä saisi hyviä muffinseja. Pitääpä ostaa muffinsivuokia ja kokeilla. Ja ripotella muffinsien päälle sitten vaikka sitä hasselpähkinää.

Se tietokoneraporttini muuten kusi. Myöhästyin. No, ensi keväänä sitten uudestaan. Josko saisin sen siihen mennessä valmiiksi. Mikäs kiire tässä, kun kotihoidontuki jatkuu toukokuulle saakka.

Flunssa oli, flunssa meni. Vieläkin on vähän pientä yskää ja poskionteloista vuotaa välillä tavaraa, mutta kyllä tämä tästä. Mies ja likkakin ovat jo terveinä. Toivon nyt sitten vaan, että se oli SE TAUTI, eikä vaan joku kausiflunssa.

Sain ensi viikolle ajan fysioterapiaan. Jospa hartiajumi alkaisi sillä aueta. Tämä on ihan älytöntä: en pysty edes piirtämään kuin varttitunnin kerrallaan ennen kuin hartiat vetävät itsensä jumiin ja päätä alkaa huimata. Koko yläselkä on niin jumissa, että ei tarvitse kuin pikkuisen painaa lihaksia kun minun tekee jo mieli ulvoa.

Tyroksiinia menee nykyään 56,25 mikroa, jonka koitan hivuttaa sinne 75 mikroon. D-vitamiinitkin uusin: ostin luontaistuotekaupasta D-Pearlseja. Saa nähdä, mitä maha tykkää oliiviöljypohjaisista vitamiineista.

Puraisin eilen kieleeni, ja jälki on sen mukaista. Puhe kuulostaa vähän siltä kuin minulla olisi iso peruna suussa. Se olisi hauskaa, jos kieleen ei koskisi niin vietävästi vieläkin.

Olen tässä tehnyt vähän salapoliisityötä ja etsiskellyt toinen toistaan mielenkiintoisempia teorioita siitä miksi suomalaiset eivät voi hyvin. Eniten kallistun ruokavalion puoleen. Suomen viralliset ruokasuositukset ovat päin mäntyä. Tietoisuus sokerin, lisäaineiden ja liiallisten hiilihydraattien selkeästä haitallisuudesta elimistöön alkaa nousta kansan keskuudessa, mutta valitettavasti ihmisistä suurin osa tekee aina niin kuin korkeampi taho (= päättäjät, kuningas, presidentti, lääkäri, psykologi…) sanoo. Yle uutisoi jo kesällä merkillisestä asiasta: suomalaiset syövät yhä terveellisemmin (lue: käyttävät enemmän leipää ja kevyttuotteita), mutta ovat entistä lihavampia, ja erilaiset elintasosairaudet, kuten diabetes, jatkavat räjähdysmäisesti kasvuaan. Olisikohan tässä jokin ristiriita? No, jos onkin, kukaan muu kuin Antti Heikkilä ei uskalla sanoa sitä julkisesti.

Eläin- ja maitorasvojen syytä sydäntauteihin on toitotettu meille vuosikymmeniä, vaikka se todistettiin vääräksi jo 60-luvulla. Tässä kysymys: jos eläinrasvat ovat niin haitallisia ja aiheuttavat muka lihomista ja tyhmistymistä ja diabetesta ja sydänkohtauksia ja verisuonitukoksia ja keskenmenoja, ja vaikka niiden syömistä on jatkuvasti vähennetty ja suomalaiset syövät vähemmän eläinperäisiä rasvoja kuin koskaan aikaisemmin, niin miksi ihmeessä me sitten olemme lihavampia ja voimme huonommin kuin ikinä? Miksi voimme niin kehnosti, vaikka korvaamme kinkun leipäpalalla ja hedelmillä ja sipaisemme leivän päälle Keijua tai Beceliä ja valmistamme ruokamme rypsiöljyyn voin sijaan? Ja toisekseen, jos ne eläinrasvat lihottavat ja ovat niin pahaksi, niin miksi sitten luonnonvaraiset pedot ovat niin hoikkia ja hyväkuntoisia (nehän syövät saalistaan rasvan suuresti nautiskellen) - ja miksi kuivaruokaroskaa syövä kotikissa tai -koira lihoo ja hilseilee?

Totuus on, että eläinrasvat eivät ole elimistölle pahaksi. Ne ovat sitä vastoin paras rasvan muoto, jota elimistömme voi hyödyntää. Kasvirasvat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa ja jopa vaarallisia. Esimerkiksi rypsiöljyssä on aivan liikaa Omega6-rasvaa, joka muuntuu elimistössä haitallisiksi aineiksi. (Omega3-rasvat sen sijaan ovat elimistölle hyväksi, mutta niitä saa eläinrasvoista, ei kasveista.) Mutta toinen totuus on se, että nykyisten tehotuotannolla tuotettujen eläinten liha ja sisäelimet ovat erittäin huonoa ravintoa. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että eläimille syötetään täyttä roskaa. Miten ihmeessä voidaan olettaa, että eläin, joka syö lajilleen täysin sopimatonta (tai edes osittain sopimatonta) ravintoa, olisi meille hyvää ruokaa?

Ravinto, jota meille suositellaan, ei todellakaan vastaa ihmisen ihanneruokavaliota. Ruokaympyrä on täyttä potaskaa. Meitä on johdettu harhaan vuosikausia. En tiedä, enkä edes halua ajatella, onko syynä silkka tietämättömyys ja halu olla uskollinen vanhoille totuuksille. Olisi liian kauheaa ajatella, että ravintotieteilijät ovat tienneet totuuden mutta olleet hiljaa, koska sairaat ihmiset tarvitsevat lääkkeitä - ja tästähän hyötyy lääketeollisuus. Kuinka moni suomalainen syö esimerkiksi aivan turhaan kolesteroli-, mieliala-, vatsa- ym. lääkkeitä oireisiin, jotka poistuisivat ruokavaliota muuttamalla? Mutta eihän tätä voida sallia. Eihän terveellisestä ruokavaliosta saa tiedottaa, koska sitä ei voi patentoida. Ei luonnollisia ruokia voi kukaan omistaa eikä niillä voi rahastaa. Ja hui kamala, ihmiset saattaisivat oikein syömällä päästä jopa lääkkeistä eroon!

Gluteenipitoiset viljat ovat ihmiselle pahaksi. En olisi yhtään yllättynyt, vaikka muutamien vuosien päästä ilmenisi, että nykyiset vehnä, ruis ja ohra ovat suurin syypää sydän- jan verisuonitauteihin, alzheimerin tautiin, kilpirauhassairauksiin ja diabetekseen, noin muutaman esimerkin mainitakseni. Olen itse voinut huomattavasti paremmin kun jätin kaikki viljat paitsi kauran pois. En tiedä, olenko keliaakikko, mutta viljat eivät minulle sovi.

Monet lääkärit ja muutkin ihmiset sanovat, että tiettyjen tautien (kuten nyt vaikka autoimmuunisairauksien) kanssa on ihan yksi lysti mitä syömme ja miten, koska ne taudit puhkeavat, jos ovat puhjetakseen. Tästä syystä niitä ei myöskään muka voi parantaa tai helpottaa ruokavaliolla, eikä ruokavalio muka olennaisesti paranna olotilaa (väsymystä, masennusta, mielialanmuutoksia, vatsaongelmia jne). Mutta tämähän on ihan täyttä potaskaa. Otetaanpa esimerkiksi autot. Dieselauto on suunniteltu kulkemaan dieselillä. Mitä sille tapahtuu, kun sen polttoainetankkiin pannaan bensaa? Tai toisinpäin, mitä bensa-autolle tapahtuu, jos sitä yritetään saada kulkemaan dieselillä? Vastaus: se kulkee huonosti. Ja jos sen koneistoa yritetään voidella vaikka saippualla moottoriöljyn sijasta, se lakkaa hyvin pian kulkemasta tykkänään. Entäs jos joku yhtäkkiä keksisi, että autot kulkevat parhaiten rypsiöljyllä tai lentopetrolilla tai nestesaippualla, ja se auto, joka ei kulje, on viallinen malli ja/tai sillä pitäisi vain ajaa enemmän niin helpottaisi? Tunkisivatko ihmiset autojensa bensatankkiin rypsiöljyä tai nestesaippuaa ja sitten vaihtaisivat autonsa, kun se kieltäytyy kulkemasta, tai yrittäisivät vaan ajaa sillä entistä kovempaa jotta asia korjaantuisi?

Ihan samalla tavalla ihminenkin tarvitsee oikeanlaista ja laadukasta "bensaa" toimiakseen, ajatellakseen ja tunteakseen mahdollisimman hyvin. Ei ole ihan sama, mitä syömme. Ei sekään ole ihan sama, miten syömme. Sen, joka tunkee itseensä einespitsoja, vehnäpaahtoleipää (kenties vielä kevytmargariinilla), sipsiä, limsoja ja karkkeja, ei tarvinne ihmetellä, kun aivot ovat kuin puuroa ja kilot kertyvät ja aina vaan väsyttää. Tässä tapauksessa liikkuminen ei auta, jos ruokavalio on virheellinen. Sama homma tapahtuu, jos noudattaa virallista ruokavaliota, eli jättää rasvat pois (juuri ne eläinrasvat) ja täyttää itsensä leivällä, makaroonilla ja pastalla: ihminen lihoo ja väsyy ja aivotoiminta heikkenee. Myös erilaisia sairauksia ja allergioita saattaa puhjeta. Mutta se väsy ja kilojen kertyminen on ihan varma juttu. Ihmiselimistö toimii sillä tavalla, että jos rasvaa ei tule, aivot tulkitsevat, että nyt on nälänhätä, ja alkavat varastoida kaiken mahdollisen energian. Elimistö käy säästöliekillä ja läskit senkun pysyvät vaikka miten liikkuisi. Läskien sijaan hiilihydraattien syöjä alkaa menettää lihaksiaan. Ja meitä kannustetaan tällaiseen ruokavalioon!

Minun olotilani senkun paranee: nostelin tyroksiinia syksyn myötä, rupesin syömään D-vitamiinilisää ja käytän ruuanlaitossa runsaasti mahdollisimman käsittelemättömiä elintarvikkeita (sekä tietysti paistamisessa voita tai Oivariinia, kevytmargariiniroskaan en koske pitkällä tikullakaan). Nyt on pää virkistynyt, epätodelliset olot on poissa, uni maistuu ja vatsaoireet ovat loppuneet. Gluteenitonta ruokista on nyt takana kaksi kuukautta. Ja nyt mies valittaa samoja oireita kuin minä ennen kuin rupesin ottamaan selvää mistä on kyse! Mutta hän syökin ihan mitä sattuu…

Kannattaa tutustua Antti Heikkilän teksteihin. Siinä on fiksu mies, joka tietää mistä puhuu.

Ulkona on kaunis ilma. Aurinko paistaa, mutta on kuitenkin kohtalaisen viileä, ja tuuli puhaltelee mukavasti. Ja minä vaan kökötän sisällä. Olen istuskellut koko päivän tietokoneella ja kiristellyt hampaitani. Olo on ihan jees muuten, mutta nyt on tullut uudeksi kivaksi oireeksi jatkuva huimaus. Pää on kuin ilmapallo ja fiilis samantapainen kuin pikku hiprakassa. En uskalla mennä ulos jos ei ole ihan pakko, kun en ole varma, pysynkö pystyssä. Olisi noloa joutua konttaamaan takaisin kotiovelle.

Tämä tilanne ärsyttää minua ihan kauheasti. Olisi niin kiva viedä pikkuakka pihalle, hiekkikselle ja keinumaan, mutta kun en uskalla. Niinpä istun vain täällä ja odotan, että huimaus loppuu. En yhtään tiedä mistä se johtuu. Korvani eivät soi eivätkä hartiat ole jumissa. Kenties se liittyy jännityspäänsärkyyn, joka vaivaa minua nykyään vähän väliä.

Vatsakipu on helpottanut. Taas kerran. Saa nähdä, koska se iskee uudestaan. Olen pysytellyt tiukasti gluteenittomalla ruokiksella, eikä lipsahduksia ole enää tapahtunut.

Hoksasin muuten, mikä siinä tyroksiininostossa meni pieleen: olin nostanut annosta liian nopsaan. Olisi pitänyt vielä sinnitellä ainakin viikko entisessä annoksessa. Korjasin asian, ja tänään on ollut vähän virkeämpi fiilis, kun otin taas sen 1 3/4 tabua.

Jospa tästä vielä noustaisiin! Johan viime vuosi meni hirmu kivasti. Tilastollinen todennäköisyys on puolellani: koska 2008 oli hyvä vuosi, ja 2009 taas on mennyt täysin päin mäntyä, niin 2010:an on taas pakko olla hyvä.

Aloitin muuten sen kilpirauhasblogin. Aion kopsata aiheeseen liittyvät postaukseni täältä sinne, kunhan jaksan. Otin tarkoituksella eri nimen (joskin kuvan saattavat jotkut tunnistaa), koska en välttämättä halua ihmisten liittävän näitä kahta blogia toisiinsa.

Pitikin mennä mainostamaan, ettei sitä paniikkia ole vielä tullut. Nyt se sitten romahti niskaan. Otin tänään sen 50 mikroa ja nyt mennään lujaa: kädet vapisee ja sydän hakkaa. Ahdistus lepattaa ajatusten perällä. Joudun jatkuvasti taistelemaan sitä vastaan, sillä jos annan hitustakaan periksi, päälle iskee paniikkikohtaus. Kuitenkin tiedän, ettei ole hätää: tiedän mistä tämä johtuu ja tiedän miten se loppuu. Jos menee oikein pahaksi vielä tänään, jätän huomisen tyroksiinit pois kokonaan ja jatkan ylihuomenna vaikka puolellatoista. Hohhoijaa. On tämä säätämistä.

Vatsa on taas kiukutellut myös. Tuntuu, että on ihan samanlaisia oireita kuin ennen gluteenittoman ruokavalion aloitusta, tosin ei läheskään yhtä pahoina. No, koitan kuitenkin pysyä dieetillä sen muutaman kuukauden, että näen, onko siitä oikeasti mitään hyötyä.

Ensimmäinen onnistunut gluteeniton päivä takana. Korvasin neljän viljan puuron kaurapuurolla ja leivät riisikakuilla. Pullaan ja kekseihin en ole koskenut, vaikka mieli tekisi. Perjantaina pääsen kauppaan äidin kanssa; silloin on pakko hakea niitä Semperin pikkuleipiä. Vetäisen sitten varmaan koko paketin samana iltana, mutta so what. Vatsa on parempi. Ei ole koskenut koko päivänä eikä ole ollut huono olo. En usko, että ruokavalio auttaa näin nopsaan, mutta toivoa aina saa.

Olen tosiaan tämän viikon yksinhuoltaja. Ukko on töissä viikon putkeen ja palajaa kotiin vasta sunnuntaina. Tylsää on.

Ai joo, tässä toinen niistä uusista huppareista, joista puhuin pari postausta sitten. Tämä ihanuus on Leather Heavenista:

Ja hihat:

Kaveri löysi tuon ja toi sen minulle. Maksoi ruhtinaalliset kolme euroa.

Tällä viikolla on myös tulossa muutama poni. Sormet syyhyää jo päästä puunailemaan niitä. Tosin edellistenkin jäljiltä kädet on kuivat kuin saddukeuksen sandaali, mutta nou hätä, käsirasva on keksitty. (Ilmeisesti kuuma vesi + astianpesuaine + PataPata ei tee iholle kauhean hyvää?)

Snif. Pipareita tulee ikävä. Ja lakuja. Ja kaikenlaisia herkkuja, joissa on viljaa. Nyt, kun ruokavalio on rajoitettu, en vaan voi olla ajattelematta kaikkea mitä en saa syödä.

Keräilen itselleni diagnooseja kuin kissa kärpäsiä, mutta ei se haittaa, koska pakkohan tässä on joku selvyys saada siihen, mikä minua vaivaa kun elimistö ei toimi oikein mitenkään. Olen muistaakseni aikaisemminkin maininnut epäileväni itselläni keliakiaa. Se oli silloin vuosia sitten, kun vatsavaivat olivat ihan älyttömät eikä niihin näyttänyt olevan mitään järjellistä syytä. Nyt on ihan samoin: oireet ovat palanneet. Olen niin kyllästynyt tappelemaan elimistöni kanssa joka päivä, sietämään vatsakipuja (kouristuksia, jomottavaa kipua tai pientä nipistelyä, kaikki on koettu), ilmavaivoja, ripulin ja ummetuksen vuorottelua, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, mahan turpoamista, väsymystä ja anemiaa, ja olen korviani myöten täynnä itsehoitokonsteja oireiden lievittämiseen: kaurapuuroa aamuin illoin, maitohappobakteerituotteita, kamomilla- ja piparminttuteetä, vitamiineja, rautaa, rentoutumismenetelmiä. Nyt on pakko tehdä jotain.

Päätin siis kääntyä gluteenittoman ruokavalion puoleen. Mainittakoon nyt vielä kertaukseksi, että minulta ei ole otettu ohutsuolesta koepalaa (ajatuskin toimenpiteestä saa aikaan kauhukohtauksen), mutta vuosia sitten tutkittaessa minulta löytyi keliakialle altistava geenipuutos. Se ei hämmästyttänyt minua, koska isän puolella suvussa kulkee jos jonkinlaista vatsavaivaa. Tarkasti sanottuna lausunnossa lukee näin: Tutkittavalla havaittiin keliakialle altistavaan HLA-haplotyyppiin DQ2 kuuluva riskialleeli DQB1*0201. Hänen genotyyppiinsä kuuluu suurentunut riski sairastua keliakiaan. Lukion mikrobiologian kursseista on viimeinkin hyötyä. Tajuan mitä tuossa sanotaan.

Aloitan dieetin tänään. Ehdin jo päivemmällä hotkaista lautasellisen neljän viljan puuroa, mutta nou hätä, tuskinpa se asiaa muuttaa suuntaan tai toiseen, kun olen jo 25 vuotta syönyt viljoja. Kokeilen gluteenitonta puolisen vuotta ja katson paraneeko olo. Ruokavaliosta lähtevät siis pois kaikki muut leivät paitsi puhdas kauraleipä (ruisleipää tulee ikävä), kalapuikot, lihapullat, suurin osa valmisruuista (maksalaatikko, lohikeitto ja kanakeitto ovat gluteenittomia!), keksit (paitsi ne Semperin gluteenittomat suklaapikkuleivät, jotka ovat ihan helvetin hyviä, joskin törkeän kalliita), pullat ja kakut (no niitä ei ole tullut syötyä aikoihin), pastat… joudun karsimaan viljapainotteista ruokavaliotani siis aika raskaalla kädellä. Mutta hyvä uutinen on se, että suklaasta ei tarvitse luopua! Olen muutenkin jo vaihtanut maitosuklaan tummaan. Pandan tumma suklaa on sikamaisen hyvää.

Toivottavasti tää nyt tepsis. Paranisi olo nyt edes vatsan osalta prkl. Kenties viime aikojen ahdistuskohtauksetkin ovat johtuneet ihan vaan siitä, kun keho pettää alta eikä yhtään tiedä mikä on vikana. Se, mihin olen tottunut luottamaan (= oma itse) ei olekaan yhtäkkiä enää niin varmaa.