Koska se kilpirauhasblogi ei ottanut tuulta siipiensä alle, värkkäsin nyt sitten erillisen poniblogin. Sinne menevät poni- ja schleich-postaukset tästä eteenpäin. Toki saatan tännekin joskus ponijuttuja kommentoida, mutta pääasiassa tuonne: http://www.ponituisuuksia.vuodatus.net/

Otsikko on ehkä harhaanjohtava - nyt ei nimittäin puhuta nukeista, vaan kaloista. Akvaariomme sai tänään kaksitoista uutta asukkia: neljä loistobarbia ja kahdeksan kirsikkabarbia. Koska tetrat eivät jostain syystä menesty meidän akvaariossamme, korjataan asia sitten lisäämällä barbikantaa…

Kuvat nyt eivät ole hyviä, mutta kai noista jotain selvää saa.

Ostin myöskin kaksi Petite Ponya. Näillä ei harmi kyllä ole nimiä. Minulla on näitä jossain kaapin perällä muutama lisääkin, kun lapsena tuli osteltua. Tuolla oranssilla on häntä vielä pötkönä pesun jäljiltä.

 

Viimeisimmästä poni-invaasiopostauksestani onkin jo vierähtänyt aika tovi! Huonon rahatilanteen vuoksi uusia asukkeja ei ole tullut laumaan kovinkaan paljoa viime aikoina. Tässä kuitenkin tämänpäiväiset tulokkaat:

FF Blue Belle: Erinomaisessa kunnossa, vain häntä puuttuu.
Activity Club Baby Pony: Likainen, kaipaa uusia karvoja.
NBBE Baby Lickety-Split: Nätimpi versio BBE Baby Licketystä ja FT Baby Licketystä. Tarvitsee rajua puunausta, sillä tässä on pistelikaa, häntäruostetta ja pintalikaa, symbolit ovat kulahtaneet ja karvat leikattu.
G3 Star Dasher: Täydellinen!

Muoks. Tässä ponit puunauksen jälkeen:

Baby Lickety-Split

Blue Belle

Baby Pony

Sain tänään ison kunnostuslotin, jonka mukana tuli sekalaista keräilytavaraa maksuksi kunnostustöistä. Sain muutaman ponin, yhden metallisen ponipurkin sekä viisi Schleich-hevosta. Tässäpä siis hyllyjen uusimmat asukkaat:

Ponit vasemmalta: Raspberry Jam (tarvitsee uuden etutukan, Baby Susie (ok) ja italy Applejack (karvat nyrhitty).

Purkki molemmilta puolilta. Tästä puuttuu ikävä kyllä kansi. Mutta kuvat ovat söpöt: toisella puolella Surprise ja toisella Blossom, molemmat varsoineen.

Schleichit. Vasemmalta: Shire-ruuna, vanha valkoinen hevonen, arabivarsa, palomino-ori ja arabiori. 

Ja sitten vielä pikku Velociraptor, jonka löysin Toys R’ Usista. Tämä on CollectA-sarjaa eli halpis-Schleich, mutta ei se haittaa, koska se on niin vietävän söötti. 

Tässäpä tulokkaat. Uutta ja vanhaa keräilysarjaa: poneja ja Schleichejä.

Ponit: G3-mäkkiponit DaisyJo ja Pinkie Pie.

Ja hepat: Haflinger-ori, falabellaori ja haflinger-varsa.

Up, Up, and Away, tuttavallisemmin UUA (kuka hitto sitä pitkää rimpsua muka aina jaksaa kirjoittaa), näyttää nyt tuolta. Ponin oikea omistaja tuli puunauksesta hyvin iloiseksi ja lahjoitti minulle vaivanpalkaksi suklaata. Minäkin tulin siis hyvin iloiseksi. Paha juttu vaan että vatsani ei just nyt kestä maitosuklaata, mutta nou hätä, kyllä se ainakin puoli vuotta kaapissa säilyy (siis suklaa, ei vatsa)

Maha on tosiaan temppuillut taas viime aikoina. Tänään pitäisi lähteä tuttavien kanssa pitsalle, mutta pelottaa vähän, etten kykene syömään yhtään minkäänlaista pitsaa. Rasvaiset ruuat kuvottavat ja vähänkin vääränlainen ruoka (karkit, mikä tahansa muu leipä kuin täysjyväleipä, valmisruuat, peruna) saa vatsan kipeäksi. Muitakin lystejä oireita esiintyy, mutta lienee parempi, etten rupea erittelemään niitä tässä kaiken kansan kuullen. Tosin nämä muut lystit oireet voivat ihan hyvin olla aina iltaisin nautitun magnesiumin syytä. Magnesiumannos olisi ehkä fiksumpaa jakaa pitkin päivää.

Kävin eilen VK:n kanssa askartelukaupassa. Siellä oli telineellinen Schleichin elukoita, ja minä en tietysti voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin yhden hevosista. Kyseessä on andalusialainen ori, joka oli ylivoimaisesti kaunein tarjolla olevista hepoista:

Näitä tulee sitten jatkossa lisää. Tästä alkaa taas uusi keräilyvimma! Ai miten niin hurahtanut hevosiin? Ehkäpä. Pyynnöstäni VK lupasi jopa viedä minut tallille. Olen aina ihaillut hevosia, mutta koska ne ovat niin isoja eläimiä, olen myös arastellut niitä. Katsotaan miten hienossa kaaressa lennän satulasta seuraavan kuukauden sisällä…

Kuinkas kävikään? Juuri, kun pääsin kirjoittamasta, että olo on kaamea, niin eikö se alkanutkin sitten parantua. En tiedä onko se juomani teen ansiota vai johtuuko se kenties siitä, että söin tänään lihaa (kanaa) ekaa kertaa moneen päivään. Nyt iltaa kohti olen ollut aika virkeä ja ajatuskin juoksee ihan kivasti. Olen jopa saanut vähän kirjoitettua.

Käytiin tuossa miehen veljen luona ja vietettiin siellä ilta. Mukavaa oli. Lankomiehen vaimo antoi minulle mukaan vanhan rakkaan poninsa, jolle piti tehdä muodonmuutos: kyseessä on jokseenkin kauheaan kuntoon päätynyt Up, Up, And Away.

Poniraukalla on kehossa maalia, pinttynyttä likaa ja multaa, silmässä kulumaa ja ruostetta hännäntyvessä. Ruostetta pursuu kaulasaumasta ja karvat ovat semmoisessa takkusessa etten ole vastaavaa aiemmin nähnyt. Näyttää lähinnä siltä kuin joku olisi letittänyt hännän puoliväliin ja sitten kiskonut letin eri puolista niin kovaa kuin jaksaa. Pesun ja karvojen siistimisen jälkeen tästä tuli oikein kaunis poni. Pitää vielä viimeistellä maalien poisto asetonilla, kihartaa häntä ja korjata silmämaalit. Ponin omistajalta tippuu vielä silmät päästä :D

Sain tänään myös valmiiksi uuden horoskooppiponin. Tällä kertaa vuorossa oli Rapu. Tekeillä on vielä Jousimies ja Kauris, molemmat maalia ja karvoja vailla.

Muistatteko onnettoman Tricklesin, jonka ostin hoidettavakseni tuossa puoli vuotta sitten? Olen ihan unohtanut kertoilla sen kuulumiset. Totuushan on, että sain sen kuntoon jo varmaan kuukausi takaperin, mutten ole vaan muistanut mainita asiasta täällä. No, tässäpä koko juttu kuvin.

Tästä lähdettiin:

Välivaiheet - tukanleikkuu, pesu, aknevoidehoito:

Kalju ja puhdas:

Ja valmis:

Siinä meni viikkoja, puoli putkiloa Brevoxyliä ja melkein hermotkin. Mutta olen ylpeä lopputuloksesta!

Jos joku tahtoo tietää tarinan tarkat yksityiskohdat, ne löytyvät täältä.

Menihän tuo loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvin. Se hammaslääkäri, nimittäin. Jännäsin enemmän aamulla kuin itse odotushuoneessa. Osansa saattoi kyllä olla silläkin, että sain tuntia ennen operaatiota diapamin, koska sitä itse pyysin. Olisin varmaan muuten saanut paniikkikohtauksen. Eipä nuo pamit nyt niin ihmeellisiä aineita ole. Pistävät vaan vähän väsyttämään ja leikkaavat pelolta/ahdistukselta terävimmän kärjen pois.

Meidän suvussa on semmoinen lysti hammasvika, että pysyvät ylä- ja alaviitoset puuttuvat kokonaan, eli maitohampaat eivät lähde irti niin kuin pitäisi. Minulla on siis vielä kolme maitohammasta suussa. Sama juttu niiden kanssa joskus tulevaisuudessa: ne joko putoavat tai sitten reikiintyvät niin pahasti että ne on poistettava. Nyt lähti yläleuasta oikealta puolelta eka.

Kyllähän se inhasti rutisi, mutta yhtään ei sattunut, paitsi se puudutuspiikki tietenkin vähän nipisti. Mutta kolo vuoti kuin helvetti. Kolme tuntia piti purra sideharsorullaa ja vaihtaa välillä, ja vieläkin maistuu veri suussa. Olen saanut syötyäkin jo: lasin mustikkasoppaa ja pari paahtoleipää. Hampaan jättämä kolo ei ole yhtään kipeä. Olen pohtinut, voisiko syömäni Ketorin vaikuttaa asiaan, vai särkeekö sitä oikeasti näin vähän. Toivon kuitenkin, että yleinen olotila paranee nyt vähäsen, kun tuo tulehtunut hammas on kiskottu pois.

Tässä viime aikojen ponitulokkaat:

Se Confetti, jonka sain eilen, oli kuin olikin espanjalainen - MLP Arenan nirvanaponigurut vahvistivat asian, kun kävin kysymässä. Espanjassa on kuulemma julkaistu kolme symboliversiota Rainbow-poneista: hilesymboleilla, hileettömillä symboleilla ja metallimaalilla maalatuilla symboleilla. Hilesymboliset ovat harvinaisimpia. Se selittää, miksen ole nähnyt vielä koskaan hilesymbolista NC-ponia. Häntäprikkakin tuolla on harvinaisen omituinen. Se on pelkkä kevyt metallinipsu, jossa on tekstiäkin! Siinä lukee jotakin tähän tyyliin: PRECINT(O) GARANT(I) (viimeisistä kirjaimista on vaikea saada selvää, koska taitos tulee juuri siihen kohtaan). Toisella NC Confettillani häntäprikka on vaihdettu, joten siihen en voi verrata.

Tässä kuvia kaunottaresta:

Tämänpäiväinen poni-invaasio käsittää kolme ponia sekä yhden kiikkulaudan, joka kuuluu luultavimmin Baby Moondancerille. Ponit ovat G3 Rainbowberry, Sugar Sweet sekä kummallinen NC (No Country) Confetti.

Rainbowberry on hyvässä kunnossa. Sen tukka on vain kammattava ja kroppa on putsattava.

Sugar Sweet vaatii pesun, häntäruosteen poiston ja karvojen oikomisen, kenties uudelleen kiharruksenkin. Tuoksua on hiukkasen jäljellä.

NC Confettin meinasin vain pestä. Tuo yksilö on erikoinen: minun tietojeni mukaan NC-poneilla ei ole hilettä symbolissaan, mutta tällä on, ja hyvin vieläpä. Se on lisäksi säilynyt aika valkoisena, vaikka yleensä NC:t kellastuvat nopeasti. Kuitenkaan kavionpohjassa ei lue valmistusmaata (se on peitetty) ja muutenkin tuntomerkit NC-poniin täsmäävät hyvin. Voisikohan se olla espanjalainen? Otan lisää kuvia kunhan saan sen puhtaaksi.

Jokakuinen naisten painajainen alkaa taas olla ohitse. Tällä kertaa, hämmästyttävää kyllä, puolukkapäivät olivat muutama päivä ennen kuin lähden reissuun, eivätkä alkaneet edellisenä iltana. Kuukautiset ovat jännä juttu: niillä on oma tahto ja tietoisuus. Ne tietävät, koska eivät saisi alkaa, ja hih hih, alkavat juuri silloin.

Nykyään en onneksi ole menkkojen aikaan enää niin kipeä kuin vuosia sitten. Särky lähtee kevyesti yhdellä Ketorinilla. Synnytyksen jälkeen kuukautiskivut kuulemma lievenevät. Niinhän niiden piti lieventyä e-pillereilläkin, mutta minulla kävikin päinvastoin: tasainen särky ja jomotus/kolotus muuttui helvetilliseksi pistäväksi ja kuristavaksi kivuksi, joka riivasi minua aina muutaman päivän kuukaudesta ja johon särkylääkkeetkään eivät aina auttaneet. Sen normalisoitumiseen menikin sitten pari vuotta pillerien lopettamisen jälkeen. Kamalia aineita nuo tekaistut hormonit. En ikinä enää koske niihin, hyi. (Siis ellei kyseessä ole lääke sairauteen kuten nyt vaikka Thyroxin.)

Niin, siitä reissusta. Olen lähdössä viikonlopuksi äiskän luokse parinsadan kilometrin päähän. Minä ja pikkuakka lähdetään molemmat; itse tulen jo lauantaina kotiin, mutta tyttö jää mummolaan maanantaihin asti. Saadaanpa vähän lomaa miehenkin kanssa.

Minua odottelisi tänään postissa ponipaketti. Haluaisin käydä noutamassa sen, mutten jaksa nyt lähteä sompailemaan rattaiden kanssa bussiin. Ukko kun on töissä kuuteen asti. Paketissa olisi poniroinaa, yksi G3-poni, Sugar Sweet sekä NC Confetti (parempikuntoinen kuin omani). Tuskin maltan odottaa :)

Tänään on ollut väkerryspäivä. Olen piirtänyt ja värittänyt, kunnostellut poneja ja tehnyt kustomia. Aamulla viimeistelin uuden lohikäärmepiirroksen, josta tuli aika hauska; pikku lohikäärme näyttää lähinnä siltä kuin se hyppäisi kauhuissaan ilmaan törmättyään liskoon. Iltapäivällä tein Scorpio-kustomin valmiiksi. Se skorpparin raato on lojunut tuossa pöydällä varmaan kuukauden, ja tänään viimein sain tarpeekseni sen katselemisesta ja päätin että nyt se valmistuu ja piste. Siitä tuli aika hieno. Ihmettelin itsekin, miten symboli onnistui niin hyvin. Sen jälkeen operoin sitten kunnostettavaksi saapuneen Ticklen, jolle maalasin uudet symbolit.

En ole vielä saanut sitä pelästynyttä pikku lohikäärmettä skannattua, mutta laitan kuvaa tänne ja DeviantARTiin heti, kun saan sen siirrettyä koneelle. Tuo skannaus on nykyään niin kovan työn takana, että mieluummin piirrän muutaman teoksen valmiiksi ja skannaan ne sitten kerralla.

Eilen oli Yläkaupungin yö. Menojalka on vähän jo vipattanut viime viikkoina, ja ajattelin jo aikaisemmin keväällä, että pakkohan sitä on Yläkaupungin yöhön osallistua. Se on vähän niin kuin jokavuotinen perinne. Tein sinne vähän ajolähdön, koska tajusin vasta kahden aikaan päivällä, että hitto, sehän on tänään! Minulle tuli hiukka kiire saada tytölle lapsenvahti. Naapurin rouva lupautui ottamaan tytön yöksi, ja minä pääsin lähtemään. En juonut yhtään mitään, mutta minua väsytti niin kamalasti, että huojuin jo ihan senkin takia. Mutta hauskaa oli! Parasta siinä festarissa on aina kaverit. Siellä näkee vanhojakin tuttuja. Ja vielä kivempaa siinä tapahtumassa on se, että se on yöllä. Rakastan kesäyötä.

Nyt on menossa piirustuskausi: sain muutama päivä sitten sen lahjalohikäärmepiirroksen valmiiksi (melkein ainakin, tausta on yhä kesken). Eilenkin tuli tehtyä tällainen traakkilus. Tykkään sen siivistä. Ne onnistuivat hyvin.

Tämän päivän poruaihe onkin sitten se, että hampaaseeni sattuu. Minullahan olla möllöttää suussa vieläkin neljä maitohammasta. Se on sukuvika; neljästä paikkaa puuttuu pysyvä hammas. No se kipeä on juuri yksi maitohammas, jonka olisi pitänyt oikeastaan jo tippua viisitoista vuotta sitten. Putoaisi pois vaan, niin pääsisin siitäkin. Se on kipuillut viimeiset kaksi vuotta. Enkä uskalla mennä hampilääkäriin, koska ne vetävät sen kuitenkin pois. Odotan että se tippuu omia aikojaan…

Edit. Lohikäärme skannattu ja linkki lisätty.

Vanha kannettava cd-soittimeni, Sonyn Walkman vuosimallia 2000, kuoleentui eilen. Se on toiminut uskollisesti viimeiset yhdeksän vuotta, ja siihen on vaihdettu kuulokkeet ainakin viidesti, mutta nyt se viimein sanoi sopimuksen irti. Levyn pyöriessä kuuluu semmoinen ääni kuin joku hankaisi lättyä hiekkapaperilla. Ei hyvä. Niinpä katsoin viisaimmaksi päästää soittimen viimeinkin haudan lepoon ennen kuin se rikkoo jotain.

Tänään sain tuollaisen melko karmean värisen ponin palkaksi poninkunnostustöistä. Kyseessä on Snowflake jostain vuodelta 1984. Sille piti uusia karvat, muuten se on ihan mintti.

Olen väkertänyt aika paljon DA-galleriani kanssa viime aikoina. Olen laittanut uusia piirroksia näytille ja poistellut vanhoja. Tässä viimeisin tulossa oleva:

No niin, tässä nämä eiliset ponit (paitsi Salty, joka odottelee vielä keittämistä). Harmi, etten tajunnut ottaa kuvaa Ticklestä ja Chiefistä ennen puhdistustöitä, koska ne olivat aika kaamean näköisiä!

So Soft eli SS Angel. Tämä oli vähän niin kuin extempore-ostos.

Chief, kuutosvuoden Big Brother -poneja. Ei muita vikoja kuin pikkasen kellastumaa vuohiskarvoissa ja kulumaa symboleissa. Nyt minulla on koko sarja!

Tickle. Pikkasen tahroja ja pari naarmua turvassa, symbolikulumaa. Muuten ok.

Siis ihan oikeasti kiva päivä vaihteeksi. Olen tässä tehnyt superspurtin ja ollut koulussa eilen ja tänään. Eilen harjoiteltiin vesinäytteenottoa lossilla, jolla viedään lampaita joen yli. Kengät olivat sen jälkeen ihan lampaanpaskassa. Tänään sitten oli vesistöjen kunnostuksen näyttökoe. Kirjallinen osa meni miten meni - luulin, että saan enintään kolmosen. Vesinäytteenotto sen sijaan sujui hyvin. Muistin jopa suojakäsineet siinä vaiheessa, kun piti tehdä happimääritystä niiden myrkkyjen avulla, enkä edes rikkonut rutneria (näytteenotinta) saati sitten pudonnut siitä lautalta. Ja kokonaisarvosanaksi tuli 5! Meinasin tipahtaa tuolilta, kun kuulin sen.

Tänään sain myös poneja, SS Angelin sekä kolmen maankiertolaisten kaartin: Chiefin, Saltyn ja Ticklen. Tickle ja Salty menevät myyntiin putsauksen jälkeen, mutta Chief jää kokoelmaan. Se on upea, eikä siinä ole yhtä ainoaa syöpäpistettä! Ainoa miinus ovat vähän kuluneet symbolit. Kaveri löysi nämä kolme kirpparilta ja osti ne minulle. :)

Neiti on jo nukkumassa ja kaikki kuvaamisvälineistö on juuri siellä huoneessa missä hänen majesteettinsa nukkuu, joten en voi nyt postata kuvia. Huomenna sitten.

Ai niin! Vilkaistessani tänään akvaariota koin jymy-yllätyksen. Meille on syntynyt pikkumonneja! Joku pariskunta neljästä partamonnistamme on päättänyt lisääntyä, ja sen tuloksena akvaarion pohjalla ryömii nyt useita (en ole vielä laskenut niitä) vajaan sentin mittaisia päitä-pyrstöjä. Poikaset ovat niin isoja, että ne ovat taatusti ainakin viikon vanhoja, joten kudun on täytynyt tapahtua hyvin huomaamattomasti. Harmi, ettei kamerallamme saa hyviä kuvia akvaariosta. Ne päätpyrstöt ovat aika hassuja.

Nyt taidan mennä nukkuun. Heräsin tänä aamulla varttia vaille viisi ja olo on lievästi sanottuna vetämätön.

 

Tänään on ollut hyvä päivä. Heräsin melko virkeänä, ei ole ollut suurempia vaivoja kropassa eikä päätäkään enää särje. Mieliala on aika korkealla ja olo on jotakuinkin tasapainoinen. Ajattelin tuossa asioita juuri ja hihittelin itsekseni miettiessäni, että jos kertoisin lääkärille näistä minun mielialanvaihteluistani, hän yrittäisi varmaan lyödä minulle bipolaaridiagnoosin. Sitähän minulle on jo kerran ehdoteltu. Itsekin uskoin siihen jonkin aikaa - kunnes löysin tietoa kilpirauhastulehduksen ja mielialanvaihteluiden yhteyksistä.

Sain tänään ensimmäisen G1-ponipehmoni. Kyseessä on Cotton Candy, vähän kälyinen mutta ihan söpö. Kaveri toi sen junalla, ja minun piti käydä matkakeskuksella hakemassa se pois. Oli aika lystiä kävellä keskustan läpi vaaleanpunainen ponipehmo kainalossa. En kylläkään huomannut, että ihmiset olisivat tuijottaneet mitenkään normaalia enemmän. Olen sitten kai muutenkin niin eriskummallisen näköinen, ettei yksi pehmoponi enää muuta asiaa suuntaan eikä toiseen.

Näyttää siltä, että Pikku-Akalle on tulossa vesirokko tai jokin rokko. Hän on ollut pari päivää hermostunut, väsynyt, ruokahaluton ja kuumeileva, ja nyt tänään huomasin, että naamaan ja niskaan on ilmestynyt pieniä punaisia näppyjä. En ole vielä uskaltanut katsoa onko niitä muuallakin.

Olisi pari koulutyötä väsättävänä. Toinen on loppusilausta vaille valmis ja toista en ole vielä aloittanutkaan. Ei vaan yhtään nyt jaksais: kun on hyvä olo, haluaisin tehdä vaan kaikkea kivaa.  

 

 

Glow ‘n Show -ponisarja on nyt täynnä. Sarjan viimeinen uupuva yksilö, Dazzleglow, löysi tänään kotiin. Vaihdoin sen siihen Se-Serkkuun, jonka tukan saneerasin viime kuussa. :-D

Poni on oikea kaunokainen, mutta karvan pinkki osa on mennyt pöperöksi. Harjatessakin siitä lähti puolet irti. Jos saan jostakin oikeanväristä karvaa, taidan rootata nuo pinkit osat uusiksi. Tai sitten lyön siihen vaan kylmästi Dollyhairin Pussycatia.

Tässä vielä koko kööri:

Vasemmalta oikealle: Happyglow (lapsuudenkokoelmasta), Star Glow (lapsuudenkokoelmasta hänkin, ehkä rakkain ponini), Brightglow ja Dazzleglow.

Kamerani on alkanut kiukutella. Se ei enää tarkenna yhtä hyvin kuin ennen. Se ei kylläkään ole mikään ihme, koska se alkaa olla päälle vuoden vanha eli nykyajan vempeleiden ikäskaalalla vanhus. Nykyään kun laitteet menevät rikki yleensä 1-2 vuodessa eli just kun takuuaika menee umpeen. Raivostuttavaa.

Tässä tämä nyt on! Kolmen vuoden etsinnän tulos tuli maksamaan parikymmentä euroa sekä muutamia kymmeniä harmaita hiuksia.

 Kotelo ja sisus.

 

Säännöt. Tästä oli vaikea saada selvää kuvaa, joten anteeksi, kun teksti ei erotu…

 

Itse pelilauta! Täältä bongaamme useita tuttuja poneja: polulla ympyröissä ovat Medley, Baby Cherries Jubilee, Skydancer, Starflower, Heart Throb, Parasol ja Sunlight. Muualla laudalla seikkailevat Starshine, Sprinkles, Bubbles, Firefly varsoineen, Lickety-Split, Windy, Bow Tie baby strollerin kera, Applejack ja Posey (varsoineen, täh, koska Poseylla on varsa ollut??).

 Pelilaudan ylänurkka, joka äskeisessä kuvassa jäi ikävästi salamavalon häikäisemäksi.

 

Pelikortteja.

Ja pelinappulat. Meidän vanhassa lapsuudenaikaisessa pelissämme tuo lila meni rikki ja liimattiin takaisin alustalleen.

Harkitsin jo pistää ukon pelaamaan tätä kanssani huomenna, mutta en taida kehdata. Pelataan sitten siskon kanssa lauantaina. 

Sain huvittavan moralistisen huomautuksen siitä, miten inhottavaa on, kun lapset kiroilevat. Viitaten siis postaukseeni, jossa kerroin likan sanoneen miestäni saatanaksi. Lisäksi minulle kuittailtiin nenäkkäästi siitä, että ehkäpä meillä olisi enemmän rahaa ruokaan, jos en tuhlaisi kaikkia rahojamme poneihin. Oh, mikä ainutlaatuinen neuvo! Vaalikaamme tätä viisauden siementä! Ja mitähän kivaa ostaisinkaan niillä parilla, kolmella kympillä, mitä poneihin menee keskimäärin per kuukausi?

Kyllä. Tyttö on satunnaisesti päästänyt suustaan peekelettä ja saatanaa. Minulle on ihan yksi lysti mitä se puhuu niin kauan kuin se ei rupea hokemaan vittua. Vittu on ainoa kirosana, jota en halua tyttäreni oppivan. Miksikö? Koska se on niin ruma sana ja sen viljeleminen kuulostaa helvetin typerältä. (Ihan kuin allekirjoittanut ei koskaan käyttäisi kyseistä sanaa. ) En halua, että tyttäreni kuljeksii ympäri kyliä mainostaen sukuelintään.

Toisekseen… minä en ole niin kyllästynyt ja katkera elämälleni, että rupeaisin aukomaan päätäni tuntemattomana jossakin nettiblogissa. Se, mitä ei viitsi sanoa omalla nimellään tai vakkarinimimerkillään, kantsii jättää sanomatta. Minulla on sentään hienotunteisuutta. Eikö pyhimyksen sädekehäni kiilläkin nyt? Se oikein säkenöi. No jaa, luultavasti tuo kommentoija oli vain joku yksittäinen puskasta huutelija, joka sattui eksymään blogiini huonona päivänä. Oletteko muuten huomanneet, että provosoivimmat ja ääliömäisimmät kommentit tulevat aina anonyymeiltä?

Tylsää on. Istuksin keittiössä, syön suolapähkinöitä (kun en kerta voi kypsentämättömiä syödä, mur) ja kirjoittelen aikani kuluksi. Kello on yli kymmenen illalla, mutta en oikeastaan ole väsynyt. Nyt kun kerrankin olen virkeä iltaa myöten, tahdon tehdä jotakin kivaa. Kirjoittaminen kelpaa ihan hyvin. En olekaan kyennyt siihen kunnolla pitkään aikaan. Aivosumu on kadonnut toistaiseksi, ja muutaman päivän ajan olen ollut ilahduttavan virkeä ja jaksava. Pahoinvointikin alkaa kadota!

Jännä muuten, miten joka kerta lääkeannoksen noston yhteydessä tulee hetken perästä takapakkia: vajisoireet puskevat päälle kahta kauheampina, kunnes olo hiljalleen tasoittuu. Huoh. Pitäisi pyrkiä siihen kahteen tablettiin, koska Thyroxineja ei saisi puolitella eikä varsinkaan pistää neljäsosiin. Valmistaja kun ei voi mennä takuuseen siitä, että lääkeaineen määrä on sama joka puolella tablettia.

Taidan ruveta kirjoittamaan ihan asiaa nyt…

Taisin murtaa varpaani. Potkaisin äsken jalkani aika kovaa tietokoneenraatoon, ja nyt neljättä varvasta turvottaa ja jomottaa aivan pirusti. Se on myös muuttumassa hyvää vauhtia sinisenmustaksi. Tällä hetkellä istun hyvin hankalassa asennossa tietokoneen ääressä toinen jalka toisella tuolilla varpaat puristettuna kylmäpakkauksen väliin. Jos kipu ei asetu, pitänee käväistä arvauskeskuksessa. Hi hii, en olekaan koskaan ennen murtanut luitani!

Järjestin ponihyllyt uusiksi. Siinä meni kolme päivää, koska innostuin aloittamaan sen juuri niinä päivinä kun energiatasot olivat ihan nollassa. Tällä kertaa laitoin täyteen kerätyt sarjat omille hyllyilleen nimilappujen kera, ja loput ponit muille hyllyille.

Nyt pitää lopettaa tähän. Tämä asento on saamarin hankala.

Tänään kokoelmaan liittyivät Love Melody ja toistaiseksi hännätön Medley.

Love Melodylla on joku kumma punaruskea rantu vatsan ympärillä. Veikkaan, että sillä on pidetty pinkkiä satulaa. Medley taas tarvitsee symbolien perusteellisen korjauksen sekä uuden hännän.

Tänään sain myöskin kunnostettavaksi NSS Cupcaken. Pitää olla supervarovainen, koska se on aika arvokas poni.

Olen tässä jo pari viikkoa odotellut muutamaa ponilähetystä, ja tänään ne sitten saapuivat - kaikki kerralla. Sain kasan G3-baitteja, pari ponia kokoelmaan sekä yhden Twisty Tailin, joka menee myyntiin kunnostuksen jälkeen.

Tässä kokoelmaan tulevat Streaky ja Petal Blossom:

Tässä Se-Serkku suoraan paketista:

Ja tässä sama poni puunauksen jälkeen kuivattelemassa märkää tukkaansa:

Tällaiset baitit:

Eilen aloitin syömään Thyroxinia joka päivä 1 1/4 tablettia. Tänään on ollut vähän ylivirittynyt olo, mutta kyllä tämän kestää. Jatkan tätä annosta jonkun pari viikkoa ainakin ja katson miltä tuntuu. Ostin myös sitruunamelissateetä, jonka pitäisi auttaa levottomuuteen, ahdistukseen ja sydämentykytykseen (sitä on muinoin käytetty kilpirauhaslääkkeenä), ja tuntuu, että siitä on ollut apua. Juon sitä joka päivä ainakin kupillisen.

Tänään tehtiin kirppisrundi, kun vietiin tyttö hoitoon. Vein ensin kunnostettavia poneja takaisin omistajalleen ja sitten käytiin kolmella kirpparilla. Ekalta löytyi kaksi ponia, Baby Sweetsteps ja Tulip, ja olin hihkua riemusta, kun ylipäätään löytyi kerrankin edes jotain aitoja poneja. Toiselta kirppikseltä ei löytynyt mitään. Kolmannelta löysin G3 Good Morning Sunshine -pehmon, mutta se maksoi kympin ja oli liian rähjäinen, jotta olisin huolinut sen.

Tässä kuvat vielä toistaiseksi kunnostamattomista ponisaaliista:

Tekeillä on uudistetut G3-versiot ensimmäisestä Rainbow Ponies -sarjasta. Sunlight valmistui vuosi sitten, ja tässä on sarjan toinen tulokas: Parasol.

Poni on siis suora kopio G1 Parasolista:

 

Sain mielestäni aika hyvin kehon värisävyn vastaamaan alkuperäistä. Symbolikin onnistui lopulta, vaikka noiden hileiden kanssa meinasikin mennä hermot.

Lisäksi kokoelmaan liittyi toinen US-mäkkiponi, Sparkleworks. Sekin tarvitsi uuden tukan. 

 

 

Ensimmäinen aknevoidekäsittelyssä parantunut poni oli Diamond Dreams. Neitosen nds-puolella oli ilmeisesti punaista kuulakärkikynää pikku tahroina. Se häiritsi minua aivan hirveästi, koska muuten poni oli lähes mintti!

No, tässäpä muutaman päivän aknevoidekäsittelyn tulos.

ENNEN: (tahrat olivat vielä pahempia luonnossa)

NYT: Poni on lähes täysin puhdas. Yksi pieni, hyvin haalea tahra jäi etujalkaan, mutta en uskaltanut pitää voidetta kauempaa, koska muovi rupesi jo vähän haalistumaan.

Vielä hoidettava ovat Tex ja Bon Bon. Jälkimmäinen valmistunee huomenna, se musta suttu on jo sen verran haalea.

Voin ilokseni ilmoittaa, että Diamond Dreamsin tahrat ovat hävinneet takajalasta kokonaan ja etujalasta suurimmaksi osaksi. Ihme ainetta tuo Brevoxyl! Bon Bonin posken läntti saa vielä olla pari päivää hoidettavana. Texin syöpäpisteelle ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään.

Tänään laumaan liittyivät saksalainen Starshine sekä Love Petal. Molemmat hyväkuntoisia, tosin Starshinen etutukkaa pitää uusia.

 

Bon Bon on tänään kolmatta päivää ikkunalla ottamassa aurinkoa aknevoiteen peittämiin tahroihinsa. Jos en ihan väärin näe, niin posken musta suttu on muuttunut ruskehtavaksi, ja kavionpohjan mustalla tussilla kirjoitetut nimikirjaimet ovat haalistuneet hiukkasen. Diamond Dreamsin tahroilla on menossa toinen päivä. Tänään alan myös testaamaan, mitä Brevoxyl tekee ponisyöpäpisteille: Texin poskessa on ikävä ruskea täplä, jonka toivon haalistuvan jos nyt ei ihan kokonaan niin ainakin merkittävästi tällä hoidolla. Sitten olisi vielä tuo kammo Trickles hoidettava jossain vaiheessa. En tosin tiedä saanko sitä puhtaaksi, koska siinä on yliviivaustussia… ja saattaapa siinä olla syöpääkin.

Tänään on ollut ihan hyvä olo. Tosin siitä on vielä vähän paha mennä sanomaan, kun kello on vasta yksitoista, mutta toivotaan että se jatkuu. Aamulla tuntui pientä kuvotuksenpoikasta, mutta se meni ohi. Luultavasti se oli vain sitä kun maha oli ihan tyhjä. Pitkästä aikaa olen myös aika pirteä. Rupesin jopa siivoamaan!

Huomenna pitäisi vääntäytyä kouluun. Koska minulle tulee nykyään aina huono olo autossa keväisin, täytynee käydä hakemassa tänään apteekista matkapahoinvointilääkettä, jotten yrjöä bussissa.

Tänään: SS Paradise. Tosi kaunis poni, kauniimpi kuin odotin! Ainut vika vaan että tuolla on syöpää… En oikein ole varma, voiko so soft -poneja keittää. 

Piakkoin on tulossa myös paljon muita, pääosin g3-baitteja, joista tulee uusia horoskooppiponeja.

Ostin eilen Brevoxyliä (aknevoidetta) ja rupesin hoitamaan parin ponin tahroja sillä. Kuulostaa hullulta, mutta toimii: aknevoide imee muovista pois ainakin mustekynän. Tussista en ole ihan varma, enkä ponisyöpäpisteistä. Mutta testataan!

Tänään myöhäisiä synttärilahjaponeja: Sand Digger ja italialainen Starshine.

Sand Digger on oikein nätti. Sen häntä on vain ikävän pörröinen. Jos löydän jostain toisen sunshine-ponin hännän, korvaan tuon valkoisen osan aidolla ponikarvalla.

Starshine oli ulospäin myös tosi kaunis. Ainut ongelma siinä oli syöpää muistuttava piste lanteilla. Kun otin ponilta pään irti, tajusin, ettei se mitään syöpää olekaan: ponin sisäpuoli oli paksun ruostekerroksen peitossa, ja yksi ruostehile oli syöpynyt muovin läpi ja värjännyt siihen pisteen.