Olen löytänyt suklaan rinnalle uuden herkun. Tämä on tuskin sen terveellisempää kuin suklaa, ainakaan isoina määrinä, mutta kuitenkin: kuivatut hedelmät ja pähkinät. Olen hotkinut Rainbow’n California-sekoitusta ja saanut kerran mahani kipeäksi kun söin liikaa. Kuivatut hedelmät eivät tee kamalan kivaa vatsalle, jos niitä syö kourakaupalla, varsinkaan sellaiset, joiden säilöntäaineena on käytetty rikkidioksidia (E220). Tein samalla mielenkiintoisen havainnon: vaikka olen olevinani allerginen hasselpähkinöille, pystyn ihan vaivatta syömään kuorettomia sellaisia.

Olin eilen oikein pullantuoksuinen kotiäiti ja leivoin suklaakakkua. Tein sen vanhan tutun ohjeen mukaan ja korvasin vain jauhot gluteenittomilla. (Ja huomasin margariinia sulattaessani, että margariini haisee aivan helkkarin pahalle. Miten en ole aikaisemmin tajunnut?) Kakusta tuli tosi hyvää. Se oli rakenteeltaan semmoista, että siitä saisi hyviä muffinseja. Pitääpä ostaa muffinsivuokia ja kokeilla. Ja ripotella muffinsien päälle sitten vaikka sitä hasselpähkinää.

Se tietokoneraporttini muuten kusi. Myöhästyin. No, ensi keväänä sitten uudestaan. Josko saisin sen siihen mennessä valmiiksi. Mikäs kiire tässä, kun kotihoidontuki jatkuu toukokuulle saakka.

Flunssa oli, flunssa meni. Vieläkin on vähän pientä yskää ja poskionteloista vuotaa välillä tavaraa, mutta kyllä tämä tästä. Mies ja likkakin ovat jo terveinä. Toivon nyt sitten vaan, että se oli SE TAUTI, eikä vaan joku kausiflunssa.

Sain ensi viikolle ajan fysioterapiaan. Jospa hartiajumi alkaisi sillä aueta. Tämä on ihan älytöntä: en pysty edes piirtämään kuin varttitunnin kerrallaan ennen kuin hartiat vetävät itsensä jumiin ja päätä alkaa huimata. Koko yläselkä on niin jumissa, että ei tarvitse kuin pikkuisen painaa lihaksia kun minun tekee jo mieli ulvoa.

Tyroksiinia menee nykyään 56,25 mikroa, jonka koitan hivuttaa sinne 75 mikroon. D-vitamiinitkin uusin: ostin luontaistuotekaupasta D-Pearlseja. Saa nähdä, mitä maha tykkää oliiviöljypohjaisista vitamiineista.

Käytiin eilen pitkästä aikaa viettämässä iltaa. Harvinaista kyllä, keikka oli sunnuntaina. En olekaan ennen käynyt keikalla sunnuntaina. Tyttö oli yökylässä naapurin tädin luona. Me livistimme Lutakkoon katsomaan Swallow the Sunia ja Soulfallenia.

Tänä aamuna en sitten päässyt sängystä ylös. Meidän olisi pitänyt hakea tyttö kymmeneltä, mutta vaikka heräsin ekan kerran jo puoli 10, havahduin seuraavan kerran tasan kymmeneltä ja henkäisin saman tien: Voi vittu, kello on jo kymmenen! Nousin istumaan. Istuin vähän aikaa. Ja menin sitten uudestaan maate. En vaan yksinkertaisesti pysynyt pystyssä. Vaikka en ollut juonut illalla muuta kuin kokista ja vaikka olin nukkunut kahdeksan ja puoli tuntia, en jaksanut nousta vielä ylös. Nukuin sitten vielä hetken. Mies kävi onneksi hakemassa tytön.

Tänään myöskin otin ennätysannoksen tyroksiinia: 2 1/4 tablettia. Viime aikojen väsymys on taas ollut niin suurta, ettei ole tiennyt miten järjestää päivänsä, kun joka sekunti toivoo vaan pääsevänsä nukkumaan. Onhan tämä. Olen saanut nostaa annosta koko ajan nyt syksyn myötä. Mutta niinhän se on ollut jo vuosikausia, että syksyllä ja talvella olen ihan nuups. Toivottavasti asia korjaantuu nyt lääkityksellä.

Kurkku tuntuu vähän karhealta ja nenä vuotaa. Toivottavasti en vilustuttanut itseäni uudestaan eilen. 

Vähän alkaa jo kyrsiä tämä sairastaminen. Viimeksi oli näin pitkä flunssa lämpöilyineen joskus vuonna 2000.

Eilen oli kuumeeton päivä. Kävin jopa kaupassa, kun vessapaperi oli loppu. Tänäkin aamuna oli ihan hyvä olo, jos pikku yskää ja nenän vuotamista ei oteta lukuun. Oletin, että nyt se tauti on taittunut ja alkaa tervehtyminen. Vaihdoin päivällä akvaarioon vedetkin kun ne piti vaihtaa jo sunnuntaina. Mutmut, kappas kummaa, iltapäivästä alkoi olo mennä huonompaan. Väsytti, päässä humisi, palelsi, niveliä särki. Kuuden aikaan nousi taas lämpö. Mittasin korkeimmillaan 37,2, joka tuntui 38:lta vähintään.

Nyt puolen yhdeksän aikaan olo on taas kuumeeton. Keuhkoista nousee aika tavalla limaa, joka pistää yskittämään. Olo on aika pöllähtänyt, mutta sinänsä ihan ok. Juon kuumaa sitruunamelissateetä. Se ihme kyllä laskee kuumetta ja auttaa yskään. Yskään tosin auttaa mikä tahansa kuuma juoma, koska juoman lämpö tuhoaa viruksia.

Pandemrix-rokote on aiheuttanut jo kaksi keskenmenoa. Tietenkään näitä ei saa yhdistää rokotteeseen, mutta kummallista, että raskaus menee kesken niinkin pian rokotteen jälkeen. Ja miksi helkkarissa Pekka Puska vakuuttelee rokotteen olevan turvallinen raskaana oleville ja lapsille? Pandemrixin pakkausselosteessa lukee suoraan näin:

"Pandemrixiä valmistava yhtiö kerää tietoja rokotteen turvallisuudesta sen käytön aikana. Tähän sisältyvät tiedot sen sivuvaikutuksista ja turvallisuudesta lapsilla, vanhuksilla, raskaana olevilla naisilla, vakavasti sairailla potilailla ja ihmisillä, joiden puolustusjärjestelmässä on ongelmia."

Toisin sanoen, rokotetta ei ole vielä testattu kunnolla näillä riskiryhmillä. Me olemme koekaniineja.

Ja hei, ihan totta. Normaali kausi-influenssa tappaa vuosittain siinä tuhat henkeä, enimmäkseen heikkoja ja vanhoja ihmisiä. Sikainfluenssaan kuolee Suomessa arviolta 50-100 ihmistä. Ja taudista vöyhkätään kuin se olisi joku superpaiserutto.

Pandemrix-rokotteen hinta on noin 7 euroa per purkki. Montakos niitä olikaan tilattu Suomeen? Miten suuret voitot GlaxoSmithKline saa tästä farssista?

Rokote sisältää mm. elohopeaa (tiomersaali eli orgaaninen elohopea) ja skvaleenia. Tiomersaali on säilöntäaine ja myrkky, joka ei todellakaan kuulu ihmisruumiiseen. Se aiheuttaa mm. hermostovammoja suurina annoksina. Skvaleeni taas on hyödyllinen yhdiste ja aktioksidantti. Nämä kaksi ainetta menettävät melkoisen osan toksisuudestaan matkatessaan ruuansulatuskanavan läpi (vrt. puheet siitä miten saman elohopea-annoksen saa kourallisesta silakoita). Mutta kun skvaleenia ja elohopeaa piikitetään suoraan lihakseen, elimistön luonnollinen puolustusmekanismi eli ruuansulatusjärjestelmä ohitetaan, ja näistä aineista toinen muuttuu haitalliseksi ja toisesta tulee entistä voimakkaampi myrkky. Ns. persianlahdensyndroomalla sekä Guillain-Barrén oireyhtymällä on voimakas yhteys skvaleenia sisältäneisiin rokotteisiin.

Merkillistä on myös se, että maissa, joissa lapsia rokotetaan paljon, autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet epidemiaksi asti. Häiritsevätkö rokotteet yleensäkin ihmisen normaalia immuunijärjestelmää?

Pikkusiskoni on luultavasti possunuhassa. Muitakin tapauksia on ilmennyt kaveripiirissä, muutama ihan varmistettukin.

Me ollaan nyt sitten koko perhe kipeänä. Pikkulikalla vuotaa nokka ja on lämpöä, minä kärvistelen kurkkukivun/kaulakivun, nuhan ja yleisen paskan olon kourissa, ja ukko makaa reporankana sohvalla jo kolmatta päivää. Omalla kohdallani kuumetta oli eilen illalla melkein 38. Se oli korkein kuumelukemani sitten sen kevään omituisen munuaistulehduksen (mistä olen jälkeenpäin alkanut miettiä, että olikohan sekin joku raju influenssa, kun CRP oli kuitenkin kohtuu matala). En edes muista koska olisin viimeksi ollut nuhassa ja kuumeessa, joten kaipa tämä sitten on sitä kamalaa sikainfluenssaa. Koputan puuta kun sanon tämän, mutta jos tämä "sitä tautia" on, niin aika helkkarin vähällä näytettäisiin pääsevän. Mutta katsotaas uudestaan illalla, jos kuume taas nousee.

Se vaan pistää vituttamaan, että ollaan kaikki kipeänä yhtä aikaa. Jonkunhan on pakko käydä myös kaupassa välillä. Se on sitten se, jolla on kyseisellä hetkellä vähemmän kuumetta. Mies kävi eilen, minun vuoroni on tänään, koska vessapaperi unohtui. Ja sitähän kuluu kilometrikaupalla silloin kun on nuha. Kaupassakäynti tietää todennäköisesti sitä, että saan taas tänä iltana kuumetta, mutta minkäs teet, kun ei sitä hihaankaan viitsi niistää. Ja maitokin loppuu.

En varmaan selviäisi ilman Nasolinia ja Bepanthenia. Nokka vuotaa niin että sieraimet ja ylähuuli ovat kirkuvanpunaiset, ja on ainoastaan tuon Bepanthenin ansiota, ettei iho ole vileä mennyt rikki. Luultavasti kohta iskee huuliherpes. Se tulee aina kun on nuha.

Kissuudet ovat onneksi terveitä. (Jos ei oteta lukuun sitä, että toissayönä tuli pitkästä aikaa matolle pukli, luultavasti Pedolta koska se oksentaa aina markettiruuasta.) Niistä on tullut kaverukset. Olen pari kertaa päässyt todistamaan jopa keskinäistä nuolemisoperaatiota, vaikkakin Peto näyttäisi olevan aina se joka puuhan aloittaa.

Nyt sattuu. Koko eilisen päivän juili selkää tuosta alimpien kylkiluiden kohdalta, yöllä kipu vain koveni, ja nyt tuntuu siltä kuin tuossa pallean kohdalla olisi helvetin kireä vanne. Paleltaa ja kurkku on arka, muttei varsinaisesti kipeä.

Jos tämä on sitä possulenssua, niin antaa tulla vaan! Ei pelota, perkele! Vituttaa kylläkin. Minun piti tänään viedä SJ:lle kasa tärkeitä papereita, mutta tuskinpa minä lähden minnekään, jos tässä joku tauti on iskemässä.

Bonusta tälle päivälle siitä, että viime yönä sain jopa nukuttua.

Minuun on iskenyt käsittämätön vaiva: unettomuus. Minuun, joka ennen nukuin kevyesti 10-12 tuntia vuorokaudessa (ei sillä että se kuitenkaan olisi suuremmin virkistänyt). Viimekin yö meni pyöriessä. Kissat mekastivat, mutta ei se ollut syy siihen, etten nukahtanut. Nukuin puoliltaöin ehkä neljään ja näin uniakin, mutta sitten heräsin, ja sen jälkeen pari tuntia meni pyöriessä. Nukahdin uudestaan kuuden maissa. Heräsin kymmeneltä. Pääsin ylös vasta puoli 11, mikä on jo helkkarin myöhä ajankohta hakea lapsi aamupalalle.

Tämmöistä tämä on ollut viimeiset pari viikkoa jo. Hankala nukkua, kun jännittää koko ajan, milloin katit hajottavat jotakin. Peto oli yksinään oikein sävyisä ja kiltti, mutta totta kai kaverin kanssa tulee riehuttua. Myös yöllä. Mutta eivät kissat ole ainoa syy. On jotain muutakin, ja veikkaan, että se suurempi syy on jälleen kerran pielessä oleva kilpirauhaslääkitys. Sen puolesta puhuvat muutkin oireet. Taas paleltaa, pää on sumua, väsyttää, masentaa, vituttaa, turvottaa, mikään ei huvita.

Aika nopsaan kilpirauhaseni näemmä kuoleentuu, jos nyt yhtäkkiä pitääkin nostaa lääkitystä 1,5:stä tabletista jonnekin kolmeen. Puolestatoistahan aloitin tämän nostorumban.

Olis muutakin, asioita jotka vaivaavat mieltä eivätkä anna minulle rauhaa, mutta en nyt jaksa analysoida niitä.

Tässä vielä muutama uusi kuva kissuuksista.

Ei nyt oikeen tiedä olisiko tyytyväinen vai onneton. Viime yö oli varmaan ensimmäinen hiljainen yö viikkoon; hiljaisella tarkoitan siis sitä, että kissat eivät vinkuneet eivätkä temmeltäneet pitkin kämppää törmäillen seiniin ja pudotellen tavaroita. Johtui varmaan siitä, että pitkästä aikaa tajusimme sammuttaa valot yön ajaksi.

Mutta minä en silti nukkunut hyvin. Tuntuu, että koko yön vaan pyörin ja yritin nukahtaa. Odotin jännittyneenä, milloin kuuluu ensimmäinen naukaisu, jota seuraa toinen ja kolmas aina kahdenteenkymmeneen saakka. Ei kuulunut kuin yksi purrr iltayhdentoista aikaan. Sen jälkeen: hiljaisuus. (Paitsi sitten, kun ukko tuli nukkumaan ja alkoi kuorsata aamuviideltä.)

Nyt väsyttää. Olen uuvuksissa, ärtynyt ja sekava. Yritin kirjoittaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ajatukset ovat hajallaan kuin akanat tuulessa. Raivostuttavaa.

No, toivotaan, että tämä on tyroksiinitakapakkia. On nimittäin jo muutaman päivän ollut väsymystä.

Pitikin manata siitä tervehtymisestä. Eikö tänä aamuna sitten taas nenä vuotanut ja päässä suhissut ja vilunväreet menneet pitkin selkää. Ruokahalukin oli karannut hevon kuuseen. Tosin, kummallista kyllä, nyt puolenpäivän jälkeen olo on aika hyvä. Join kupillisen sitruunamelissateetä, nappasin D-vitamiinit (70 mikroa) ja kävin sitten lämpimässä suihkussa. Kai se sitten auttoi. Tosin eipä vielä kantsi vannoa. Katsellaan nyt.

Rauni-Leena Luukanen-Kildekin sitä mieltä, että sikainfluenssarokote on salajuoni, jolla pyritään tuhoamaan suuri osa maapallon ihmisväestä. Rokotteen kehittäneet yhtiöt ovat vetäytyneet vastuusta eivätkä korvaa rokotteen aiheuttamia sivuvaikutuksia ja kuolemantapauksia. Raskaana olevat naiset ja pienet lapset rokotetaan, että saadaan tuleva sukupolvi eliminoitua. Niinhän sitä hirvikantaakin harvennetaan: emät kaadetaan ensin, jotta saadaan syntyvyys laskuun.

Kieltämättä omassa mielessäni käväisi ohimennen sama ajatus kuin Luukainen-Kildellä. Jos maapallon väestöä haluttaisiin harventaa, tämä olisi pirun hyvä tapa; jäätyään kiinni laajasta kansanmurhasta rokotteen kehittelijät voisivat aina piiloutua tutkijan- ja lääkärintakin taakse ja sanoa, etteivät he tienneet rokotteen letaalisuudesta ja että he pyrkivät tekemään vain hyvää. Ihmisiä pelotellaan tällä sikainfluenssalla ihan liikaa. Mikään ei ole helpommin ohjailtavissa kuin pelkäävä ihminen.

Tietenkään rokote ei tappaisi heti. Se tappaisi ihmiset viiveellä, sanotaan vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä, niin mahdollisimman paljon porukkaa saisi myrkkyruiskeen ennen kuin kuolemantapaukset nousisivat otsikoihin ja ihmiset alkaisivat laskea yhteen yksi ynnä kaksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkea ei ole kerrottu. Joko tauti on tappavampi kuin luullaan, ja siksi rokotuksista hätäillään niin kamalasti, tai sitten se on lievempi kuin uskotellaan, mutta ihmiset halutaan vain rokottaa, koska lääketehtailla on näppinsä pelissä ja ne haluavat vain rahaa. Uskon enemmän jälkimmäiseen.

Antti Heikkilä on kirjoitellut rokotehysteriasta paljon viime aikoina. Olen seurannut hänen blogiaan ahkerasti ja suosittelen sitä muillekin. Enemmän sieltä tuntuu saavan puolueetonta ja hysterisoimatonta tietoa kuin esim. THL:n sivuilta tai lehdistä.

Tänään on isänpäivä. Meillä sitä juhlistettiin sillä tavalla, että vein ukkokullalle aamukahvit sänkyyn. Omaa isääni en juuri välitä muistaa. Ehkä asia muuttuu vielä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä raivo on vielä liian suurta.

Pikkusisko kävi kyläilemässä viikonlopun ajan. En tiedä johtuiko hänen vierailustaan vai mistä, että Tiku intoutui vinkumaan koko toissayön ja viime yönä myös tunnin verran. Rupesin jo toissayönä sitä vonkumista kuunnellessani miettimään, miten kissan äänijänteet saa poikki, ja pohdiskelin myös, että voisin ehkä heittää sen kissan parvekkeelta alas. En heittänyt. Enkä meinaa lähteä katkomaan toisen äänijänteitä. Mutta siitä olen satavarma, että jos vasta nyt selviää, että saimmekin taloomme yönaukujan, kissa lähtee salamana sinne mistä tulikin. Katsellaan nyt vielä pari viikkoa. Jos mankuminen yötä myöten jatkuu, minä en rupea joustamaan yhtään mihinkään suuntaan. Kuntoni kun romahtaa hyvin nopeasti, jos en saa nukkua rauhassa.

Kissoista puheen ollen, olemme joutuneet käyttämään mielikuvitusta ja keksimään luovia ratkaisuja muutamiin uuden kissan mukana tulleisiin ongelmiin. Tämä neropää nimittäin avaa kaikki ovet. Niinpä käänsimme kaikki ovenkahvat nurinpäin, paitsi vessan oven, josta kahvaa ilmeisesti ei saa käännettyä (eikä oikeastaan tarvitsekaan). Nyt, kun kahvat osoittavat kattoon ja aukeavat sivusuuntaan, Tiku on hyvin hämillään. Myös vaatekaappien oviin piti keksiä patentti; kissa kun heittäytyy selälleen ja kaapii oven alareunaa, kunnes ovi aukeaa. Minulla on vaatekaapissa pitkiä mekkoja ja hameita, joita en halua kissan kynsien repivän, ja lisäksi tuo tyttökin menee kaivamaan vaatteet lattialle, jos kaapin ovi on auki. Niinpä laitoin kaksipuoleista teippiä oven alareunaan. Tiku ei vielä ole kokeillut käpäliään teippiin, mutta sen ilme voi olla mielenkiintoinen, kun se huomaa ovenreunan muuttuneen inhottavan tahmaiseksi.

***

Sikainfluenssakohu senkun jatkuu. Iltalehti uutisoi eilen rokotusjonoissa sattuneista käsirysyistä, hoitajiin kohdistuneista uhkauksista sekä muutamista skandaaleista, kuten vaikka siitä, että eräässä koulussa osa oppilaista rokotetaan nyt ja toinen osa vasta parin viikon päästä. Aika värikästä touhua. Miten ihmiset eivät tajua pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin? Normaali kausi-influenssa tappaa enemmän porukkaa kuin tämä nasunuha. Olemme me suomalaiset helvetin helposti peloteltavaa kansaa. Toisaalta, jos tuo influenssavirus muuntuu pahempaan suuntaan, koko maapallolla ollaan helisemässä. Ukrainassa riehuu jo aika pelottava "keuhkorutto", joka on kuulemma sikalenssun versio sekin. Jotenkin en usko sitä. Tässä on vähän liikaa pelottelun makua mukana. Ja miten voi olla mahdollista, että sikainfluenssaan patentoitiin rokote viikkoja ennen kuin koko tautia oli edes todettu?

Oli miten oli, jos tauti ei tuon vakavammaksi muutu, niin minua ei rokoteta sen pahemmin kuin lastanikaan. Mielenkiintoista on muuten, että niissä maissa, joissa lapsia rokotetaan, autoimmuunitaudit lisääntyvät räjähdysmäisesti. Onneksi en rokottanut tytärtäni rotavirusta vastaan.

Ps. Niin, ja se minun muka alkamassa ollut flunssani jäi meinaamiseksi, eli terveiden kirjoissa ollaan taas. 

Sain ihan vasta kokoelman Tom & Jerry -pätkiä ja nauran niille katketakseni. Ne ovat ihan hulvattomia. Jerry’s Cousin -nimisessä jaksossa Jerryn muskeliserkku sanoo Jerrylle: "Ottaa ihan kato iisisti vaan, ei täs oo mitään hätää." Ja sitten Tom pudottaa keilapallon serkkuhiiren päälle. Kai tämän opetus on, että vannomatta paras.

Käytiin eilen anopin luona, ja anoppi oli vähän kipeä. Ajattelin, että tulkoon flunssa jos tulee, eihän sitä voi mitenkään estää. Niin se taisi nyt sitten tulla. Tänään olen kärsinyt lihaskivuista, päänsärystä ja kylmänväreistä, ja kurkussakin tuntuu olevan hiekkapaperia. Sika- tai perusinfluenssa tai ihan tavallinen räkätauti, ihan sama. Tulkoon. Ei haittaa. Niin kauan kuin ei tule mahatautia, kaikki on hyvin.

Keitin juuri sitruunamelissateetä pahinta särkyä helpottamaan. Mesiangervo olisi tehokkaampaa (itse asiassa mesiangervosta on aikoinaan uutettu salisyylihappo, joka on aspiriinin kipuun tehoava ainesosa), mutta sitä ei nyt ole. Salviakin voisi viedä nuhan aika tehokkaasti, vaikka se onkin helkkarin pahanmakuista.

Lueskelin tuossa äskettäin Antti Heikkilän blogia. Siellä pulistaan kovasti sikainfluenssasta, pandemiasta ja Pandemrix-rokotteesta. Jotkut kommentit siellä naurattivat ensin, kuten nyt vaikka tämä: "Tiedemies Joseph Mosse väitti elokuussa, että Baxterin Ukrainan tehtaassa kehitetään bioasetta, joka tullaan naamioimaan rokotteeksi. Aine sisältäisi kahta adjuvanttia sekä replikoitua 1918 H1N1-virusta. Baxter jäi aiemmin kiinni levitettyään elävää virusta kaiketi H5N1-rokotteen yhteydessä. Joku erehtyi kokeilemaan piikkiä koe-eläimille sillä seurauksella, että suurin osa kuoli parin päivän sisällä." Mistä sitten nousi kauhea haloo, että lintuinfluenssarokotteeseen meinasi livahtaa elävää virusta mukaan. Onneksi tämä huomattiin ennen kuin ne 72 kiloa rokotetta pääsivät maailmanlaajuiseen levitykseen.

Aluksi hymähtelin hauskalle salaliittoteorialle. Sitten tajusin, että tuo voi ihan hyvin olla totta, ja hymyni hyytyi. Ihmiset ovat kuitenkin loppupelissä niin hulluja ja nyt on päästy sellaiselle teknologian tasolle, että muutamakin sekopää voi saada aikaan laajaa tuhoa, kun niin sanotusti tietää mitä nappuloita painella. Tai no, hullu lienee väärä sana. Parempi ilmaus olisi peloissaan. Olen asioita pohdittuani tullut siihen tulokseen, että pelko on lähes kaikkien sotien, kansanmurhien ja "etnisten puhdistusten" taustalla. Pelko siitä, että toinen on parempi ja fiksumpi, pelko siitä, että toinen omistaa enemmän. Tai ihan yksinkertaisesti ilmaistuna, kuten Fernando Ribeiro lauloi, I have to kill you before you kill me.

Minua henkilökohtaisesti ottaa kupoliin kauhea hysterisointi sikainfluenssasta. Tutkimusten ja potilaskokemusten mukaan tauti on lievempi kuin normaali kausi-influenssa eikä siis tarvitse mitään muuta hoitoa kuin lepoa ja ravitsevaa ruokaa. Miksi siitä on noussut tällainen kohu? Montako tähän kamalaan ruttoon on kuollut viimeisen puolen vuoden sisällä? Suomessa kaksi, joista toinen oli pitkäaikaissairas. Ruotsissa on kuollut neljä vai viisi vanhusta rokotteen saatuaan, vaikka vanhustenhan ei pitänyt tähän influenssaan edes sairastua. Maailman kuolleisuusluvuista en tiedä, mutta veikkaan, että sikainfluenssaan itseensä kuolleita on kaikkiaan alle tuhat. Kuitenkin tauti on levinnyt hyvin laajalle. Jos kyseessä olisi todella vaarallinen tauti, kuolleisuus olisi huomattavasti korkeampi.

Mieleeni nousee kysymyksiä…

Miksi Suomi ei enää varmista, että oireilevat potilaat todella sairastavat H1N1-virusta, vaan kaikki flunssaoireiset kirjataan suoraan sikainfluenssatapauksiksi? Miksi testaamiset lopetettiin?

Miksi sikainfluenssarokote sisältää elohopeaa ja skvaleenia, jotka ovat molemmat myrkkyjä, erityisesti pienille lapsille ja raskaana oleville naisille (tai siis sikiölle) - siis juuri niille ryhmille, joille rokotetta suositellaan?

Miksi mm. Saksassa eliitti saa eri rokotetta kuin tavalliset Matti ja Maija Meikäläiset? Siinä rokotteessa ei ole elohopeaa eikä skvaleenia.

Miksei meille kerrota, että sikainfluenssarokotteen teho on vain 30-70% tautia vastaan? Se ei takaa sataprosenttista suojaa sairastumiselta. 

Miksi rokotuksen jälkioireita vähätellään? Monet ovat todella sairaita monta päivää rokotuksen jälkeen.

Toivon, että suomalaiset ajattelisivat omilla aivoillaan eivätkä uskoisi kaikkea mitä ylemmät tahot kertovat. Kun niillä ylemmillä tahoilla voi olla moottorina raha ja henkilökohtainen voitto sekä kunnian menetyksen pelko. Mitäs jos he ovatkin väärässä?

Aamusella kissat kävivät parinkymmenen sentin päässä toisistaan. Haistelivat, eivätkä murisseet tai sähisseet. Siitä meni hetki, niin ne nuuskivat toistensa neniä, edelleen ilman sähinöitä. Molemmat näyttävät olevan yhä vähän hämillään. Ja nyt ne eivät tahdo saada tarpeekseen toistensa tutkimisesta.

Minulla on ollut meneillään se Thyroxinin nostoprojekti. Söin viikon verran vuoropäivin 50 mikroa ja 43,75 mikroa. Nyt tasasin annoksen samaksi joka päivälle ja olen tainnut vihdoinkin päästä 50 mikroon ilman kamalia liikatoimintaoireita. Tässä aion sitten pysyä jonkun aikaa, jos se vain keholleni passaa. 50 mikrog. tuskin kuitenkaan on lopullinen annos. Aika huvittavaa, että olen hilannut annosta ylöspäin vuoden ajan ja päässyt vaivaiset 25 mikroa eteenpäin.

Ja hammaslääkärissäkin pitäisi taas käydä. Yhdestä maitohampaasta on puuttunut pala jo varmaan puoli vuotta. Saisi nekin murheenkryynit kaikki kiskoa irti (jäljellä olevat 3 maitohammasta siis), ei niistä ole kuin haittaa.

Lisäys klo 12:33: Posti toi tänään kaksi ponia sekä aarteen, jota olen metsästänyt jo vuosia: kirjan nimeltä Malja ja miekka. Bongasin kyseisen opuksen huutonetistä joku aika sitten ja olin sen nähtyäni pudota penkiltä. Kirja ei kai ole mikään harvinaisuus, mutta en ole nähnyt sitä myynnissä yhtään missään. Se saattaa johtua siitä, että Malja ja miekka on painettu 20 vuotta sitten, tai sitten siitä, että sen aihepiiri (naisten asema yhteiskunnassa ja sota ja se, miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa) on monelle ihmiselle sietämätön käsitellä, eikä kirjasta ole siksi koskaan tullut kovin kuuluisaa. Minusta se on läpimurtoteos. Mutta monia läpimurtoja osataan arvostaa vasta vuosikymmeniä niiden keksimisen jälkeen. Voisin kirjoittaa kirjasta pidemmänkin postauksen, kunhan jaksan.

Mitäs pidätte uudesta blogin nimestä? Oli pakko keksiä jotain sen edellisen tilalle, koska a) se rupesi kuulostamaan tyhmältä oltuaan käytössä viimeiset 4 vuotta ja b) tässä blogissa ei enää juuri poneista puhuta. Ponijutut on siirretty Ponituisuuksiin. Voisin myös tekaista uuden bannerin kunhan kerkiän ja jaksan.

Viime päivät minulla on mennyt vähän vaihtelevasti. Siis olotila on vaihdellut. Olen enimmäkseen aika väsynyt, mutta välillä tulee ihme spurtteja, jolloin jaksan taas koheltaa. Tämä päivä ja eilinen on mennyt niskajumin ja päänsäryn + huimauksen kourissa taas. Tietokoneella notkuminen, Scriptan lueskelu nenä kiinni näytössä sekä kieli poskessa piirtäminen kostautuvat tällä tavoin. Pitäisi saada nuo niskat kokonaan auki, niin sitten voisin harrastaa taas entiseen malliin. Mikäli siis muistaisin venytellä ja jumpata niskoja välillä.

Varasin ajan lääkärille. Tällä kertaa menen sinne rutisemaan tuosta niskajumista. Ihan vasta mies kävi lääkärissä valittamassa väsymystä. Se ukko varmaan ajattelee jo että nuo kaksi ravaavat täällä yhtenään. Mutta minkäs sille mahtaa. Kun on kippee niin tahtoo kuntoon. Itse ajattelin kuntoutua sillä tavoin, että ruinaisin aikoja fysioterapiaan. Tällä hetkellä asiat ovat sillä mallilla, että kun päätä kääntää sivulle tai hartiat vetää taakse, niska ja rintaranka sanovat että ruts.

Ai niin, nyt on taas menossa tyroksiinin nosto: nyt yritän sinne 50 mikroon, kun väsy ja pääsumu ja turvotus ynnä muut ikävät oireet tekevät taas paluutaan. Ajattelin mennä viikon vuoropäivinä vanhaa ja uutta annosta ja sitten tasata annoksen samaksi joka päivälle, mikäli liikatoimintaoireita ei ilmene. Eikä eilen 50 mikron päivänä ilmennyt mitään muuta kuin että jaksua oli vähän enemmän.

Näitä lääkevenkslauksia on sitten tosi viisasta tehdä omin päin, eli älä matki tätä kotona.

Ps. Meille tulee uusi kissa ensi kuun alussa. Kaveri joutuu luopumaan kattimuksestaan, joten me lupasimme tarjota sille kodin. Kyseessä on suunnilleen ylläolevan kissan värinen noin kuusivuotias eunukki. Toivotaan sormet ristissä, että Petokin pitää ajatuksesta, ainakin parin kuukauden kuluttua.

Rupesin eilen terveelliseksi ja ostin kaupasta tomaatteja ja appelsiineja. En ole ikinä tykännyt appelsiineista, mutta eilen iski semmoinen himo niihin että oksat pois. Minähän alan muistuttaa äitiäni. Äiti on oikea appelsiininarkomaani.

Ostin myös suklaata, mutta valitsin tällä kertaa tuotteen, jossa oli mahdollisimman vähän hiilihydraattia eikä yhtään niitä penteleen kasvirasvoja. Sellaiseksi osoittautui, yllättävää kyllä, Maraboun Premium 70% Cocoa -suklaa. Kaiken huipuksi siinä on Rainforest Alliance -merkki. :D

Tänään olisi pihatalkoot. Se tietäisi ulos menemistä, ihmisten kanssa seurustelemista, lehtien haravoimista ja grillausta. Lupasin mennä. Mutta en jaksais. Nyt ei todellakaan ole sellainen olo, että jaksaisin seurustella ihmisten kanssa. Pikemminkin tunnen taas olevani jonkinlaisessa pilvessä. Varmaan näytänkin siltä kuin olisin vetänyt jotain. Asiaa ei yhtään paranna se, etten ole vetänyt yhtään mitään.

Eilen illalla iski huimauskohtaus. Istuin koneella ja katselin Taru sormusten herrasta -leffan ekaa osaa, kun yhtäkkiä tuntui että kaadun. Oikealle päin viettävää voimakasta kaatumisen/vetämisen tunnetta kesti jonkun viisi sekuntia, sitten se katosi hiljalleen. Koko illan sen jälkeen oli hutera olo eikä nukkumisesta tahtonut tulla oikein mitään. Tänäänkin tuntuu ihan siltä kuin olisin ollut eilen ryyppäämässä. Luulen, että tuo on sitä asentohuimausta, koska olen kokenut moisia humahduksia ennenkin. Kun nyt vaan tietäisin, kumpi korva oikuttelee, niin voisin lähteä hoitamaankin sitä.

Kävin äsken hakemassa tuon kuvan DeviantArtista ja jouduin kumma kyllä ohjatuksi yhtäkkiä jollekin ihan oudolle sivustolle. Ruudulle lävähti isot varoitukset: "This site is reported as an attack site". Jaa? Moisen olisi voinut käsittää, jos olisin klikannut vaikka niitä vitun typeriä mainoksia mitä siellä pyörii, mutta kun en klikannut yhtään mitään kun tuo tapahtui. Pitääpäs tutkia, olisko DA:han hyökännyt joku ötökkä.

Ja voi vinetto tätä säätä! Pilvistä, pilvistä, pilvistä. Jos kerta aurinko ei paista, niin sataisi edes joku päivä, tai tuulisi kunnolla. Mutta ei! Raivostuttavia tällaiset tasapaksut ja ankean harmaat päivät, joista jokainen on toisensa kaltainen. Huomaan ihan selvästi muutoksen mielialassani, etenkin aamulla: kun ikkunasta kajastaa taas se iänikuinen typerän harmaa kajo, ei oikeen jaksaisi nousta sängystä. Niin, ihan siis kuin muuten jaksaisi. No, kerkesihän minulla olla tuossa viikko pari ihan hyvä olo, joten kai se oli tarpeeksi tälle syksylle…

Haukotus. Olen tähän aikaan (vailla 9) hereillä siksi, koska tytöllä on tänään neuvolalääkäri puoli kymmenen maissa. Oikeastaan minun olisi pitänyt nousta paljon aikaisemmin, mutta vähän venähti. Menin eilen nukkumaan siinä puoliltaöin, tyhmä minä.

Tämä typerä kannettava tietokone on alkanut kiukutella enenevässä määrin. En tiedä onko tämä jotain HP:lle tyypillistä, mutta sen jälkeen, kun tapeltiin ensin softien kanssa puoli vuotta, on sitten vuorostaan menossa kovalevy paskaksi. Joka käynnistyksen yhteydessä se muistaa muistuttaa: HARD DISK FAILURE, immediately back up everything on your hard drive or you might lose information. Se on tolkuttanut sitä jo kuukauden. Kaipa se kohta posahtaa. Sitä odotellen…

Olen nyt ollut pari päivää ilman magnesiumia. Se johtuu ihan siitä, etten ole muistanut ottaa niitä illalla. Hartiat vetivät heti jumiin. Toissapäivänä ja eilen oli siis riesana aika kaamea niskajumi ja sitä myöten huippaus ja lievä pahoinvointi. No, tiedänpä nyt, mistä se johtuu. Magnesium auttaa siis jumiutuneisiin lihaksiin! Taas yksi informaatiolöytö tässä vitamiinien ja hivenaineiden viidakossa.

Tutustuin muuten sellaiseen järjestöön / tekeillä olevaan puolueeseen kuin Muutos 2011. Olen positiivisesti yllättynyt, että Suomessa joku vielä jaksaa reagoida ja ottaa asiakseen tehdäkin pielessä oleville rakenteille jotakin. Peukut pystyyn että homma toimii!

On niin aikainen aamu, että tuo läheinen lampi on jäässä. Kaunista, kun kaikki ulkona on huurteessa ja kuurassa.

Minä olen hereillä ihan epäinhimilliseen kellonaikaan. Akvaarion valotkaan eivät palaneet vielä kun nousin sängystä. En olisi halunnut nousta vielä, mutta tänä aamuna ei minun mielipidettäni kysytty. Meneillään on asia, josta en sen suuremmin viitsi täällä huudella. Vähän on pelko perseessä että mitenkähän tässä käy.

Muutama päivä on taas mennyt ihan sumussa. Päässä on puuroa, paleltaa, joka paikkaa särkee, huimaa ja pyörryttää ja niskat jumittavat. Koska asiaintila ei näyttänyt paranevan itsekseen vaan sitä vastoin tuntui menevän aina vaan huonompaan suuntaan, päätin nostaa tyroksiinia taas omin neuvoin. Tänä aamuna hotkaisin 50 mikroa. Se tarkoittaa 6,25 mikron lisäystä annokseen, joten mitään järkyttävän suuria annosnostoja en itsekseni täällä tee. Vähän jänskättää sekin. Viimeksi, kun yritin nostaa 50 mikroon, kävi ohraisesti. Tosin nyt on aika paljon vitamiiniarsenaalia apuna ja lisäksi vielä tuhti annos rautaa. Eiköhän tämä tästä. Toivotaan vain, että Thyroxin tekee tällä kertaa muutakin kuin nostaa pulssia.

Ei ole muuten isästäni kuulunut mitään. Hänen vaimonsa kyllä lähettelee viestejä ja kyselee kuulumisia. Eipä juuri nappaa vastailla.

Nyt kirjoittamaan, kun se kerrankin sujuu edes jotenkin.

Viikonloppu meni mukavasti. Siskoni K oli kylässä. Lauantaina käytiin kirppiksellä (josta tarttui mukaan törkyinen Baby Glory) ja sunnuntaina Pyhä-Häkissä. Sain kameran täydeltä nättejä metsäkuvia.

Tie Saarijärvelle oli paikoin jäässä, ja meillä oli totta kai kesärenkaat alla. Ynnätään siihen vielä se, että Mazdan ohjauskulmat ovat vähän perseellään ja auto hakee tietä vähän koko ajan, niin saadaan tulokseksi katastrofi. Auto puski ihan minne sattuu: K meinasi useamman kerran ajaa vastaantulijoiden kaistalle tai sitten puskaan.

Kello oli vähän yli yksi, kun pysäytimme auton Pyhä-Häkin parkkipaikalle. Paikalla oli valehtelematta varmaan parikymmentä autoa. Näköjään nätti sunnuntaipäivä vetää turisteja kansallispuistoihin. Kiristelin hampaitani, koska olin ajatellut, että saisimme olla rauhassa. Eikö mitä. Suunnilleen samaan aikaan kanssamme kierrokselle lähti perhe, jossa oli mukana kolme about viiden vanhaa tenavaa - ja joka ikinen kersa ulvoi kuin palosireeni. Eivätkö vanhemmat enää opeta jälkikasvulleen miten metsässä on käyttäydyttävä? Minua henkilökohtaisesti vitutti aivan äärettömästi se mekkala. Ei pienintäkään kunnioitusta metsää kohtaan.

Karistimme perheen taaksemme ja jatkoimme matkaa. Valo oli outoa ja kaunista siivilöityessään havujen ja paljaiden puunoksien lävitse. Varvut ja maahan varisseet lehdet olivat paikoin huurteessa, ja löytyipä reitin varrelta muutama jäinen mustikkakin. Linnut eivät laulaneet. Tuuli ei humissut. Oli aivan hiljaista, niin äänetöntä, että korviin koski. Ja sitten se suurperhe saapuikin paikalle ja ihana rauha rikkoutui taas. Ei sitä ole pakko metsässä olla kuin hautaholvissa, mutta mikseivät ne lapset voineet olla edes hiljempaa? Miksi piti huutaa?

En muista sen suon nimeä, jonka reunaa pitkin kuljimme, mutta joka tapauksessa se on hyvin kaunis näin syksyn aikaan. Varjot olivat pitkiä jopa päiväsaikaan ja niillä paikoin, jonne aurinko ei paistanut, varvut ja ruohot olivat jäässä tai huurteen peitossa. Taivas oli kuulaan sininen, pilvenhattaraakaan ei näkynyt. Oli täydellinen retkeilysää.

Ohitimme suon hitaasti. Pysähdyimme kuvaamaan useampaan kertaan tai sitten seisahduimme ihan muuten vaan ihaillaksemme luonnon koskematonta rauhaa. Ohitsemme käveli useita ihmisiä ja pieniä ryhmiä. Huomasin, ettei kukaan muu pysähtynyt ihmettelemään ympärillä avautuvaa kauneutta. Kaikilla näytti olevan kamala kiire. K siinä sanoikin, että tämä on sitä nykyaikaa: ensin ajetaan kiireellä luonnonpuistoon ja sitten kävellään se ihan yhtä kiireellä läpi, jotta voidaan sanoa, että ollaan viikonloppuna käyty rentoutumassa luonnon helmassa. Aika huvittavaa minusta. Ja oikeastaan aika karmeaa.

Tässä kuvatuksia reissun varrelta.

Koin tänään kerrassaan ihmeellisen elämyksen käydessäni tuossa lähikaupassa. Kävellessäni pistin merkille, että askel tuntuu aika kevyeltä, ja lisäksi, mitä hittoa - minua ei palele yhtään! Tämä tosin saattoi johtua siitä, että olin pukenut sukkahousut pöksyjeni alle ja että minulla oli takin alla huppari, mutta silti: olen viime vuosina palellut tuommoisissakin vaatteissa, jos ulkolämpötila on tippunut alle kymmenen plusasteen. Jotain edistystä sentäs.

Ja kyllä, pää on virkeämpi. Olen syönyt D-vitamiinia viisi päivää (ylittäen räikeästi suositukset ja nostellen annosta päivittäin 10 mikroa, kunnes pääsen 60-70 mikroon) ja tuntuu jo paremmalta. Väsyttää edelleen, tai ainakin tänään ja eilen on väsyttänyt, mutta luulen, että se kuuluu tyroksiiniannoksen noston aiheuttamaan hetkelliseen takapakkiin ja tulee menemään ohi. Väsymys on kuitenkin aika lievää, kun vertaa siihen, missä kunnossa olin sanotaanko vaikka parikin viikkoa sitten. 

Ainoa huolenaiheeni tällä hetkellä ovat silmät. Minulla on vissiin väärän tehoiset lasit ja ainakin vuoden ajan on nyt esiintynyt vaikeuksia tarkentaa katsetta varsinkin lähelle ja pieniin kohteisiin. Näkönihän on ilman laseja jotakuinkin lepakon luokkaa. Silti tuntuu kummasti siltä, että nykyiset rillit ovat liian vahvat eivätkä liian heikot, mikä merkitsee sitä, että näköni olisi parantunut. Voiko se muka olla mahdollista? No ainakin toivon kovasti että voi. Asia selvinnee ensi viikolla, kun raahaan itseni optikolle. Silmälääkärillekin pitäisi mennä. Katseen tarkentaminen on hankalaa juuri siksi, koska silmäni tuntuvat nykyään jatkuvasti "hakevan" kohdetta. Tuntuu siltä kuin silmämunat sykkisivät sydämenlyöntien tahtiin. Se taas voi liittyä kilpirauhaseen, koska kilpirauhasen häiriöt vaikuttavat myös silmän kudoksiin, erityisesti silmän takana oleviin kudoksiin. Mutta menen nyt kuitenkin tarkistuttamaan näköni. Kaiken varalta. Ja sitten ärsyttää, jos lasit ovat ihan pielessä, koska linsseihin ei just nyt ole todellakaan varaa.

Pikku-Akka kävi neuvolassa tuossa viime keskiviikkona. Kehuja tuli taas, paitsi painon osalta. Ainahan tuo on hoikka ollut. Minusta siinä ei ole mitään huolestuttavaa, koska tyttö on kuitenkin hyväntuulinen, virkeä ja terve, ja lisäksi minä ja mieskin ollaan molemmat melkoisia tikku-ukkoja. Neuvolantäti käski syöttää pikkuakalle rypsiöljyä. Haistakoot huilun siinä asiassa, vaikka muuten mukava täti onkin. Minä kun en lastani millään rypsiöljyllä myrkytä. Rypsiöljy sisältää runsaasti haitallisia Omega6-rasvahappoja. Ja sitten neuvolassa käsketään juottamaan lapselle rasvatonta maitoa! Meillä on aina juotu kevytmaitoa ja tullaan juomaankin. Täysmaitokin likalle maistuu.

Ja juuri viime kauppareissulla muuten ostin marganiinin tilalle ihan aitoa voita, vaikka Oivariini onkin rasvakoostumukseltaan paras margariini. Vielä kun saisi ruokavalioon lisättyä niitä kasviksia vähän enempi…

Taas kello on melkein kymmenen ja minä olen pirteä kuin peipponen. Kukaan ei arvaa miten tämä käy hermoille: aamun ja päivän tuonne neljän tienoille olen kuin nukkuneen rukous ja laahustan haukotellen huoneesta toiseen, mutta sitten iltaa myöten käy piristys, ja loppujen lopuksi päädyn kukkumaan piinallisen virkeänä yhteentoista tai puolilleöin saakka. No, toistaiseksi ainakin olen vielä keksinyt tekemistä.

Olen pitänyt muutaman päivän hiljaiseloa ihan tarkoituksella. En ole juuri viitsinyt kirjoittaa mitään. Mieli on vähän maassa, ja samalla olen vieläkin niin vihainen että oikein kiehun, vaikka tapahtuneesta on jo kolme päivää.

Isäni ja hänen vaimonsa, olkoon hänen nimensä vaikka K, tulivat sunnuntaina käymään. Tarkoitus oli jutella siitä lainasta, jota tarvitsen päästäkseni kunnon lääkärille kunnon tutkimuksiin. Olin sanonut tarvitsevani muutaman satasen. Kun he astuivat ovesta sisään, mies lähti käymään lähikaupassa kahvileipää hakemassa. Sillä välin pääsi helvetti irti.

Jouduin ensin perustelemaan asiani. Kerroin olostani - uupumuskaudet senkun pahenevat, silmäni eivät enää tarkenna kunnolla, stressinsietokyky on täysin olematon - ja sanoin että tyroksiini ei näytä toimivan, joten tarvitsen reseptin toiselle lääkkeelle, mutta se pitää hakea Tampereelta, koska Jyväskylässä ei ole tietääkseni ketään joka kirjoittaisi sitä lääkettä. (Tällä lääkkeellä tarkoitin tietysti Armour Thyroidia.) Jutun perustelu oli minulle sinänsä ihan ok, vaikka minua sinänsä ärsyttikin se, että tunsin itseni ihan pankin asiakkaaksi jonka pitää tehdä tiliä aikeistaan. Kerroin mielelläni mihin ja miksi tarvitsen rahaa.

Seuraavaksi K otti puheenvuoron. Hän aloitti: "Minä en sano tätä sinulle pahalla, enkä minä saarnaa…" jonka jälkeen hän aloitti puolen tunnin mittaisen saarnan.

Noin tiivistettynä sain kuulla olevani laiska, huomionkipeä tekosairas, joka liioittelee oireitaan ja haluaa aina mennä siitä missä aita on matalin. Kaikki - koko olotilani ja lääkityksen tarpeenikin varmaan - johtuu kuulemma siitä, etten ulkoile tai liiku tarpeeksi. "Totta kai sinua masentaa, kun istut vaan kaikki päivät perseelläsi täällä neljän seinän sisällä ja tuijotat tietokonetta."

Yritin selittää, että olen sanonut hänelle monta kertaa, ettei liikkuminen todellakaan pahimpina kausina auta, vaan pahentaa asiaa - olen kauppareissun jälkeen loppupäivän sängynpohjalla, ja jos nousen ylös, olen niin heikkona että vapisen ja voin pahoin.

Eikö mitä. Se johtuu vain siitä, että minulla on niin huono kunto. Okei, minulla ON huono kunto. Mutta se, että kaupassa käynnin tai tytön pihalla käyttämisen jälkeen on niin rätti, että pyörryttää, ei ole normaalia eikä mene huonon kunnon piikkiin. Yritin selittää sitäkin. Sekin tyrmättiin. Tässä vaiheessa K suunnilleen huusi minulle päin naamaa ja minä purin hammasta ja yritin pysytellä rauhallisena.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on niin helppo sairaus, hän sanoi, eikä mikään tappava tauti. HÄN on itse elänyt vaikean sairauden kanssa yli 10 vuotta, joten kyllä hän tietää, mitä on olla sairas ja väsynyt, ja minä en todellakaan ole. En kuulemma ole itse tehnyt yhtään mitään oman olotilani parantamiseksi, vaan ruikutan vain heiltä rahaa, että pääsen lääkärille, joka määrää minulle pillerin joka tekee minut onnelliseksi. Minä vaan istun sisällä ja surkuttelen itseäni, olen huomionkipeä laiskuri, jota pitäisi vaan ottaa niskasta kiinni ja ravistaa kunnolla.

Kuuntelin ensin ihan rauhallisena kuinka se nainen solvasi minua puoli tuntia ja koitin selittää ja perustella asiaani, korostaen että kysyin lainaa. Sitten, kun menetin hermoni ja purskahdin itkuun ja rupesin huutamaan takaisin, hän loukkaantui kauheasti ja sanoi, ettei minulle voi puhua ikinä mitään rakentavaa, kun rupean heti itkemään. Toivotin heidät helvetin kuuseen ja sanoin ettei ikinä enää tarvi tulla käymään. Minuutti sen jälkeen, kun he olivat lähteneet, mies palasi ja ihmetteli mitä oli tapahtunut (koskapa itkin kuin vesiputous). Kerroin ajaneeni juuri isäni ja hänen vaimonsa pihalle kämpästä. En voi olla ajattelematta, että koko asia olisi varmaan sujunut ihan sivistyneesti, jos mies olisi ollut paikalla.

Kaikista eniten minua ottaa aivoon se, että olen todellakin tehnyt kaikkeni, että olotilani paranisi: olen taistellut diagnoosin, hakenut lääkkeet, venkslannut lääkeannosta eestaas olotilan mukaan, hakenut tietoa, miettinyt eri mahdollisuuksia mikä kehossani voisi olla pielessä, raahannut itseni läpi liikatoimintakausien ja vajiskausien, syönyt vitamiineja ja hivenaineita… ja sitten joku tärkeilevä akka uskaltaa tulla sanomaan mulle etten mä ole tehnyt yhtään mitään, ootan vaan että kaikki tuodaan nenän eteen!!! Vielä kun olen nimenomaan hänelle sanonut moneen kertaan, ettei liikkuminen pahimpina kausina todellakaan auta, vaan pahentaa tilaani… vissiin hänen tarkoituksensakin oli järjestää tappelu, ettei tarviisi antaa rahaa lainaan vaan voisi kävellä marttyyrina ovesta pihalle! Voi että suututtaa vieläkin, perkeleen perkele ja saatanan vittu!

Miten K kehtasi hyökätä tuolla tavalla sairaan ihmisen kimppuun?! Hän tiesi tasan tarkkaan, että ainoa, mitä en kykene juuri tällä hetkellä tekemään oloni parantamiseksi, on se liikunta - ja hän tarttui juuri siihen, räväytti koko aran puheenaiheen päin naamaani ja ärsytti minua ihan tahallaan, jotta olisin mennyt pois tolaltani. Samana iltana vannoin itselleni, että se nainen ei saa minua enää itkemään. En todellakaan meinaa enää koskaan pillittää hänen edessään, jotta hän voisi tuntea tyydytystä siitä, miten hän on niin paljon vahvempi ihminen kuin minä!

Kaikista hupaisintahan tässä on se, että en ollut sanomassa: Isi anna rahaa, tarttee vaihtaa auto Bemariin. Vaan pyysin lainaa, että pääsen lääkäriin. Eiväthän he kieltäneet minulta sitä lainaa, mutta niin jumalaton tappelu siitä tuli, että en varmaan ota heiltä rahaa vaikka maksettaisiin. Pitäkööt penninsä. Minä hankin rahat muualta ja painun sinne lääkärille.

No, se siitä.

Ostin muuten D-vitamiinia. Saa nährä tuleeko olotilaan muutosta.

Lopuksi uusi taideteos, joka sopiikin mielentilaani: Bloodthirst.

Sataa sataa ropisee, sanoo meidän Pikku-Akka aina kun pisarat rummuttavat ikkunalasia. Tuolta näyttää nyt kun katsoo ulos huoneeni ikkunasta. Aika komeasti pilvet vuotavat kilometrien päässä.

Toinen päivä L-Tyrosinea takana. Ihan kuin ajatus ja jaksu olisi vähän parantunut. Olen vieläkin tosi rapakunnossa, meinaan että ajatus ei kulje edes välttämättömän verran enkä varmaan jaksaisi edes lähteä kaupassa käymään, mutta en sentään ole enää pyörtymäisilläni uupumuksesta joka hetki. Nostin myös tyroksiiniannosta himpun verran. Huvittuneena laskin tuossa tänä aamuna, että syön nykyään päivässä kuutta eri lääkettä tai ravintolisää: aamusta Thyroxinia 43,75 mikroa, keskipäivällä yksi tabu rautaa eli Obsidania, 13-14 maissa iltapäivällä L-Tyrosiinikapseli, ruualla Omega3-kalaöljykapseleita ja monivitamiinitabletti, ja illalla 4 kappaletta kalkki-D-vitamiinitabuja. Koskahan saan vatsahaavan? (Okei, naureskellaan nyt, sillä asiahan on huomattavasti vähemmän hauska sitten jos sellainen joskus puhkeaa ihan oikeasti.)

Olen tässä myöskin aloittanut viikon mittaisen ruumiinlämmön seuraamisen. Tämä liittyy siis lisämunuaisiin. Kertoilen tulokset viikon päästä.

Tässä sairastellessani ja "suossa rämpiessäni" olen huomannut, että hirveän moni käy läpi samantapaisia juttuja. Miksi me suomalaiset ollaan niin sairasta ja väsynyttä kansaa? Minusta on aika outoa esimerkiksi se, että viidesosa aikuisväestöstä syö masennuslääkkeitä. Mutta miten monesti olenkaan kiukutellut Suomen typerästä kulttuurista, jossa likapyykki pestään kotona ja jokainen huolehtii vain omista asioistaan…

Törmäsin muuten hauskaan kirjoitukseen. Jukka Hankamäki osui asian ytimeen. Huvittavinta jutussa on se, että se on niin realistinen.

Ps. Kortisonikokeiluni jäi siihen yhteen päivään. Ehkä se auttoi, ehkä ei. "Thyroid dumpia" en kuitenkaan saanut, joten hirveän suurta kortisolivajausta elimistössäni ei voi olla.

Koska olin tänään keski- ja iltapäivällä käytännössä ihan kuollut, päätin tehdä jotain vähän tyhmää. Olen jo pitkään epäillyt lisämunuaisteni olevan vähän väsyksissä. Elimistössäni ei ehkä ole siitä johtuen tarpeeksi kortisolia. Niinpä jaoin kyytabletin neljään osaan ja nappasin yhden murusen eli 12,5 mg hydrokortisonia. Hyvin yksinkertainen tapa todeta, onko lisämunuaisissa ongelmaa. Jos kortisoni vaikuttaa jotenkin, siitä on elimistössä puutetta.

Ekaan kahteen tuntiin en huomannut mitään muuta kuin että vähän väliä käsiä kihelmöi. Väsymys väistyi juuri sen verran että jaksoin istua aloillani ja tuijottaa leffaa (Disneyn Keisarin uudet vaatteet). Kortisonin vaikutus pitäisi näkyä 1-2 tunnissa ja sen pitäisi kestää neljästä kuuteen tuntiin. En siis ole varma, johtuiko iltaa kohti tapahtunut piristymiseni kauppareissusta (kun pääsin vähän ulkoilemaan ja tuulettamaan päätäni) vaiko siitä kortisonimurusesta. Vieläkin on vähän pöllö olo, mutta enää en ole ihan pyörtymäisilläni uupumuksesta. Tosin olen kyllä vähän sitä mieltä, että kortisonin olisi pitänyt piristää enemmän, jos juttu olisi siitä kiikastanut. Ehkä tämä on plaseboa?

Huomenna pitäisi tulla niiden L-Tyrosinienkin. Kaikenlaista kemikaalia sitä tuleekin itseensä tungettua!

Ai juu, sain sen aarnikotkan väritettyä. Tässäpä Drake:

Taitaapi olla taas annosnoston paikka, koska olo on ihan samanlainen kuin vuosi sitten ennen lääkitystä. Ajatus ei kulje, elo tuntuu unelta, huimaa, paleltaa, nukuttaa, hengästyttää. Kumma juttu on tässä vain se, että veriarvot ovat optimilukemissa. Mutta toisaalta enpä ole kyllä käynyt mittauttamassa T3V:tä aikoihin. Viimeksi se katsottiin vuosi sitten, ja silloin se oli ihan hyvä - mutta entäs jos se on nyt tipahtanut jonnekin kolmosen tienoille? Se selittäisi kaiken tämän suossa rämpimisen. Ja tuskin vitamiininpuutoskaan on syynä, koska nyt jo päivässä menee melkoinen määrä kaikenlaisia troppeja: kalaöljykapseleita, rautaa, d-vitamiini-kalkkitabuja ja monivitamiinilisää. Ja aina vaan saatana väsyttää.

Vaan arvatkaas mitä? Jos saan iskältä lainaa, käyn ihan oikealla kilpirauhaslääkärillä kunnon tutkimuksissa. Pitäisi mittauttaa ainakin ferritiini, kortisoli, T3V, rT3 ja D-vitamiinitaso. Niistä voisi selvitä vähän enempi.

Pakotin eilen itseni piirtämään, koska idea oli niin hyvä. Sain raapusteltua jonkinlaisen ötökän. Niska on jumissa ja huippaa ja päätä särkee, mutta sainpas sen tussiversion edes valmiiksi.

Ps. Tilasin luontaistuotekaupasta L-Tyrosinea. Saa nähdä, mitä se tekee vai tekeekö mitään.

Minulla on ongelma. Tai siis tarkemmin sanottuna itsetunnollani on ongelma.

Entisenä koulukiusattuna oletan vielä nykyäänkin vaistomaisesti, että ihmiset eivät pidä minusta. Minussa on jotakin ylimielistä, halveksittavaa tai muuten vaan epämiellyttävää. Tyrannit eivät enää ota minua silmätikukseen, mutta ihmiset tuppaavat vähän arastelemaan seuraani. (Siis liveseuraani. Netissähän olen itse ihanuus. ) En tietenkään sano etteikö sekin olisi vain omaa kuvitteluani. Tosin moni ystäväni on sanonut, että he ensi alkuun vähän pelkäsivät minua.

Mutta joka tapauksessa tuosta alitajuisesti luulosta on seurauksena se, että käyttäydyn ihmisten seurassa varautuneesti ja puolustelevasti. Huomaan kääntyväni hyvin herkästi puolustuskannalle ihan vaikka sellaisessa tilanteessa että vähänkin vieraampi ihminen kysyy mielipidettäni jostakin asiasta. Se tietysti johtaa siihen, että ihmiset ihan oikeasti väistelevät kohtaamistani. Kukapa nyt tahtoisi olla pisteliään ihmisen seurassa?

Jos vaan osaisin olla enemmän oma itseni, kaikki olisi hyvin. Jos ja jos.

Koska viime aikoina on taas alkanut olla masennusta ja aivosumua ja heikotusta ja turpoilua (lähinnä sormissa ja kaulalla), nostin tänään Thyroxineja 43,75 mikroon. Saa nyt nähdä miten tässä käy kun ferritiinit tipahtivat jälleen yksien saamarin runsaiden menkkojen takia.

Toissapäivänä, eilen ja tänään on tullut ihmeellisiä heikotuskohtauksia, joiden aikana tuntuu siltä että taju lähtee: veri pakenee päästä ja raajoista ja silmissä mustenee. Tätä voi tapahtua silloinkin kun istun. Kummallista ja aika ärsyttävää.

Hämmästyin tuossa huomatessani, miten yksinkertainen selitys huimaukselle ja sumuiselle ololle voi olla. Minua vaivaa jännitysniska, englanniksi tension neck. Suomessahan tätä ei tietenkään tunneta. Suomessa kaikki selitetään masennuksella.

Jännitysniska johtuu selän ja niskan lihasten, erityisesti niskan, kallonpohjan, hartioiden ja yläselän lihaksiston pysyvästä jännitystilasta, joka on tuloksena joko stressistä, loukkaantumisesta tai jatkuvasta kehnosta työasennosta. Omalla kohdallani viimeinen selitys lienee sopivin: olen viisitoistavuotiaasta lähtien könöttänyt koneella sen vähintään neljä tuntia päivässä, yleensä jopa kahdeksan. Joka tapauksessa tila voi aiheuttaa seuraavia oireita:

- Niskan ja hartian lihasten kipu ja jäykkyys
- Päänsärky (jännityspäänsärky, migreeni)
- Näköhäiriöt (näön sumuisuus, silmien väsyminen, katseentarkennusvaikeudet)
- Käsien ja kasvojen puutuminen
- Ahdistus- ja paniikkioireet
- Hengitysvaikeudet, nielemisvaikeudet (pahassa jännitystilassa)
- Huimaus (keinuu ja kaatuu, kuin kävelisi pumpulissa tai laivan kannella, mutta pyörittävää huimaus ei ole)
- Niskan rutina ja rahina päätä liikuteltaessa (etenkin kun nostaa leukaa ja kääntää päätä sivulle)
- Sumuinen, epätodellinen, unenomainen olo
- Korvien suhina ja kuulon aleneminen

Osaa näistä ei kyllä heti ensi näkemältä osaisi yhdistää jännittyneeseen niskaan! Mutta kun miettii, mitä kaikkea niska sisältää, asia muuttuu ymmärrettäväksi.

Niskassa kulkevat kaikki tärkeät hermoradat ja verisuonet, jotka vievät tietoa, ravinteita ja happea aivoihin. Toimiakseen ne tarvitsevat tukirangan, joka liikkuu vapaasti ja on oikeassa asennossa, sekä voimakkaat, rennot lihakset. Tietokoneaika on saanut ihmiset kyyristelemään. Jos niska on jatkuvasti kyyryssä ja hartiat korvissa, niskanikamat painuvat kasaan. Pitkään jatkuessaan väärä ryhti aiheuttaa kulumia ja virheasentoja niskalihaksiin ja kaularankaan. Tästä seuraa, että niskan ja yläselän (ja usein myös selän) lihakset väsyvät ja jäykistyvät. Vähitellen tila jää pysyväksi, eikä sitä saa enää korjattua itse, vaan on turvauduttava fysioterapiaan ja perusteellisiin työasentojen muutoksiin.

Päänsärky, näköhäiriöt, pönttö sumuinen olo ja huimaus on nyt helppo yhdistää niskan jumiutuneisiin lihaksiin, joiden läpi veri ei pääse kunnolla kiertämään ja viemään aivoille niiden tarvitsemia aineita. Huimaus liittyy myös hermojen puristustilaan, joka voi niinikään johtua niskalihasten jatkuvasta jännitystilasta, mutta erityisesti kaularangan virheasennoista. Kun hermot jäävät puristuksiin, aiheutuu myös muita jännitysniskan oireita: puutumisia ja pistelyitä (varsinkin käsien ja kasvojen), hermokipua, hengitys- ja nielemisongelmia, jopa paniikkioireilua! (Kiitokset näistä tiedoista Niskavammafoorumille ja sen linkeille.)

Moni pelkää tällaisia oireita saatuaan, että sairastaa jotakin vakavaa, kuten jotain aivosairautta tai MS-tautia. Pelko ja ahdistus lisäävät niskan ja hartioiden jännitystilaa entisestään ja kierre on valmis. Minäkin pelästyin tuossa muutama päivä sitten, kun huimaus palasi oltuaan viikon verran poissa. Mutta kappas: olin venytellyt ja liikkunut ja pitänyt selän kunnolla istuessani koneen ääressä, mutta heti, kun istuin pari päivää koneen ääressä niin kuin ennenkin (ryhti lysyssä), huimaus ja epätodellinen olo iski taas. Eli syyllinen on todennäköisemmin jännitysniska kuin MS-tauti.

Nyt ongelmaksi jääkin, että minun pitäisi päästä hierojalle ja saada ohjeet kunnon niska- ja selkäjumppaan… ja toinen ongelma on, miten muistan jumpata?

Eilisen kova huimaus oli toissapäiväisen piirtämisen syytä. Syyllinen, Andreas-aarnikotka, löytyy tekstin alusta.

Niin tosiaan. Kun kerta heivasin ponipostaukset täältä Vuodatukseen, niin sehän meinaa sitten sitä, että blogini nimi ei enää ole relevantti. Vai kuinka? Voinko pitää blogia, jonka nimessä on My Little Pony, vaikka blogissa ei puhuta poneista? No paskat, en minä sitä rupea muuttelemaan. Olkoot.

Eilen oli ensin hyvä päivä, mutta sitten se muuttui kamalaksi iltaa myöten: huimaus tuli taas. En ollut syönyt salmiakkia koko päivänä, kun ne pirulaiset loppuivat toissapäivänä. Jouduin käymään illalla lähi-Siwassa ostamassa Sisuja, kun salmiakit olivat sieltäkin loppu. Iltamyöhällä helpotti. Se oli pitkälti hartioita rentouttavan kauratyynyn ja lämpimän suihkun ansiota. Nukuin jopa yön ihan hyvin, vaikka viime aikojen yöt ovat menneet enimmäkseen pyöriessä.

Olen saanut piirreltyäkin. Yksi uusi piirros on valmistumassa, ja pääsen varmaan postaamaan sen tänne ja DeviantArtiin jo tänään.

Nyt on mentävä, pitää hakea tyttö aamupalalle…

Koska se kilpirauhasblogi ei ottanut tuulta siipiensä alle, värkkäsin nyt sitten erillisen poniblogin. Sinne menevät poni- ja schleich-postaukset tästä eteenpäin. Toki saatan tännekin joskus ponijuttuja kommentoida, mutta pääasiassa tuonne: http://www.ponituisuuksia.vuodatus.net/

Minulla on ollut vähän heikko olo tänään koko päivän. Silmät ovat niin turvoksissa, etten tahtonut saada ripsiväriä laitettua, kurkkua kuristaa ja päätä ynnä joukkoa muitakin ruumiinosia särkee. Paleleekin. Mittasin äsken lämmön ja totesin hihkaisten, että minulla on melkein kuumetta: mittari näytti 36,9! Sehän olisikin hilpeää, jos kuume nousisi. Se nimittäin tietäisi sitä että kilpirauhanen alkaa olla aika hyvin lääkitty. Kilpirauhasella on keskeinen rooli ruumiin lämmönsäätelyssä; jos se ei toimi kunnolla, kuume ei nouse. Ja päinvastoin - jos se toimii liikaa, ruumiinlämpö on jatkuvasti koholla.

No en kyllä tiedä. Olo ei taas ole ollut kaksinen. Sain sentään selätettyä sen kamalan huimauksen (vähentämällä tyroksiinia, venyttelemällä niskaa ja syömällä salmiakkia), mutta tilalle ryntäsivät taas ne klassiset oireet. Väsyttää niin että kaupassakäynnin jälkeen olen ihan puolikuollut; käsiä ja naamaa turvottaa sen verran ettei kehtaa peiliinkään katsoa; ajatus takkuaa pahasti (arvatkaa vain miten kauan tämänkin postauksen kirjoittaminen vei) ja paleltaa koko ajan. Olisi kyllä kiva olla vaihteeksi kipeänä. Siis oikeen kuumetaudissa. Olisi mukava olla viikon kipeänä, jos tietäisi, että sen jälkeen olo olisi taas hyvä.

Käväisin verikokeissakin, ja tulokset yllättivät positiivisesti. Nyt aletaan olla optimiarvoissa: TSH 1,27 ja T4V 19. Olo ei vaan ole vieläkään hyvä. Voihan se olla, että tämä on sitä tyroksiiniannoksen laskusta johtuvaa takapakkia nyt, mutta silti olen aika skeptinen. T3V:hän sen varsinaisen tilanteen näyttäisi.

Olen taas ollut oikein oppikirjamasentunut. Murjotan, itken, tiuskin, hermoilen, ja vielä kerran murjotan. Mikään ei ole hyvin, kaikki ärsyttää ja vituttaa ja surettaa. Olen niin surkea että itseänikin inhottaa. Käytiin miehen kanssa viettämässä iltaa tuossa viime lauantaina, ja minä tietty olin koko illan naama rutussa. Olin väsynyt ja äkäinen. Etenkin sen jälkeen, kun huomasin, että kaikilla muilla oli hauskaa, ja että he näyttivät nauttivan elämästään. Elämästään. Siis siitä, mitä minä en kykene saavuttamaan. Mahdanko enää ikinä pystyä elämään täysillä? Tähänkö ne unelmat ja haaveet rysähtivät, yhteen halvatun umpieritysrauhaseen, jonka oma vinksahtanut elimistöni on jostain käsittämättömästä syystä päättänyt tuhota? Niinpä ajattelin, että pitäkää tunkkinne saatana. En ikinä halunnutkaan olla ihminen toisten joukossa, en halunnut harrastaa ja liikkua ja matkustella, en jutella ja nauraa. Pois se minusta!

Huomenna selvitän asioita. Meinasin yrittää päästä ensinnäkin lisämunuaiskokeisiin ja toisekseen saada Armour-reseptin. Naurakaa pois, onhan se melkoinen mission impossible, mutta minä pirun sinnikäs akka yritän silti.

Ps. Helvettiin se kilpirauhasblogi. En jaksa. Jatkan täällä.

Päivän kirpparikierroksen saldo: nolla ponia, neljä kirjaa. Dan Brownin Enkelit ja demonit maksoi 3,50 euroa, Narnian tarinat kokonaisen viitosen (mutta se oli kuin uusi) ja kaksi Niilo Pielinen -albumia 50 senttiä kappale. Noita Pielis-kirjoja löytyy tosi harvoin, joten olen todella iloinen, että tällä kertaa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ainoaksi harmiksi jää se, että kirjahyllymme pursuaa yli äyräidensä jo ennestään.

Huimaus on vähentynyt aika paljon. Pahinta se on silloin kun istua kökötän koneella, luultavasti siksi, kun jännitän koko ajan hartioita ja kireä niska tuo vielä oman lisänsä muutenkin sekavaan päähäni. Viime päivinä on ollut jopa useita jaksoja, kun ei ole huimannut yhtään. Niskan venyttely auttaa. Etenkin yläniska ja kallonpohjan alue on ihan jumissa.

Fisut ovat sopeutuneet hyvin uuteen kotiinsa. Kirsikkabarbit ovat vielä vähän arkoja, mutta loistobarbit ovat jo muodostaneet yhden ison parven ja ryntäävät aina ruokinta-aikaan rohmuamaan kaikki hiutaleet Vika pinnalla on mätämuna -periaatteella. Ja ne partamonnin perkeleet senkun lisivät. Altaan pohjalla möyrii jo ainakin kolme uutta eri-ikäistä sukupolvea.

Eilispäivänä käväisin rauhoittumassa kotimetsässäni kun ahisti taas niin maan pirusti. Paniikkiolot jäivät sinne ainakin toistaiseksi.

Alkaa jo vähän ottaa aivoon tämä jatkuva huippaus. Päässä heittää koko ajan, pahiten istuessa ja maatessa; paras tilanne on, kun seison paikallani tai kävelen. Erikoista. Yleensä huimaus on pahimmillaan seisomaan noustessa, mutta minulla se ei vaikuta asiaan yhtään, miten liikun. Liikkuminen suorastaan parantaa tilaani.

Kello on 6:30 aamulla ja minä istun keittiössä syömässä puuroa. Aikeenani on lähteä kohta labraan ottamaan ne kilpirauhaskokeet. Thyroxinit jäivät ottamatta kuten aina labra-aamuina, ja ajattelin, että saadakseni tyroksiinipitoisuudet laskemaan veressäni taidan jättää koko lääkkeen välistä tänään ja jatkaa huomenna 1,5 tabulla. Eilen illalla oli nimittäin semmoiset hyperit päällä ettei mitään rajaa. Eikä se ollut ollenkaan kivaa tällä kertaa, vaan sitä paniikkiahdistusta. Plus vielä voimakas huimaus siihen päälle. Heh, saa nähdä, miten huimaa tänään, kun en ota lääkettä ollenkaan. Nyt aamulla tosin on helpompi olla. En sitten tiedä mistä se johtuu.

Mietiskelin tuossa asioita ja tulin siihen tulokseen, että kestän minkä oireen tahansa, kunhan se ei estä minua nukkumasta. Siksi esimerkiksi väsymys tai säryt eivät ole läheskään niin kamalia kuin vaikkapa ahdistus, pahoinvointi tai tämä huimaus. Eli siis ihan mitä tahansa, kunhan vain pystyn nukkumaan.

Ulkona sataa ja kaikki housuni ovat joko rikki tai pesussa. Pakko siis laittaa hame. Voihan vinetto.

Eräs kaveri oli toissapäivänä lentänyt nurin moottoripyörällä, ja eilen kävimme katsomassa häntä keskussairaalassa ja viemässä hänelle lukemista. Pari luunmurtumaa vain, ei muuta - onneksi ei käynyt pahemmin. Vierailun jälkeen menimme päivystykseen ja minä pyysin päästä lääkärille. Tämä jatkuva huimaus alkaa paitsi jo ottaa aivoon, myöskin huolestuttaa. Hoitaja mittasi minulta verenpaineen ja -sokerin jo heti ekaksi. Verensokerit olivat normaalit (5,1), mutta verenpaine oli tosi alhaalla minulle: pelkät 106/70.

Odottelin lääkäriä sitten muutaman tunnin. Keskussairaalan päivystyksessä kestää aina. Minulta otettiin sydänfilmi (taas kerran) ja hemoglobiini, eikä kummassakaan ollut mitään erikoista. Hemppakin oli noussut 137:ään. Niinpä päätin olla syömättä rautaa enää ennen seuraavia menkkoja. Verenpaine mitattiin uudelleen, ja se oli noussut hiukan: 110/72. Ei se hyvä ollut vieläkään. Lääkäri julisti diagnoosiksi hyvänlaatuisen asentohuimauksen. Minä taas olen kivenkovaa sitä mieltä, että se johtuu tuosta matalasta verenpaineesta. Minulla kun on paineet yleensä pyörineet siinä 120/80 tienoilla. Eikä tämä huimaus ole semmoista kaatavaa, vaan enemmänkin keinuttavaa.

Tänään on taas ollut vaihteleva olotila. Huimaus on ehkä pikkasen lievittynyt, kun laskin tyroksiinia taas 37,5 mikroon ja olen venytellyt hartioita ja niskaa. Mutta tänään sitten riivaa taas se helkkarin pahoinvointi, semmoinen lievä ellotus koko ajan. Kävin keskipäivän aikaan pyörällä terveyskeskuksessa viemässä lääkereseptin uusittavaksi ja hakemassa lähetteen kilpirauhaskokeisiin. Tultuani kotiin meinasin pyörtyä. Aika huvittavaa oikeastaan. Muistatteko mitä puhuin siitä kotiovelle konttaamisesta? Jos tämä jatkuu, siitä mielikuvasta voi hyvinkin tulla totta.

Joka tapauksessa se addisonin taudin mahdollisuus pelottaa minua aika kovasti. Mutta toisaalta, jos semmoinen diagnoosi räpsähtäisi, niin olisipa sitten ainakin joku selitys sille miksei tyroksiini auta. Tai sitten selitys on vaan yksinkertaisesti se, ettei tuo alle 50 mikroa ole annos eikä mikään, ja vasta-aineet jylläävät kropassa vieläkin ja tekevät olosta kenkun.