Massasta: Curvicornutus nigris
Fimosta voi muotoilla monenmoista. Otin hommakseni muovailla kaikista suuremmista itse keksimistäni lohikäärmeryhmistä esimerkkilajit. Ensimmäinen on mustalouhi, Curvicornutus nigris. Tässä tarina työstä.
1. päivä: 27.12.2007
Homma alkoi perinteisesti rautalanka- ja foliosekoilulla. Toisin sanoen, lohikäärme ei vielä näytä juuri miltään. Vääntelin pohjan rautalangasta ja lujitin muutamia kohtia foliolla. Koska tämä laji on kaksijalkainen, se tarvitsi alustan, jotta se pysyisi pystyssä. Tässä kuva tähänastisesta tuloksesta:
Rautalankakehikon jälkeen ötökkä sai massat keskiruumiiseensa ja takajalkoihinsa. Ajattelin, että olisi fiksumpaa tehdä ensin yksi iso ruumiinosa massasta ja sitten edetä kohti pienempiä, sillä jos tekisin koko lohikäärmeen kerralla, en saisi sitä ikinä valmiiksi kun koko ajan joku kohta menisi vahingossa pieleen. Niinpä kovetin ensin takajalat, alustan ja keskiruumiin ja siirryin sitten tekemään muita ruumiinosia.
2. päivä: 28.12.2007
Muovailu jatkuu. Mustalouhi sai ensin käsivarret ja kädet, sitten kaulan ja pään, ja sitten hännän. Sormien kanssa sekoilua kesti aikansa, kunnes kyllästyin ja nipsaisin rautalankavahvikkeet sormien sisästä pois kokonaan. Aina se penteleen rautalanka tökkäsi itsensä esiin jostain sormenvälistä. Sarvet jäivät vielä odottelemaan vuoroaan. Tiesin sekoavani niiden kanssa aivan totaalisesti, sillä ensinnäkin ne ovat käyrät, ja toisekseen niissä on kierteiskuvio.
Sarvet olivat monta kertaa hankalammat kuin olin edes pelännyt. Ne piti tehdä kahdessa osassa, sillä muuten pilasin jatkuvasti niiden jo valmiin pinnan. Uurteet tein kierittämällä karhulankaa äärimmäisen varovaisesti sarven ympärille. Hermo oli mennä. 
Selkäharja piti tehdä pala kerrallaan. Käytin apuna pientä talttapäistä ruuvimeisseliä, mutta silti tarvittiin rutkasti kärsivällisyyttä ja vakaita käsiä.
3. päivä: 29.12.2007
Kun mustalouhi oli vihdoin valmis maalattavaksi, hoksasin, ettei minulla ollut oikean sävyistä sinistä. Tarvitsin tummempaa kuin Game Colorin Magick blue. Kävin hakemassa ultramariininsinistä, käärin hihani (ihan sananmukaisesti) ja rupesin hommiin.
Maalaus alkoi keltaisesta väristä. (Olen tähän mennessä oppinut, että kannattaa aina tehdä vaaleat sävyt ensimmäisenä, sillä tummilla voi värittää vaaleiden päälle, vaaleilla ei tummien päälle. Tämä toimii siis väritystekniikasta riippumatta.) Ensin mustalouhi sai keltaiset kuviot kyljilleen ja reisilleen ja silmien pohjavärin; sitten maalasin vatsan ja raajat sinisellä. Vasta viimeiseksi lisäsin mustan selkään, kämmeniin ja jalkateriin. Varpaiden maalaamisessa oli katketa pinna, koska en mitenkään saanut pidettyä varpaiden mustaa maalia erossa alustasta.
Lopputulos on kuitenkin aika hyvä. Siis vaikka itse sanonkin. 
Tässä kuvakaarti:
