Eilen oli melkoinen päivä. En tiedä johtuuko siitä vai mistä, että olen nyt ihan kuitti.
Eilen aamupäivällä kävin tytön ja naapurin rouvan kanssa ulkona. Käveltiin lammen vierustaa, ja tuntui että tyttö jaksoi kävellä paremmin kuin minä. Ulkoiltiin puolitoista tuntia. Se oli mukavaa. Pitäisi jaksaa lähteä pihalle useammin, mutta kun ei aina jaksa. Tuo uskalluspuoli on myös vähän ongelmana: pelkään ihmisiä. Nykyään ihmiskammo on taas ihan kamala. Luulin jo päässeeni siitä eroon, mutta ei.
Vaihdoin myös pienimuotoisesti järjestystä huoneessani: siirsin yhden lipaston huoneen toiseen reunaan. Se tosin vaati sen, että ensin piti siirtää piirustuspöytää, että sain sen lipaston ylipäätään pois nurkasta. Lipaston päälle laitoin sen vanhan parisataisen Pentiumin, joka toimii pelikoneenani, ja sen viereen skannerini. (Palaan kohta tämän omituisen manööverin tarkoitukseen.) Olin tosi virkeä ja tunsin jaksavani ihan mitä vaan, mutta silti oli kiva, että meillä oli käymässä eräs miehen tuttu, joka auttoi minua huonekalujen siirtelemisessä. Itse tahdoin hoitaa tietokoneiden kantamiset. On niitä ennenkin tullut raahattua prkl.
Sitten vielä eilen illalla lähdettiin yhtäkkisen päähänpiston johdosta käymään anoppilassa 40 kilometrin päässä. Kello oli kahdeksan, mutta mitä siitä. Hypättiin autoon koko porukka ja lähdettiin matkaan. Siellä sitten minulle iski väsy, ja meinasin nukahtaa anopin sohvalle Mitä nainen haluaa -leffan ääreen. Ei se sen leffan vika ollut - se on hyvä elokuva - mutta kun nukutti vaan niin vietävästi.
Eilen myös tuli syötyä vähän huonosti ja vähän liikaa kaikkia herkkuja, ja se sitten kostautui yöllä. Heräsin nimittäin kolmen aikaan semmoiseen oloon että päässä pyörii ja vatsaa kääntää. Nousin ylös, keitin sitruunamelissateetä ja hörpin sitä, ja kuvotus meni hiljalleen ohi. Samalla myös huomasin, että tuo meidän uusi kannettava HP ei enää käynnisty. Se on tosin kuulostanut pidemmän aikaa siltä, että sinne on jäänyt loukkuun ampiainen; prossun tuuletin on hajoamassa ja leikannee kohta kiinni. Mutta vika ei voinut olla siinä, koska safe mode käynnistyy kyllä. Windows ei vaan suostu käynnistymään normaalisti. Kummallista: en ole asentanut siihen yhtään mitään uutta varmaan kuukauteen, ja vielä eilen se toimi ihan hyvin. Nämä on näitä tietokoneiden temppuja, joita ihmisen järki ei käsitä.
Minun piti tänä aamuna mennä verikokeisiin (taas kerran ne kilpirauhasarvot), mutta en jaksanut. Olin niin tyytyväinen, kun sain unta sen pahoinvointikohtauksen jälkeen, että halusin kerrankin nukkua. Ja sitä paitsi tänä aamuna oli ukon vuoro herätä tytön kanssa. Menen sitten huomenna.
Tämä päivä on mennyt vähän harakoille. Olen vaan nukkunut ja nukkunut ja välillä käynyt laahustamassa zombina ympäri kämppää. Piparminttutee piristi vähän, mutta vieläkin olo kuin kevyesti huumatulla. Johtunee varmaan eilisestä riehumisesta ja herkkujen syömisestä.
Niin, se vanha pelikone. Ja se lipaston paikan vaihto. Edellisessä postauksessani puhuin siitä typerästä skannerista, joka ei toimi tässä uudessa koneessa. Tai siis ei se skanneri ole typerä vaan tämä uusi kone ja ennen kaikkea Vista, joka ei suostu tunnistamaan koko masiinaa. No, päätin sitten kokeilla, toimiiko koko skanneri: kytkin sen tuohon Pentium I:een ja asensin sen siihen. Kyllä vaan toimi. Eli siis vika ei olekaan onneksi skannerissa eikä kaapelissa, vaan tietokoneessa. Sen ei kai pitäisi olla mikään hyvä uutinen, mutta on silti: tiedän ainakin, että skanneri toimii. Niinpä tein tuosta Pentiumista skannauskoneen. Skannailen kuvat siihen ja kuljetan ne muistitikulla tälle uudelle koneelle. Nerokasta! 
Tosin tarvitsen suunnitelmani toteuttamiseen vielä PCI-väyläisen USB-kortin, koska ne kuvat eivät kuitenkaan mahdu disketille. Mutta no problem - kyllä sellainen jostain löytyy.
Äyh. Vielä pitäisi lähteä kauppaan ja postiin. Ei vaan jaksas.
) En halua, että tyttäreni kuljeksii ympäri kyliä mainostaen sukuelintään. 
)
