Painajaismaiset kolme päivää takana. Viimeisten vuorokausien aikana on tullut vuodatettua hikeä, verta ja kyyneleitä, ja ärräpäitä on karannut suusta ehkä kymmenkertainen määrä normaaliin nähden. Käteni ovat riekaleina. Selkääni koskee ja päätäni jomottaa. Hartiat ovat tuhannen jumissa. Huoneeni muistuttaa armeijan koemiinoituskenttää siinä mielessä, että askeleitaan sietää varoa hyvin tarkkaan. Lattialla lojuu kaikenlaista.
Ai että mitäkö on tapahtunut? No tuota, minä vaihdoin tietokonetta. Vanha kokoonpano oli oikutellut jo kuukausia, ja viimein kyllästyin sen hitauteen ja jatkuvaan kaatuiluun. Ongelmia siinä ei riittänyt ainoastaan teknisellä puolella (liian vähän muistia, vanha emo, vielä vanhempi kovalevy) vaan softatkin tökkivät pahanpäiväisesti. Windows oli 8 vuotta vanha ja asennettu uusiksi en edes muista milloin, näyttiksen ajurit eivät toimineet kunnolla (joka kerta käynnistyessään kone teki näin), virusohjelmistot laahasivat vuosikausia ajastaan jäljessä… jne. Niinpä ajattelin, että perkele, laitetaan sitten uusiksi koko roska. Etenkin kun mies sai ylimääräisen, kohtuu hyvän koneen eräältä kaveriltaan.
Sitä sitten muuten asennettiin ja asennettiin. Luulin pääseväni helpolla, koska koneessa oli valmiiksi XP ja perusohjelmistot, mutta eikö mitä. Asentelin sen ensin täyteen omia ohjelmiani, latasin printterien ajurit ja tappelin ikivanhan skannerini kanssa aikani, ja vasta kun kaiken piti olla kunnossa, huomasin, että eihän tämä ole todellakaan niin nopea kone kuin sen pitäisi olla. Ohjelmistojen tarkistus tuotti tulosta. Kone oli täynnä epämääräistä spyware-paskaa, luultavasti useampia troijalaisiakin, ja lisäksi Windows kusi ihan kympillä koskapa oli kopio ja asennettu ihan pieleen.
Mies asensi koneeseen uuden käyttöjärjestelmän. Minä kiristelin hampaitani vieressä ja totesin vihaavani tietokoneita. Kun uusi käyttis oli valmis, huomasin, että mitäs hemmettiä, täällähän on kaksi Windows XP:tä. Kaiken kukkuraksi kumpikaan niistä ei toiminut täysillä. Mietimme hetken aikaa ja päädyimme sitten radikaaliin vaihtoehtoon: kovalevyn formatointi ja Ihan Uuden XP:n asennus. Siten ainakin pääsisimme niistä spyware-roskista eroon.
Se vaihe meni ihan hyvin. XP on oikein iisi asentumaan. Siinäkin vaiheessa asiat luistivat vielä kuin rasvatut, kun rupesin asentelemaan ohjelmistoja, kuten Photoshoppia, Indesigniä, poltto-ohjelmia, Winampia ja Officea. Mutta sitten… laitteet. Siinä vaiheessa olivat pelihousut revetä, enkä edes laskenut että monestiko.
Ensinnäkin emolevy ei ensin suostunut löytämään äänikorttiani (Creative Vibra 128). Sitten se vaati uudestaan näytön ajurit. Ja kun ne olivat kondiksessa, se hukkasi toisen cd-aseman. Kiroten tyrkin kaikki sisäosat uudelleen paikoilleen ja virta- ja lattakaapelit sinne minne ne kuuluivat, tarkistin että tuulettimet saavat virtaa, ja että niin cd-asemien kuin kovalevyjenkin jumpperit olivat oikeissa paikoissa, eli että samassa kaapelissa ei ole kiinni kahta masteria tai kahta slavea.
Sitten käynnistin koneen uudelleen. Huomasin, että se oli hidas kuin etana. Huolestuin siitä ja aloin skannata konetta Nortonilla ja Spybotilla ja Xoftspylla sen varalta että sinne olisi livahtanut joku kutsumaton vieras. Ja löytyihän sieltä moinen: backdoor-troijalainen oli tehnyt nätin pikku pesän system32-kansioon. Ei kun poistelemaan sitä - käsin, kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen masiinan nopeutumista tuskin huomasi, joten funtsin, että tässä on pakko olla nyt jotain mätää. Tarkistin muistit. Muistien määrä oli oikein, mutta nopeus oli väärä - eihän tässä 133:sia muisteja pitänyt olla.
Sammutin koneen. Katsoin muistikammat. Ja huomasin, että toinen niistä oli todellakin satakolmekolmonen. Vaihdoin sen nopeampaan. Sen jälkeen tietokone oli ehkä tuplasti nopeampi.
Mitä tästä opimme:
1) Tietokoneet eivät koskaan toimi kuten odottaisi.
2) Tietokoneet eivät tunne sellaista käsitettä kuin "kerralla oikein".
Skannerini oli ehkä suurin farssi ja suurin menetys. Ähräsin varmaan kaksi päivää sen kimpussa ja yritin saada sitä toimimaan jos jonkinlaisella vippaskonstilla. (Ja totesin taas ehkä noin kymmenettä kertaa, että vihaan tietokoneita.) Ongelmaksi muodostui se fakta, että kyseessä on melkein 10 vuotta vanha Agfa Snapscan 1212p, joka ei kuulemma toimi XP:ssä. Yritin ja yritin. Asensin ohjelmistot ja ajurit ja yritin etsiä skanneria laitehallinnan kautta. Mikään ei onnistunut. Ohjelmisto toimi kyllä, mutta se ei löytänyt skanneriani. Hammasta purren jouduin myöntämään katkeran tappioni: saadakseni nopeamman, paremmin toimivan koneen ja Windows XP:n sekä paremmat tietoturvamuurit minä jouduin vaihtamaan hyvän Agfani surkeaan HP:n monitoimilaitteeni skanneriin. Itkettää. Tuo Agfa oli joskus vuonna 2000 Gigantin halvin skanneri (n. 400 mk), mutta se on ollut aivan loistava peli. No… jos ei mitään anna ei mitään saakaan. Ehkä pykään pystyyn jonkun 1400:sen Win 2000 -kokoonpanon, josta teen skannaus- ja kuvankäsittelykoneen…? Hmm, siinä on ideaa.
Joka tapauksessa, vakkarikone toimii viimeinkin. Vielä tässä on vähän säätämistä, mutta kaikki on suurin piirtein ok. 
