Unessani maailma oli tullut käännekohtaan. Ihmiskunta oli tuhoutumassa. Suurin osa ihmisistä oli kuollut johonkin tautiin, ja kotikaupunkini asukkaat keräsivät tavaroitaan ja pakenivat kuka minnekin. Rakennusten raunioissa lymysi jengejä, jotka ammuskelivat ketä sattuu. Turvallisinta oli metsässä. Minä ryhmityin muutaman ihmisen kanssa pieneksi laumaksi ja lähdin taivaltamaan pois kaupungista yön turvin. Kaupungit olivat hyvin vaarallisia paikkoja.

Myöhemmin samassa unessa makasin tummalla niityllä öisen taivaan alla. Olin yksin - näennäisesti - enkä kuitenkaan ollut. Jokin näkymätön oli kanssani, vierelläni. Kuutamon hopeoimat pilvet liikkuivat hiljalleen ylläni. Pilvistä muodostui äkkiä valtava harmaasusi, jonka silmät olivat tähtiä välkkyvät mustat aukot ja jonka kuono oli rypyssä niin että hopeaiset hampaat näkyivät. Katselin, kun se laukkasi äänettömästi ylitseni taivaan mustaa kaarta pitkin. Se huomasi minut ja vilkaisi minuun, mutta jätti minut rauhaan.

Mikä tuokin mieleeni biisinpätkän Liar of Golgothalta…

On the top of the frozen hill
It appeared in all Its might,
clouded by the particles It had risen from,
summoning the ghosts from Its gaseous body

F’taghn, Beast of a thousand souls,
ancient dweller of the Siberian landscapes,
feared by the lonely men
sleeping restlessly in Its domain
Its four eyes watched the four horizons of the earth,
scanning for a prey to be fetched by
the materialised ghostly wolf clan…

Edellisen postauksen salasanan saa kysymällä. En aio enää aukaista sitä julkisesti.

Tämä blogi on näemmä mennyt aika lailla kilpirauhasoireideni ja lääkityksen pohdiskeluksi, mutta eipä tuolla niin väliä. Aikansa kutakin.

Tänään olotila on ollut vähän vaihteleva. Tyroksiinia menee nykyään taas 1 tabletti. Yritän vähentää annosta, vaikka saankin siitä kaupantekijäisiksi väsymyksen. Mieluummin vajaatoimintaoireet kuitenkin kuin se liikatoiminnan ahdistus. Käytiin tuossa päivällä hampurilaisella, ja se oli vikatikki: se hampurilainen meinasi pyrkiä ylös samaa kautta ja vieläpä aika kauan. Ei kantsisi syödä niin rasvaisia ruokia tässä kunnossa.

Muutenkin on kuvottanut viime viikkoina enemmän kuin tarpeeksi. En ole todellakaan varma, jaksanko toista usean kuukauden - puolen vuoden mittaista pahoinvointikautta. Pahasti tuntuu samalta kuin talvella 2005-06, kun meinasin ihan tosiaan kuolla siihen ahdistukseen ja kuvotukseen. Ja sekin oli luultavasti kilpirauhasesta peräisin. Nyt minulla on tosin puolellani se etu, että tiedän, mistä se johtuu.

Löysin muuten erään kaverini avustamana uuden musiikillisen ihastuksen: Chthonic, blackmetallia Taiwanista. Kantsii tsekata bändin MySpace-sivu.

Minun piti jatkaa tätä postausta jo syksyllä. Vähän näemmä venähti. No, jatketaan nyt. Kirjoitan näitä lähinnä itselleni, joten ei kannata hämmästyä, jos joistakin muisteloista ei saa mitään tolkkua.

Blind Guardian: The Forgotten Tales
Mieleen nousee talvi 1998-1999. Sain tämän lahjaksi (joulu- tai synttärilahjaksi) silloiselta poikaystävältäni. Ollaan vieläkin hyvät kaverit sen miehen kanssa.

Blind Guardian: Nightfall in Middle-Earth
Eka BG-levyni, upea kunnianosoitus Tolkienin tarustolle. Äitini täti osti tämän minulle kun pyysin. Se oli muistaakseni syksyllä 1998. Tästä tulee mieleen se, kun kirjoitin ensimmäistä kunnon romaaniani, jossa esiintyivät ensimmäistä kertaa monet rakastamistani henkilöhahmoista. Siinä ajassa oli jonkinlaista taikaa.

Bride Adorned: Blessed Stillness?
Sain tämän levyn kaverilta niihin aikoihin, kun olin juuri alkanut kerätä poneja, eli siis joskus talvella 2006. Yhä vieläkin, kun kuuntelen tätä, mieleen nousee se ajanjakso. Ponit toivat vähän valoa niihin aikoihin oikein pahana riehuneen masennuksen keskelle.

Burzum: Daudi Baldrs
Eräs ex-kaverini, joka väitti, että häntä seuraa demoni, kuunteli tätä levyä ahkeraan. Tämä hänen demoninsa myöskin kävi kuulemma aina ihan villiksi kun tämä lätty lähti soimaan. Varg taisi tehdä tämän levyn vankilassa ollessaan. Ei ihme, että katkeruus ja ahdistus kuultaa läpi.

Camel: Rain Dances
Kun olin lapsi, meillä oli tumma puinen stereotaso, jonka päällä olivat kasettisoitin (tupladekki), kaiuttimet ja vinyylisoitin, myöhemmin sen tilalla cd-soitin. Iskä istui joskus tuolilla siinä stereotason edessä ja kuunteli jotakin levyään. Tämä Camelin levy oli yksi hänen suosikkejaan.

Cradle of Filth: Cruelty and the Beast
Vampyyrit. Englanti. Näitä kahta teemaa käsittelevä kirjani, jota kirjoitin samalla kun kuuntelin paljon tätä levyä. (Se kirja ei ole muuten vieläkään valmis. Olen umpikujassa.)

Cryhavoc: Sweetbriers
9. luokalla koulumatkalla kuuntelin yleensä aina joko tätä tai sitten Moonspellin Wolfheartia. Ihanan raivokas levy. Tykkään vieläkin.

Dimmu Borgir: For All Tid
Eka Dimmun levy, josta tykkäsin tosissani. Tämän jälkeen rupesin sitten haalimaan muitakin. TP toi tämän minulle kerran lainaan samalla kun toi kuunneltavaksi Thy Serpentiä, ja minä rakastuin levyihin heti. Tästä levystä muistuu mieleen ensimmäinen oma asuntoni, joka oli valoisa ja siisti ja kiva, mutta liian kallis.

Dimmu Borgir: In Sorte Diaboli
Kuuntelin tätä levyä vuosi sitten talvella ja keväällä. Ja itse asiassa kuuntelin tätä myöskin siinä vaiheessa, kun viimein lähdin kotoa synnytyssairaalaan. Heh. Mitähän se kertoo lapsesta?

Dream Theater: Awake
Seiskaluokka. Uusi koulu. Epävarmuus siitä, kuka ja mikä olin ja mihin kuuluin. Harhailin pitkin käytäviä ja yritin olla huomaamaton. Kuuntelin tätä levyä koulussa kuvaamataidon tunneilla ja piirtelin lohikäärmeitä.

Dream Theater: Falling Into Infinity
Yksi hyvin vahva muisto: lapsuudenkotini ja joulu 1997 tai 1998. Sain tämän levyn silloin ja kuuntelin sen puhki, vaikka se ei olekaan DT:n parhaimmistoa.

Dream Theater: Images & Words
Kylläpäs näitä DT:n levyjä nyt riittää. Tästä muistuu mieleeni kesä ja kesämökki Keuruulla. Olin silloin 12-14 vuoden ikäinen. Kuuntelin tätä levyä paljon ja kirjoittelin päiväkirjaani aina iltaisin sängyssäni.

Eternal Tears of Sorrow: Chaotic Beauty
Teini-ikä. Yhdeksäs luokka. Tappelut äidin kanssa. Hirveää aikaa. Ehkä juuri siksi rakastuin Shattered Souliin ja Autumn’s Griefiin.

Fates Warning: A Pleasant Shade of Gray
Taas uusi koulu, mutta tällä kertaa lukio. Vuosi 2000. Lainasin tämän levyn eräältä luokkani pojalta.

Gregorian: Masters of Chant
Gregorianin eka ja ainoa hyvä levy. Muut ovat teinipoppista. Tästä tulee mieleen joulu 2000 tai 2001, en enää muista kumpi, mutta kamalin joulu ikinä. Kaikki meinasivat tappaa toisensa tai itsensä. Halusin pois. Kuolla. Pakenin lukemalla Kingin Painajaista, ja tästä levystä tulee yhä mieleen se tarina.

Havayoth: His Creation Reversed
Fallen: Ikävä…

Helloween: Better Than Raw
Kesä 1998, ennen 8. luokkaa. Olin silmittömän ihastunut samaa koulua käyvään vuotta vanhempaan pitkätukkapoikaan ja hengailin aina hänen kotinsa lähistöllä ja toivoin näkeväni hänet edes vilaukselta. Kitaratunnit. Minulla oli akustinen Landola, jolle sittemmin sattui pieni onnettomuus.

Limbonic Art: In Abhorrence Dementia / Moon in the Scorpio
Molemmat levyt tuovat mieleeni muistoja kesästä 2005. L, TM, SJ ja muutamat muut henkilöt, jotka ovat minulle kovin rakkaita mutta jotka saavat nyt jäädä nimettömiksi. Hautausmaa. Kesäyöt. Alkusyksy. Ei tarvinne kertoa enempää.

Manowar: Warriors of the World
No tietenkin Manowarin keikka Helsingin jäähallissa vuonna 2002! (Vai oliko se -01?)

Moonsorrow: Hävitetty
Pisimmän ja tärkeimmän romaanini viimeiset vaiheet. Viimeiset luvut ja viimeiset sanat. Epätoivo, raivo, murhe, kuolema, rakkaus. Nothing more to say.

Moonspell: Wolfheart
9. luokka. Teini-iän angstit: tukahdutettu raivo, ranteita kirveltävät viiltojäljet, pakeneminen omien kirjojen maailmaan. Viha, joka kohdistui enemmän itseeni kuin muihin. Istuskelin aina ruokatunneilla koulun päätykäytävän portaikossa ja tuijottelin ikkunasta ulos tätä kasettia kuunnellen. Nälkä oli aina kova, mutta voitin sen. En halunnut mennä koulun ruokalaan. Vihasin sitä paikkaa.

Pain: Nothing Remains the Same
Olin 18, kun minut vasta kutsuttiin ekan kerran bileisiin. Kutsuja oli silloisen bändini kitaristi, johon olin vähän pihkassa. Tämä levy soi siinä kämpässä melkein koko illan ja yön.

Rhapsody: Symphony of Enchanted Lands
Ei kovin hyvä levy, mutta sisältää pari hyvää biisiä. Tästä nousee vahvasti mieleen kaksi asiaa: Notre Damea esittävä palapeli sekä isosiskoni leipomat keksit. Kuuntelin tätä levyä, kun kokosin sitä palapeliä ja söin niitä keksejä.

Rotting Christ: Khronos
My Desire -projekti. Bändikämppä. Pari vuotta nuorempien bändikavereideni typerät sekoilut. Sain tämän levyn lainaan bändin kosketinsoittajalta.

Sentenced: Crimson
Tämä on minulle hyvin rakas levy syistä, joita en ehkä tässä ala eritellä. Olkoon teinigoottimetallia. Vähät siitä. En luopuisi tästä ehkä mistään hinnasta. (Kerroinkos muuten jo, että mies kävi äskettäin noutamassa minulle Ville Laihialan nimmarin? )

Sentenced: Down / Frozen
Molemmat levyt nostavat pintaan samat jutut kuin Moonspellin Wolfheart.

Stratovarius: Visions
Kesä 1997. Metsä ja kesämökki. Se oli silloin kun kaikki oli vielä hyvin, joten pidän tästä levystä vieläkin valtavasti, vaikka muut tämän bändin tuottamukset ovatkin nykyään mielestäni vähän höttöä.

Stratovarius: Destiny
Syksy ja talvi 1999. Kun maailma hajosi kappaleiksi. Kyyneleet, joita ei saanut itkeä, ja viha, jota ei saanut tuoda esille. Piirtelin iskän luona viikonloppuisin dinosauruksia ja demoneita ja kuuntelin musiikkia ja kirjoitin tuskan ulos itsestäni.

Stratovarius: Episode
Istuin lapsuudenkotini ikkunalaudalla, katselin ulos kesäiltaan ja kirjoittelin päiväkirjaani tätä levyä kuunnellen. Oma rauha. Tunne siitä, että maailmassa on kiehtovaa salaperäisyyttä.

Summoning: Oath Bound
Se matka, kun viimein palasin pohjoisesta päin kotikaupunkiini. Olin asunut vuoden ajan Karstulassa ja melkein tullut hulluksi siellä. Kuuntelin tätä levyä muuton aikoihin.

Summoning: Stronghold
Kesä 2000 ja yölliset autoajelut JA:n kanssa. Kuuntelimme autossa aina tätä levyä sekä Theatre of Tragedya. Pääsin aina äitiä karkuun niillä reissuilla.

Symphony X: Twilight in Olympus
HK, joka sittemmin katosi jälkiä jättämättä. Yläaste: 8. luokka.

Theatre of Tragedy: Velvet Darkness They Fear
Sama kuin Summoningin Stronghold.

Therion: Theli / Vovin
Se aika, kun tapasin nykyisen mieheni.

***

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi… Ei jaksa enempää.

Joistakin levyistä tai biiseistä nousee heti mieleen joku tietty tilanne, vuodenaika tai muisto. Tässä muistoja minun levyhyllystäni, aakkosjärjestyksessä.

Abigor: Orkblut - The Retaliation
Tämän levyn kuulin ekan kerran kesällä 2004 erään miespuolisen ystäväni luona ja ihastuin siihen saman tien. Pyysin levyn lainaan ja poltin sen itselleni. Näistä Abigorin biiseistä tulee aina mieleen sen kaverin kämppä, pieni, hämärä ja lumoavan blackmetallistimainen (terve vaan, mister, jos luet tätä ja tunnistat itsesi). Samaan kategoriaan menee myös Aborymin Kali Yuga Bizarre: aina vaan nousee mieleen se paikka.

Aborym: With No Human Intervention
Ristiriitainen levy. Toisaalta vihaan tätä lättyä - toisaalta pidän tästä helkkaristi. Johtunee siitä, että tätä kuunteli eksäni joskus vuonna 2003, ja tietyt biisit muistuttavat minua aina hänestä ja hänen idioottimaisuuksistaan. Mutta nimikkoraita on upea.

Agathodaimon: Higher Art of Rebellion
Joku sanoi joskus, että yleensä bändit onnistuvat mokaamaan kakkoslevynsä. Ainakin Agathodaimonin kohdalla se pitää paikkansa. Higher Art of Rebellion on täynnä musikaalisia mokia ja höttöbiisejä, mutta mukaan mahtuu myös muutama todellinen helmi (kuten nyt vaikka Tongue of Thorns, Body of Clay ja Glasul Artei Viitoare). Kuuntelin tätä levyä paljon vuonna 2000 ja 2001. Se oli sitä aikaa, kun iskä asui Järvenpäässä ja me kersat kävimme hänen luonaan viikonloppuina. Paskaa aikaa. Kauhea asunto. En mielelläni muistele sitä.

Alghazanth: Wreath of Thevetat
No tästä nousee tietenkin mieleen Alghan keikka Lutakossa vuosi sitten!

Amorphis: Tuonela
Kävimme Norjassa 1999: minä, siskot ja iskä. Kuuntelin tätä paljon siellä reissulla. Tästä tulee aina mieleen Norjan vuoristomaisemat ja se kun istuin auton takapenkillä korvalappustereot täysillä.

Arcana: Inner Pale Sun
Arcanan keikka Turussa syksyllä 2004. Turussa asuneen kaverin kämppä. Se porukka, jolla läksimme Klubille. Samettimekkoni, jonka helma laahasi maata ja johon meinasin kompastua koko ajan. Se oli hieno keikka… ja hieno porukka. Vähän ikävä joitakin niistä kavereista.

Bal-Sagoth: The Power Cosmic
Eka levy, jonka ostin levykaupasta BLACK/DEATH -osastolta. Muistan miettineeni sitä ostaessani, että mihinkähän tämä musiikkimaku tästä vielä johtaa. Äiti kun oli opettanut, että pahalle ei pidä antaa pikkusormea, tai se vie koko käden. No eipä minusta ole vielä saatananpalvojaa tullut.

Ääh. Lisää illemmalla, nyt ei ehdi enempää.

Kello on yhdeksän, joten enää ei nyt mikään hirveän aikainen aamu ole…

Tyttö nukkuu yleensä yhdeksään tai puoli kymmeneen. Tänä aamuna se heräsi jo seitsemältä, ja parku tietysti kantautui varmaan koko talon läpi. Sinnittelin puoli tuntia ja nousin lopulta katsomaan, mikä on hätänä. Siellähän se pikku-akka seisoi sängyssään ja huusi, kun tutti oli tipahtanut lattialle. Tökkäsin tutin likan suuhun ja painelin takaisin nukkumaan. Ja sitten en saanutkaan enää unta, koskapa mies jyrisi jälleen kerran kuin se jo mainittu moottorisaha. Että se ottaa minua pannuun. Se ottaa päähän ja vituttaa, vaikka järjellä ajateltuna tiedän, ettei hän voi sille mitään. Minä vaan olen niin pirun herkkä unieni suhteen. Jos minut herätetään kesken unien, voi olla helkkarin varma siitä, että olen äkäinen kuin pulloon lukittu ampiainen ainakin seuraavat puoli päivää.

Istun keittiön pöydän ääressä ja kirjoitan. Limbonic Artin Beneath the Burial Surface soi taustalla, vaikka - kummallista kyllä - minun tekee itse asiassa älyttömänä mieli kuunnella Soul Asylumia. Runaway Train, joka oli hitti joskus 90-luvulla, soi päässäni koko viime yön. Kuuntelin sitä joskus seiskaluokalla paljonkin. Se on semmoista leppoisaa rokkia, ja minä lukeudun enemmän musiikkimakuni puolesta gootteihin tai blackmetallisteihin, mutta olen silti säilyttänyt sen levyn, koska tykkään siitä. Ihan samalla tavalla kuin olen säilyttänyt Stratovariuksen Visionsin tai Meat Loafin Bat Out of Hell II:en (joilla molemmilla saisin vannoutuneen blackmetallistimieheni ehkä hyppäämään ulos ikkunasta). 12-vuotiaana kuunnelluista levyistä en onneksi ole säilyttänyt Apulantoja tai Rasmuksia. Mutta Helloweenit, pari Megadethia, Camelin kokoelma ja Dream Theaterit ovat hyllyssä vieläkin.

Musiikkipostausta nyt pitkästä aikaa. Kaivelin tuossa levyhyllyäni, ja näppeihin osui monta vanhaa ja vähän uudempaakin klassikkoa, joita ei ole tullut kuunneltua aikoihin. Nyt sitten hurahdin uudestaan.

Moonspell: Irreligious
Ostin tämän joskus kuudentoista vanhana. Se iski silloin ja se iskee edelleen. Mielettömän hyvä levy. Itse en välitä Raven Clawsista - se on vähän höttöä - mutta ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia ovat Opium, Awake, Mephisto ja Herr Spiegelmann.

Kreator: Endorama
Kuulin Kreatorin Enemy of God -biisin pari viikkoa sitten ja ihastuin saman tien, vaikka yleensä en välitä trash/speedmetallista juurikaan. Endorama ei ole tyypillistä Kreatoria. Se on synkkä, pahaenteinen, kaunis levy, oikeastaan aika melodinen ja hidastempoinen, kun vertaa bändin muuhun tuotantoon. Parhaat biisit levyn nimikkoraidan lisäksi ovat ihanan repivä Passage to Babylon, kaihoisa Entry ja synkän toiveikas Everlasting Flame. Golden Agen sanat ja rytmitys ovat myös hyvin vetoavat. Hrr!

Amorphis: Elegy
Muistan tämän lätyn hyvin siitä, että nakkasin sen seinään yhden riidan tuoksinassa joskus kuudentoista ikäisenä. Sen koteloa ei vieläkään ole vaihdettu, se on vain teipattu kasaan. Musiikillisessa mielessä tämä on vähän hassu levy. Hirmu hajainen ja erikoinen. Better Unborn iskee tietty aina, mutta se on aika puhki kuunneltu. Elegy on paras biisi, jos kokonaisuutta katsotaan.

Blind Guardian: A Night at the Opera
Hih! Löysin tästä levyltä muutamia ihan uusia biisejä, joista en aikaisemmin ollut tykännyt yhtään. Nyt ihmettelen, miksen. Punishment Divinehän on loistava! Oikeastaan koko levyllä ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Tykkään hillittömästi tämän bändin musiikkityylistä. Miekkoset osaavat toden totta säveltää ja sovittaa - ja soittaa. Rumpukompitkin ovat taituruudessaan ihan älyttömiä. Kuulin joskus semmoisen juorun, että Mike Portnoy, Dream Theaterin rumpali (jonka rumpusetti on siis melkoinen kasa kaikennäköistä lyömäsoitinta), oli istunut Thomas Stauchin (BG:n ex-rumpali) setin taakse eikä ollut edes tiennyt mistä aloittaa. Joka tapauksessa, kunniamaininnan tältä levyltä saavat Punishment Divinen lisäksi runollinen Battlefield, raisu Wait for an Answer sekä hieno lopetusooppera And Then There Was Silence.

Helloween: The Time of the Oath
Tätä kuuntelin kasetilta jo joskus kahdentoista vanhana. Olin taiteillut kasettiin biisien nimet goottilaisella kirjoituksella, ja kasettikoteloa koristi piirtämäni Helloween-kurpitsa. Bändinä Helloween on ollut suosikkilistallani helkkarin pitkään, pidempään kuin monet muut. Se on niin piristävän erilainen. Ja sitä paitsi rakastan Andi Derisin ääntä! :-P Iso osa muista kikkelihevilaulajista kiljuu, kiekuu tai ulisee, mutta Deris ei tee niistä mitään (ainakaan kovin usein). Tällä levyllä ei ole huonoja biisejä, mutta paras on ehkä nimikkoraita. Tai sitten Steel Tormentor.

Iced Earth: Something Wicked This Way Comes
Itse asiassa tämä on mielestäni Iced Earthin paras levy. Jollain hassulla tapaa tästä bändistä tulee mieleen Metallica, mutta sillä erotuksella, että en yhtään tykkää Metallicasta. Matt Barlow’lla oli upea ääni. (Ja hänellä oli vielä upeampi tukka.) Something Wicked This Way Comes on hyvin yhtenevä levy, joka päättyy huolellisesti sovitettuun Something Wicked -trilogiaan. Instrumentaalibiisi 1776 ja Watching Over Me -balladi tuovat kivan kevyemmän lisän levyn muuten aika täysillä paahtavaan kuormaan. Omat suosikkikappaleeni ovat ehdottomasti Burning Times (rakastan tämän biisin lauluja), Melancholy ja Prophecy.