Brimiltä tarttui tämmöinen kysely matkaan.

 

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?

- Luultavasti samaa kuin nytkin: istuin tietokoneella ja yritin keksiä tekemistä.

 

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?

- Kunnan kautta, koskapa hän on tyttäreni perhepäivähoitaja.

 

Onko sinulla paljon rutiineja?

- Eiköhän noita aika paljon ole. Herään aamulla aika lailla samaan aikaan, heitän lääkkeet naamaan, haen tytön aamupalalle ja syön itse. Pyrin käymään suihkussakin jossain välissä. Joskus on kiva poiketa rutiineista, mutta pääasiassa noudatan niitä ihan sen takia että elämässä säilyisi joku järjestys.

 

Oletko rehellinen?

- Yleensä. Haluan olla rehellinen, mutta myös tahdikas. Joskus mielistelin ihmisiä, koska pelkäsin, ettei minua hyväksytä jos olen eri mieltä tai rehellinen (ja eihän minua hyväksyttykään). Teen sitä vieläkin silloin tällöin, huomaamattani tosin. Pyrin siitä eroon koko ajan.

 

Miksi asut siellä missä asut?

- Olen asunut tässä kaupungissa 22 vuotta elämästäni. En osaa asua muualla. Mutta jos kysymys koskee sitä paikkaa/asuntoa, jossa nyt asun, niin en muuten tiedä; sen takia koska muualtakaan ei saanut kämppää. En haluaisi asua tällä seudulla.

 

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?

- Osaan nyt. En yleensä…

 

Koska viimeksi teit itse ruokaa?

- Aamulla, kun keitin puuroa.

 

Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?

- Siis ihan ensimmäiseksi? Se taisi olla joskus 12-vuotiaana, kun ostin jonkun Apulannan levyn.

 

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?

- Istun. Tuolilla.

 

Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?

- Mies, tytär ja kissa. Kaikki tulevat toimeen keskenään eikä kukaan ole vielä yrittänyt tappaa ketään toista.

 

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?

- Haluaisin, ettei olisi mikään tulipalopakkanen, koska olen lähdössä viihteelle.

 

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?

- Muutama. Mutta koska ne eivät ole enää salaisuuksia, jos puhun niistä, niin en puhu niistä.

 

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.

- Näen hyvin paljon unia. Joskus on vaikea tietää unessa, näenkö unta vai olenko valveilla. Viimeisin uni, jonka muistan, koski erästä tuttavaani. Hän oli värjännyt pitkän tukkansa kirkkaanpunaiseksi ja hänellä oli pitkä musta takki. Ei paha

 

Oletko enemmän ujo kuin villi?

- Vähän molempia. Riippuu päivästä ja seurasta.

 

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?

- Aistin.

 

Ketä kättelit viimeksi?

- Luulisin, että erään tuttavaperheen miestä, joka haluaa aina kätellä kun tavataan.

 

Mitä näet kun suljet silmät?

- Kohtauksia eilen katsomastani elokuvasta Prinsessapäiväkirjat.

 

Kuinka monet kengät omistat?

- Seitsemät, mutta niistä vain muutamat ovat kävelykelpoiset. Loput ovat rikki tai sitten niissä on semmoinen korko etten enää jaksa kävellä niillä.

 

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?

- 300? Lauloin taustalaulajana lukion kevätjuhlassa.

 

Mikä oli päivän paras juttu?

- Se, että menkat alkavat selvästi loppua.

 

Luokitteletko ihmisiä?

- Tietyllä tapaa, joo, täytyy tunnustaa.

 

Kuinka korkealta katselet maailmaa?

- 5. kerroksesta tällä hetkellä…

 

Onko sinulla lemmikkieläimiä?

- Kissa ja akvaario. Molemmat ovat kultaakin kalliimpia.

 

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä?

- Rohkeus.

 

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?

- Äitiin. Sekä ulkonäöllisesti että luonteellisesti.

 

Uskotko ihmeisiin?

- Edguyn sanoituksia lainaten: I believe in miracles, they happen every day. Eli siis uskon.

 

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?

- Molemmat yhtä kiireisiä tai kiireettömiä…

 

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?

- En ehkä iloinen, mutta tyytyväinen. Olo on ollut aika hyvä viimeisen viikon ajan.

 

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?

- Yhden heistä, mutta hän kuoli kun olin viidentoista.

 

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?

- Itserakkaus, kärsimättömyys, päällepäsmäröinti, pelkuruus.

 

Oletko kateellinen muille ihmisille?

- Joillekin, kyllä, olen ihan rehellisen kateellinen. :D

 

Oletko ollut kirpparilla myymässä?

- Olen, mutta siitä on kauan.

 

Koska eletään elämän parasta aikaa?

- Silloin kun elämässä on hyvä kausi. Ei ole olemassa yhtä hyvää aikaa elämässä, vaan monia. Ne tulevat ja menevät. Hyvää aikaa seuraa aina huono aika ja päinvastoin.

 

Kuinka monta serkkua sinulla on?

- Kolme, enkä ole nähnyt yhtäkään heistä vuosikausiin.

 

Kirjoitatko päiväkirjaa?

- Kirjoitan, joskin olen siinä aika luvattoman laiska.

 

Koska olet viimeksi itkenyt?

- Viikko sitten? Kun tuntui ettei se väsymys ja pääsumu lopu ikinä.

 

Mikä muistuttaa viime kesästä?

- Metallinoppa, jonka sain viime kesänä eräältä ystävältäni.

 

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?

- Varmasti ainakin jollekin. En kuitenkaan usko ihmisen korvaamattomuuteen maailmankaikkeuden kannalta. Lajina ihminen on täysin hyödytön ja vielä vaarallinenkin.

 

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.

- Tummanruskea, hiukan punertavaan taittuva.

 

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?

- Rikun ja Rikhardin.

 

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?

- En… mikähän tämän kysymyksen pointti oli?

 

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?

- Eipä taida olla. En myöskään usko käsitteeseen ”ruma”. Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, ja kaunis luonne kaunistaa entisestään. Vastaavasti kusipäät ovat aina rumempia kuin miltä näyttävät.

 

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?

- Teininä tuota tuli harrastettua paljonkin, mutta lopetin sen, kun tajusin, miten paljon meikatut silmät kutisivat yöllä.

 

Osaatko keittää riisiä?

- Osaan.

 

Pidätkö yksinäisyydestä?

- Tarkoitetaanko tässä yksinäisyyttä vai yksin olemista? Viihdyn yksikseni, mutta olisi kauheaa olla aina yksinäinen.

 

Onko sinulla unelmia?

- On, paljonkin. Joskus tuntuu ettei elämässä muuta olekaan.

 

Lempivuodenaikasi?

- Kaikki. Jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä, enkä voisi elää jos joku niistä puuttuisi.

 

Kopsatkaa, jos huvittaa. Näitä on ihan kiva väsäillä silloin tällöin.

Oikeastaan minun olisi pitänyt tänään olla koulussa. En ollut. Ja oikeastaan minun pitäisi olla koulussa huomennakin, mutta en tiedä saanko kyytiä. Vähän hankala mennä bussilla kouluun, jonne ei kulje busseja.

Koska pikkulikka oli tänään hoidossa, minä ja mies käytiin kirpparilla. Kierreltiin pari kirppistä läpi (minä lähinnä ponien toivossa) ja löydettiin kaksi kirjaa, kaksi leffaa ja yksi peli. Ei yhtä ainoaa ponia! Talvisin niitä löytyykin jostain syystä vähän vähemmän kuin kesällä. Kirjat olivat Mysteerien maailma ja Kingin Uneton yö, joista ensimmäinen on vähän hassu mutta mielenkiintoinen ja jälkimmäinen myös vähän hassu mutta hemmetin hyvin kirjoitettu. Leffat taas olivat Anger Management ja Los Sin Nombre eli Nimetön. Anger Management oli loistava. Katsoin sen juuri äsken. Nimettömän olen nähnyt joskus 2003, ja silloin se piti minut hereillä seuraavan yön. Se on ehkä hirvittävin leffa mihin olen ikinä törmännyt. En ole ihan varma kykenenkö enää katsomaan sitä nykyisillä hermoillani, mutta vaikka en kykenisikään, se on kiva lisä dvd-hyllyyn. Kuitenkin kohtuu harvinainen tapaus kyseessä.

Huomenna miehellä onkin sitten taas aika työkkäriin. Siellä sitten päätetään, syödäänkö seuraavan kuukauden kuluessa muutakin kuin makaronia vaiko ei. Eikö ole mukavaa? Mieletön miten ottaa päähän tämä nykyinen systeemi. Kaikki työkokeilut sun muut paskaduunit saisi tehdä laittomiksi. Ei noissa työkkärin työkokeiluissa muuten mitään pahaa ole, mutta kun kunnat ja valtio käyttävät niitä, jotta niiden ei tarvitsisi palkata ihmisiä ihan oikeasti. Nykyajan orjatyötä. Kuntien työntekijöistä yli puolet on kuulemma ns. työelämään valmentautuvia työttömiä. Ja vitut se oikeasti mihinkään työelämään valmentaa. Se valmentaa vain entistä pidempään ja nöyryyttävämpään työttömyyteen ja luukuilla juoksemiseen. Jos työkkärin työelämävalmennuspaikat lopetettaisiin, vapautuisi ihan oikeita työpaikkoja, joista saisi ihan oikeaa palkkaakin - koska firmojen ja kuntien olisi pakko palkata ihmisiä sen sijaan että ne "palkkaisivat" heitä ilmaiseksi.

Koulukin stressaa. En varmaan ikinä onnistu parissa näytössä, vaikka kemiassa koska en vaan kerta kaikkiaan tajua niitä laskuja, ja kaiken kukkuraksi vituttaa kun sinne iivantiiraan pitää mennä aina kimppakyydeillä. Sinne kulki busseja vielä sanotaan viitisen vuotta sitten. Ei kulje enää, kun bussiyhtiöt säästävät. Huvittaisi niin maan vietävästi vilkuttaa sillekin opinahjolle hauskaa loppuelämää, mutta tuota opintovelkaa on kertynyt sen verran kivasti, että minun on ehkä pakko saada ne paperit ja päästä töihin. Siis olettaen että edes pääsen töihin.

Ja mihin kaikki lumi katosi? Ei se ennen ole parissa päivässä sulanut vaikka onkin ollut nollakelejä! Mikä piru tätä maata vaivaa?

Noni, illan optimismiannos täynnä. Nyt voin mennä nukkumaan.

Brim nakkasi kätösiini haasteen. Tässä tulee:

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Omituisia tapoja… hmm…

1. Peseydyn aina "järjestyksessä" kun olen suihkussa. Jos en pese itseäni tietyllä rutiinilla, unohdan, mitä olen jo pessyt ja mitä en. Pesen myös hampaat aina just tietyssä järjestyksessä, sillä tavalla, mikä opittiin jo pentuna hammaslääkärissä.

2) Puhun itsekseni. Kuulemma itsekseen höpisevät ihmiset ovat älykkäitä! (Tai sitten umpihulluja.) Ei kun siis puhun itselleni, en millekään näkymättömille kavereille. En tiedä miksi. Olen aina tehnyt sitä. Tosin pyrin rajoittamaan sitä julkisella paikalla liikkuessani, ja samoin, jos meillä on vieraita tai jos mies on kotona. Lapsen kuullen sen sijaan kehtaa jutella itselleen. Tähän samaan kategoriaan lukeutuu varmaan myös se, että laulan kotona. Voi naapuriparkoja…

3) Ei voi mennä ulos, jos ei ole meikattu kulmakarvoja ja ripsiä. Luultavasti perua niiltä ajoilta, kun sain tuon tuostakin kuulla olevani ruma.

4) Luen sängyssä. Raahaan aina jonkun kirjan sänkyyn ja lueskelen sitä ennen kuin tuntuu että silmät eivät enää pysy auki. Silloin, kun on menossa joku isompi kirjoitusprojekti, luen aina illalla mitä olen päivällä kirjoittanut, merkkaan niihin korjaukset ja korjaan ne koneelle seuraavana päivänä. Olen kai maailman ainoita harrastelijakirjailijoita, jotka lukevat ja korjaavat omia teoksiaan.

5) Kun pesen meikkejä pois, pesen aina vain toisen silmän kerrallaan. Minulla on joku pakkomielle pitää ympäristöä silmällä. Sekin on luultavasti lapsuudesta peräisin.

Haastan Cheetahbirdin, Katyan ja PinkRockaBabyn kertomaan omituisuuksistaan. Muita en blogimaailmasta tunnekaan.

Persoonallisuustestin mukaan olen…

74% - Ulospäinsuuntautunut (Ohoh!)
40% - Psykoottinen (Kjäh kjäh)
74% - Neuroottinen (Täh. miten niin…)
29% - Valheellinen (Mitä, minäkö?)

Täältä.

Nyt luonkin ihan oman meemin.

Säännöt:
- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen sanan kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostakin siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

 

1. Kampa.

Iskä antoi meille joka joulu lahjaksi paketin kampoja, "kun ne aina hukkuu jonnekin". Siis joka joulu.

 

2. Lintu.

Olin kova lintubongari joskus kahden-kolmentoista vanhana. Joskus toivoin, että olisin ollut lintu. Rakastan lintuja yhä. Lapsena minulla oli joka kesä lemmikkinä ainakin kolme siipirikkoa lintua, vaikka äiti kielsi tuomasta niitä sisälle. Toin kuitenkin. Eihän poloisia nyt voinut uloskaan jättää kuolemaan. (Kuolivat ne silti useimmiten…) 

 

3. Meri.

Kävimme Norjassa Lofooteilla kesällä 1994 (vai olikohan se 1993) ja 1999 ja viivähdimme hetken saariston kärjessä meren rannalla. Meri oli upea, lumoava. Sen toisella puolella oli Amerikka.

 

4. Kitara.

Kun olin viidentoista, iskä sai isoveljeltään perintönä sikahienon 70-luvun puoliakustisen Landolan. Sain soitellakin sillä vähän, mutta pääosin iskä varjeli aarrettaan visusti.

Lapsena tykkäsin tunkea iskän akustisen kitaran kaikukoppaan kaikenlaisia pieniä esineitä. Iskä ei siitä suuremmin pitänyt ja tonki esineet kitaransa uumenista aina kiukusta puhisten.

 

5. Kello.

Tämä oli mysteeri. Sain joskus yhdeksänvuotiaana uuden, valkoisen rannekellon. Tykkäsin siitä kovasti ja pidin sitä joka päivä. Sitten yksi aamu en löytänytkään sitä enää mistään. Olin illalla laskenut sen pöydälleni, ja aamulla se oli kadonnut. En löytänyt sitä koskaan. Tosin siinä asunnossa tapahtui muutakin, kaikenlaista outoa.

 

6. Oksentaminen.

Pikkusiskollani oli mieletön matkapahoinvointi alle kymmenen vanhana - ja taisipa olla vielä vanhempanakin aina linja-autossa. Muistan miten hän aina oksensi autossa. Aina. Se oli inhottavaa, istua siinä vieressä ja haistaa ja kuulla se kaikki - ja sitten minulle oltiin vihaisia, kun lausuin tämän mielipiteeni ääneen. Muistan miten istuin autossa joko sormet korvissa ja ikkuna auki, tai sitten pidellen nenästäni kiinni ja korvalappustereoiden volyymit täysillä.

 

7. Mummo.

Tähän en voi sanoa muuta kuin että voi kun minulla olisi normaali mummo. Edes toinen niistä. 

 

8. Kirja.

Kun olin joku vuoden, parin ikäinen, vetelin kuulemma kirjahyllystä kaikki käsiini ulottuvat kirjat lattialle kerta toisensa jälkeen. Lapsena myös luin paljon. Itse asiassa luin melkoisen mielettömiä määriä. Rakastan lukemista edelleen, ja minulla on tallessa pari lapsuuteni suosikkikirjaa, esimerkiksi Jänis Vemmelsäären ja Kettu Repolaisen tarinoita.

 

9. Pipo.

Ala-asteella minulla oli valkoinen pipo, jossa oli neljä eriväristä tupsua. Muistaakseni ne tupsut olivat kaikki neonvärisiä. Koulun kiusaajapoika nappasi välitunnilla pipon päästäni ja huusi: "Pipo päässä, järki jäässä."
Seiskaluokalla ei sopinut pitää pipoa. Minulla oli yksi pipo, ja äiti pakotti minut laittamaan sen päähäni talvipakkasilla. Pidin sitä tasan niin kauan kunnes pääsin pois kotipiiristä ja sitten heitin sen reppuun. Ja päätä paleli loppumatkan.

 

10. Matematiikka.

Ala-asteella olin aika hyvä matikassa. Yläasteella rupesin sitten vihaamaan sitä, kun en osannutkaan enää mitään. Yläasteella meillä oli matematiikanopettaja, joka oli myös koulun vararehtori. Hän oli vittumainen ukko, joka opetti suunnilleen sillä asenteella, että häntä ei kiinnosta oppiiko kukaan vai ei, kunhan oppilaat istuvat hiljaa. Joka kurssin alussa hän sanoi, että hänen tunneillaan ei sitten syödä eikä juoda mitään - ja sitten hän tuli itse luokkaan kahvikuppi kourassa.

 

11. Metsä.

 Metsä oli lapsena turvani, lempipaikkani. Se on sitä edelleen. Talomme vieressä oli kallioinen sekametsä. Vietin siellä varmaan 3/4 lapsuudestani.

 

12. Ukkonen.

 Sinä kesänä, kun olin joku kahdentoista vanha (eli siis joskus vuonna 1996), oli kovin ukkonen mitä olen ikänäni nähnyt. Salamoi ja jymisi kuin viimeistä päivää ja taivaalta satoi marmorikuulan kokoisia rakeita. Olimme silloin kolmestaan kotona, minä ja siskoni, ja kyyristelimme asuntomme läpi kulkevassa käytävässä kaukana ikkunoista. Äiti kun oli sanonut, ettei ukkosella saa seistä ikkunan edessä, koska jos salama iskee lähelle, voi sokeutua.
Olin joku kymmenen, yhdentoista vanha, kun vanhempani vuokrasivat mökin. En muita mistä päin se oli, mutta olimme siellä viikonlopun. Minä ja isosiskoni nukuimme aitassa ja yöllä oli järjettömän kova ukkonen. Pelkäsimme sikana että salama iskee aittaan (mikä oli kyllä hyvin epätodennäköistä kun ympärillä oli satamäärin korkeita mäntyjä.

 

13. Hiukset.

Lapsena en pahemmin tukastani huolehtinut. Olin melkoinen luonnonlapsi. Hiukset saivat olla puhtaat tai likaiset, takussa tai selvät, ihan sama, minä rymysin metsässä enkä välittänyt. Yläasteella sitten rupesin tuskailemaan kun tukkani oli mielestäni ihan älyttömän ohut (mitä se ei todellakaan oikeasti ole). En kehdannut pitää poninhäntää, kun luulin että kaikki katsovat että onpas tuolla likalla ohut tukka, ja nauravat minulle sitten. Joskus murrosiässä aloin pestä tukkaani lähes hysteerisesti joka päivä, koska ala-asteella olin saanut kuulla siitä että tukkani oli muka aina likainen. Tosiasiassa pesin hiuksiani silloinkin muutaman päivän välein, mikä on ihan sopiva aikataulu jos ei vielä ole tullut murkkuikään.

 

14. Sisko/veli (valitse toinen).

 No tietysti sisko. Tai molemmat siskot. Minulla on maailman ihanimmat siskot, nuorempi ja vanhempi! Enempää ei kai tarvitse sanoa.

 

15. Ikkuna.

Olisinko ollut yhdeksän vanha kun minulla oli kausi, jolloin minua vaivasi merkillinen kammo. Minua pelotti mielettömästi, että joku pahantahtoinen henkilö koputtaisi asuntomme ikkunaan! Mistä lie pelko tullut. Pelkäsin niin hysteerisenä tuota ikkunaan koputtelua, että useimpina öinä nukuin paitsi verhot kiinni, myöskin sormet korvissa, etten kuulisi jos joku koputtaisi ikkunaa. Pelko oli tosin melkoisen typerä siksi, koska suurin osa kämppämme ikkunoista oli 2-3 metriä maanpinnan yläpuolella. Vain minun huoneeni ikkuna oli niin matalalla että siitä saattoi lapsikin kurkata sisään. 

 

No niin. Haastan tähän meemiin Brimin, Katyan, Cheetahbirdin ja Maha Kalin. Muita en blogimaailmasta oikein tunnekaan.